Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 15,381 vastausta, 146 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten JovainJovain toimesta.
Esillä 10 vastausta, 9,781 - 9,790 (kaikkiaan 15,381)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Perko

    Korjasin (virhe) edellisestä viestistäni monikon pois.    Tasavertaisuuden   tavoitat varakkaassa seurassa Hänen Itsensä  kanssa  keskustellen,  välttyy samalla  todisteluita.

    —Mie en muista ”Lordien” joukossa ylistää heidän saavutuksia ja siitä he pahoittavat mielensä.  Mieluimmin kuuntelen todellisia Paroni von Munchhausenin saavutuksia.

    Jovain Jovain

    En puolusta jk metsänhoitoa sen puolesta, että jk on luontaistalouden ja metsien käytön kannalta hyvä vaihtoehto. Metsien hoito ankarimmillaan on siinä määrin metsien käyttöä ja metsissä liikkumista rajoittava, että toivoisi huomattavaa siistiytymistä metsien hoitoon. Ja onhan metsänhoito siihen suuntaan menossa.  Metsissä liikkuminen talouskäytön jäljiltä pahimmillaan on ollut aika rajua. Maanmuokkaus rajoittaa liikkumista, pahimmillaan jopa estää sen.  Samoin tekee hakkuiden ja raivuiden jäljiltä kulkemista haittaavat esteet.  Kiinnittäisin huomiota metsien kulku-urien ja polkujen säilyttämisen puolesta. Estääkö metsänhoito ja korjuu niiden käyttöä – tuskin, mutta metsien kulkuväylästöjä ei pitäisi tuhota. Tuhoutuvat yleensä maanmuokkauksen yhteydessä ja niitä käytetään yleisesti korjuussa allepuinnin alustoina. Ilmeisesti metsänhoidon suosituket tämän kieltävät, mutta hyväksi tavaksi kulku-urien säilyttäminen ei ole muodostunut.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Toisaalta metsänhoito on lisännyt metsien virkistyskäytön mahdollisuuksia – rakentamalla metsäteitä, tekemällä ajouria, harventamalla tiheiköt ja korjaamalla tuulituhopuut pois. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: avaamalla avohakkuin näkymät vesistöihin ja lisäämällä lehtipuita. ?

    reservuaari-indeksi reservuaari-indeksi

    Hyvää analyysiä Jovainilta. Kiilusilmäkyntäjille se nyt vaan ei käy.

    Ja tarkkanäköistä havainnointia myös Perkolta.

    L

    Timppa Timppa

    Olet oikeassa Jovain, että ainakin  joskus metsiä muokattu turhankin rajusti.  Et ole kuitenkaan näemmä huomannut tyylin  muuttumista.  Esimerkiksi meillä kivettömät kuusikot uudistetaan yleensä kääntömätästämällä.  Siis kääntämällä ”lätty” entiselle paikalleen.  Parin vuoden kuluttua ei enää huomaa, että kaivinkone on käynyt paikalla.

    Karuilla mailla käytetään yleensä äestystä tai bräckeniä, jolloin syntyvät urat ovat hyvin matalia eivätkä haittaa ketään.

    Eikä näitä systeemejä ole tietenkään kehitetty yksittäistä metsänomistajaa varten vaan ne ovat yleisessä käytössä.

    Polut ovat käyttämättöminä kadonneet, mutta tilalle ovat tulleet ajourat.  Niitä pitkin on ainakin meillä päin helpompi kulkea kuin koskemattomassa luonnossa.

    Et ole tainnut Leena liikkua paljoa talousmetsissä, koska ”ostit” Jovainin jorinat totena.

    suorittava porras suorittava porras

    Hakkuun yhteydessä ohjeet edellytyävät ,että polku-urat on pidettävä auki eikä poluille saa jättää hakkuutähteitä. Käytin usein polkuja ajouran pohjana ajaen toinen tela polku-uraa pitkin ja toinen sivussa. Tuli kerralla kunnon polku kävellä tai pyöräillä vaikka rintarinnan vuosikymmenien ajaksi. Muulla tavalla menetellen polut häipyisivät historiaan. Parantelin mainitsemallani tavalla lähitienoon harjujen polkumaisemia jopa pyöräilyyn sopiviksi. Tuli kestopolut ja avarat maisemat ,joista luonnossa liikkuvat ovat kiitelleet. Kaikki tapahtui vaivattomasti työn ohessa käyttäen entisiä karttaan merkittyjä uria ja yhdistämällä niitä toisiinsa.

