Puustopääoman tuplautuminen metsienkäytön lisääntymisestä huolimatta yleisestä harsinnasta luopumisen jälkeen on aika vahva näyttö jaksollisen paremmuudesta. Sitä tosiasiaa eivät Perkon ja jovainin venkoilut pysty kumoamaan .

Jaksollisessa menetelmässä oikein toteutettuna ei tunneta elefanttiheinikkoa. Jatkuvan harveikoissa käsite on hyvinkin tuttu. Perko siis tietää varsin hyvin ,mistä puhuu. Sijainti vain ei osunut kohdalleen.

Suomessa saa metsälle keskimäärin ehkä 2-3% tuottoa sitoutuneelle pääomalle. Hyvissä olosuhteissa voi saada 4%. Huonossa paikassa hyvä kun saa yhden prosentin. Tilanne on kokonaan toinen jossakin Etelä-Amerikassa, joissa kasvu on 10-15 kertainen ja tietenkin sitoutuneen pääoman tuottokin aivan eri.

Jos tähtää puun määrän tuottamiseen, niin harjoittaa voimaperäista jaksollista kasvatusta, lannoitta metsänsä jne. jne.

Mutta, jos tarkoiotuksena on taloudellisen hyödyn saaminen pääomalleen, niin tilanne ei enää olekaan ollenkaan sama. Silloin metsään kannatta sijoittaa vain sellaisia panoksia, jotka tuottavat siellä paremmin kuin mitä vastaavalla riskillä saisi muualta. Jos ajattelee, että esim UPM:n osakkeiden riski on yhtä suuri kuin sijoittaminen metsään, niin ollankin jo aivan eri keskustelun äärellä, kuin puumäärän maksimointi.

Siksi tämä jankkaamine täällä tästä jatkuvasta kasvatuksesta on huvittavaa, jopa älyvapaata.

Me emme taloudellisessa mielessä tavoittele pääomalle maksimaalista tuottoprosenttia, vaan nettotuoton nykyarvoa katsomallamme vastaavalla riskillä muualta saatavalla korolla. Ja kun mitään absoluuttista arvoa emme voi sille täällä päättää, niin vääntö menetelmien paremmuudesta on koko lailla turhaa.

Pitää paikkansa että heti voimakkaan harvennuksen jälkeen paksuuskasvu  painottuu puun tyvelle. Pikaisesti parista harvennuskokeesta laskettuna hyvin voimakkaasti harvenntun puuston tilavuuskasvu yliarvioituu ensimmäisellä 5-vuotiskaudella noin 15 %, jos tilavuudet perustuvat vain rinnankorkeusläpimittaan, verrattuna siihen että tilavuuksien laskennassa käytettiin lisäksi pituuksia ja 6 m korkeuden läpimittoja. Jatkossa virhe pienenee.

Jankkaamisen tarve ei katoa ennen kuin jk:sta saadaan enemmän käytännön kokemusta ja tutkimustietoa (erityisesti turvemailta). Joku tulee onnelliseksi tekemällä nykyarvolaskelmia, toinen vertaamalla vuotuisia nettotuloja tilan arvoon, kolmas välttelemällä kustannuksia ja verojen maksua, neljäs laskemalla yksittäisten puiden kasvuprosentteja, viides noudattamalla Tapion metsänhoitosuosituksia. Ja niin edelleen. Kuka näistä on toisia fiksumpi – omasta mielestään jokainen itse on tietenkin fiksuin.

Matematiikka on mitä on. Se ei ole mikään mielipide- tai fiksuuskysymys.