Jatkuva kasvatus käytännössä.

Otetaan uusinta:

Harsintajulkilausumasta selviää suojuspuuhakkuun tarkoitus, joka on synnyttää uusi puusukupolvi. Kun taimikko on syntynyt, niin suojuspuut hakataan ja metsää kasvatetaan tasaikäisenä kunnes tulee taas uudistusvaihe. Suojuspuuhakkuussa poistetaan pienimpiä ja suurimpia puita. Jätetään hyväkasvuisia laatupuita siementämään.

Silloin  1948 ei ollut taimi- eikä siementuotantoa.  Piti turvautua luontaiseen uudistumiseen.  Harsintajulkilausuman allekirjoittajat tunsivat kaksi  uudistamistapaa, siemenpuuhakkuu männiköihin ja suojuspuuhakkuu kuusikoihin.

Totta on tietenkin, että taimien olemassaolo hakkuuvaiheessa merkitsee, että kuusikko uudistuu suojuspuuhakkuulla.  Jos niitä ei ole, niin sitten uudistuu tai ei.  Kaikkiaan systeemi on sekä hidas että epävarma, mutta silloin 1948 ei ollut parempaa tarjolla.

Totta kai poimintahakkuussa voi ja pitääkin hakata pienempiäkin puita, jos yleensä on jotain hakattavaa.   Hakkuilla on kuitenkin säädettävä tilannetta siten, etteivät puu kasva niin suuriksi, että niiden kaataminen murskaisi taimet ja pienemmät puut.  Siksi väistämättä hakkuu kohdistuu pääosin parhaisiin puihin.

Jos metsiimme halutaan suuria puita, niin jatkuva kasvatus ei täytä tätä vaatimusta.

Anneli: ”Poimintahakkuussa voidaan poistaa puita kaikista kokoluokista jatkuvan kasvatuksen hakkuussa.”

JK-miehet ja (naiset?) kyllä hehkuttavat sitä, että tukkipuuta vain poistetaan. Pukkala varsinkin kehuu, että antaa motokuskille läpimittarajan (20-22cm), jonka alle ei yhtäkään puuta saa poistaa. Yläharvennuksessa sentään poistetaan huonolaatuisia pienempiäkin.

Jk hakkuut ovat kasvatushakkuita ja uusiutuvat kerrokselliset metsät on jo aika hyvä vaihtoehto.

Jk-hakkuu on käytännössä ”mission impossible”. Homma tuntuu alituiseen kaatuvan viimeistään motokuskin ammattitaidottomuuteen….metsänomistajan mielestä. Kun lopputulos ei tyydytä, käydään työn toteuttajan kimppuun. Hakemalla saa hakea tilanteita ,joissa kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Tästä voi päätellä ,että oikeaa hakkuutapaa ei tiedä Erkkikään. On vain sekalainen valikoima keskenään ristiriidassa olevia toiveita. Jaksollisen menetelmän kohdalla ei vastaavaa säätöä esiinny ,kun periaate on yksiselitteisen selkeä. Tyhmä motokuskikin sen ymmärtää….

Yleensä kai ajatellaan, että pienempiä puita on optimaalisessa jk-jakaumassa enemmän kuin isoja puita. Taimistoja on kuitenkin harvennettava. Liian tiheässä kasvavia, tai jos puun laatu ei riitä tukkipuuksi, poistetaan jo kuitupuun kokoisena. Ei ehkä ole oikeaoppista jk:ta jonkun mielestä, mutta käytännössä toimivaa.

Tuo ’mission impossible’ on varmaan lähellä oikeaa arviota. Timppakin arveli että isot puut lahmaavat kaadettaessa pienet puut – ainakin ylispuuhakkuussa näin voi tunnetusti käydä. Toisaalta ei jk-puita tietenkään tarvitse kasvattaa ylisuuriksi; jättipuut voi jättää säästöpuuryhmiin.