    PS. Eivät olleet yksityisten maalla

    Rukopiikki

    Kuivahkoilla kankailla männiköt ovat metsänpohiltaan usein niin komeita ja tasaisia että ei niitä kehtaa mennä muokkaamaan. Äestyskin tekee uria ja kääntelee kiviä esiin. Ei se muokattuna enää koskaan yhtä komeaa ja tasaista ole. Näkyyhän paikoin vielä kivikautiset asuinpainateetkin, joten karujen maiden tasoittuminen täysin taitaa vaatia seuraavan jääkauden.

    Jovain Jovain

    Sitä mielellään toteuttaisi kokonaisvaltaista metsänhoitoa. Siitä voisi olla hyötyä monella tapaa. Vielä tänä päivänä näkee joskus 50 v. takaa ensimmäisiä mätästyksiä ja syväaurauksia. Ei siihen aikaan vielä huomattu, että muokkaus voidaan tehdä esim. kääntömätästyksenä.   Kieltämättä järvimaisemien puolesta avohakkuut ovat tehneet hyvää, on avattu huikeita järvimaisemia, jopa kansallismaisemia ja avohakkuita ei ole koettu esteenä siinä. Vesistöt ovat merkittävässä roolissa metsänhoidossa muutenkin, mutta voi olla myös päinvastaisessa tarkoituksessa, kun katsotaan metsämaisemia vesistön suunnasta. Viranomainen vaatii, ainakin merkittävän virkistyskäytön omaavan vesistön varsille jättämään näkymäesteitä. On vaadittu jättämään jopa tukkimetsää ja tietenkin ilman korvausta. Miten sitten jk toimisi tässä tilanteessa, estää maiseman ja voihan se olla este muutenkin, koetaan ”raiskioksi”, siinä kuin avohakkuutkin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    HS Teema -lehdessä julkaistu Erkki Lähteen haastattelu nyt Hesarissa. Kommentoin.

    ”Erkki teki Rovaniemellä takinkäännön aurauksen tutkijasta ja puolustajasta avohakkuiden vastustajaksi. Sekin tarina olisi joskus mukava kuulla. Auraus tuotti Lappiin hyviä taimikoita, mutta sen syrjäytti myöhemmin parempi menetelmä mätästys, jossa suurin osa metsämaasta jää muokkaamatta.

    Jos sotien jälkeen ei olisi siirrytty jaksolliseen metsänhoitomalliin, ei nyt tarvitsisi kinata hiilinieluista, kun niitä ei olisi, vaan teollisuus käyttäisi kaiken puun mitä metsistä irti saisi.

    Metsä meidän jälkeemme -kirjassa on vanhentunutta ja väärää tietoa.

    1. Mustikkasadot ovat viime vuosina jälleen nousseet, kun maanmuokkauksessa on siirrytty tuoreilla mailla mätästykseen ja puolivarjoa vaativana lajina mustikka hyötyy myös lisääntyneistä harvennushakkuista.

    2. Onko puutavaran laatu heikentynyt? Metsänjalostus on tuottanut siemeniä, joista puut kasvavat nopeasti mutta laadultaan hyviksi. Ei liimapuu ja ristiinlaminoitu tuote vaadi raaka-aineelta huippulaatua. Hitaasti kasvanutta laatupuuta löytyy kyllä edelleen pohjoisesta ja karuilta mailta sitä tarvitseville.

    3. Entä virkistyskäyttö? Kelpaavatko metsät enää suunnistamiseen, metsästämiseen, retkeilyyn? Metsätalous korvaa aiheuttamiaan haittoja: se lisää lehtipuita, rakentaa ja ylläpitää metsätiet, avaa ajourat, harventaa tiheiköt, poistaa tuulenkaadot, lisää marjasatoja ja avaa maisemia.”

    https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000010322727.html

    Perko

    <p><p>”Metsätalous korvaa aiheuttamiaan haittoja: se lisää lehtipuita…”  Miusta tuntuu jotta metsänomistajalla   muutokseen  on kohtalainen vaikutus.    ” Metsänvartijat ”   ovat häädetty.  </p></p>

Esillä 10 vastausta, 9,781 - 9,790 (kaikkiaan 15,381)