Belgian Flanderissa ovat tutkineet ”roadkillien” eli auton alle jääneiden petoeläinten vatsoista niiden ruokavaliota. Tässä vähän tuloksia. ES = ekosysteemipalvelu. Lähde:

Van Den Berge K., Van Den Berge S., Van Der VeKen T., gouwy J., VerSchelDe P., eeraerTS M. (2022). Consumption of game and pest species by small- and medium-sized carnivores. Belgian Journal of Zoology 152: 33–43. https://doi.org/10.26496/bjz.2022.97

”Based on these results we concluded that the predation impact in Flanders on small game species seems to be limited or even non-existing for stoat and weasel, in contradiction to the often-assumed negative ES.

Hares together with pheasants and partridges as ground-nesting birds are considered to be extra vulnerable in terms of predation impact on their reproduction and as a consequence on the possible hunting bag size in autumn, especially from mammals (Reynolds et al. 2010; Roos et al. 2018). The role of predation is hard to test, because of the paucity of data concerning predation across Europe (Mcmahon et al. 2020).

However, in this study, we demonstrated the very limited presence of these game species (or birds’ eggs) in the diet of badger, stoat and weasel.

Red fox, stone marten and polecat consumed small game species to a certain degree. Therefore, from a hunters’ and some other stakeholders’ point of view, this result could be used as an argument, together with social-psychological drivers as analysed by Swan et al. (2020), to manage generalist carnivores like red fox or stone marten through intentional killing.

However, for polecat, this is hardly defendable as this species is generally in decline in Europe (Baghli & Verhagen 2003; Croose et al. 2018) and specifically also in our study area (Van Den Berge et al. 2019).

On the other hand, all studied species, although badger to a lesser extent, appear to be important actors in the top-down control of pest rodents. In a region as densely populated as Flanders, the regulatory effects of rodent pest species by natural enemies represent important and valuable positive ES, with a direct effect to an elaborated part of the entire human population.

We conclude that these studied carnivores are at the top of the food web in Flanders where they, with regard to their dietary ecology, fulfil positive ES rather than negative ES in terms of consumption of pest and game species.”

Kuukkeli-käännös (editoituna):

Jäniksiä ja maassa pesiviä lintuja fasaania ja peltopyytä pidetään erityisen haavoittuvina nisäkäspedoille lisääntymisaikana, ja sen seurauksena mahdollisen metsästyssaaliin kokoon syksyllä (Reynolds et al. 2010; Roos et al. 2018). Saalistuksen roolia on vaikea testata, koska siitä on vähän tietoa eri puolilla Eurooppaa (McMahon et al. 2020).

Tulostemme perusteella petojen saalistusvaikutus pienriistalajeihin Flanderissa näyttää olevan vähäinen tai jopa olematon kärpän ja lumikon osalta, toisin kuin usein oletettu negatiivinen ES. Tässä tutkimuksessa osoitimme em. riistalajien (tai lintujen munien) erittäin rajallisen esiintymisen mäyrän, kärpän ja lumikon ruokavaliossa.

Punakettu, kivinäätä ja näätä söivät pienriistalajeja jossain määrin. Siksi metsästäjien ja joidenkin muiden sidosryhmien näkökulmasta tätä tulosta voitaisiin käyttää argumenttina yhdessä sosiaalis-psykologisten tekijöiden kanssa (esim. Swan et al. 2020) hallita yleispetoja kuten punakettua tai kivinäätää metsästyksen avulla.

Metsäkissan (?) osalta tämä on kuitenkin tuskin puolustettavissa, sillä tämä laji on yleisesti vähenemässä Euroopassa (Baghli & Verhagen 2003; CrooSe et al. 2018) ja erityisesti myös tutkimusalueellamme (Van Den Berge et al. 2019).

Toisaalta kaikki tutkitut lajit, vaikka pienemmässä määrin mäyrä, näyttävät olevan tärkeitä toimijoita tuholaisjyrsijöiden ylhäältä alas torjunnassa.

Flanderin kaltaisella tiheästi asutulla alueella jyrsijätuholajien luonnollisten vihollisten niihin kohdistama säätely edustaa tärkeitä ja arvokkaita positiivisia ekosysteemipalveluja, joilla on suora hyödyllinen vaikutus ihmisille. Päättelemme, että nämä tutkitut lihansyöjät ovat ravintoverkoston huipulla Flanderissa, jossa niiden ravintoekologia (tuholais- ja riistalajien kulutuksena mitattuna) johtaa suurempaan positiiviseen kuin negatiiviseen ekosysteemipalvelujen määrään.

Riistakolmioiden pohjalta on tutkittu metsäkanalintujen ja ympäristön suhdetta. Sitä ei voida kuitenkaan täysin erottaa petojen vaikutuksesta, koska niiden mahdollisuudet toimia ovat eri ympäristöissä erilaiset.

Ihan kuriositeettinä kerron että luen Risto Isomäen kirjaa Atlantin kuningatar joka on trilleri. Siinä on simulaatio jossa Venäjä hyökkää Suomeen. Kirjan päähenkilö toteaa että Suomen metsänhoidon muutos jaksollisesta erirakenteiseen vaikuttaa hyökkääjän ja puolustajan mahdollisuuksiin koska näkösuoja on näissä erilainen. 😀 Myös erilaisten miinojen vaikutustapa kuvataan tarkasti. Risto Isomäki on tehnyt jälleen kotiläksynsä tarkkaan. Asiaan palatakseni: elinympäristö vaikuttaa saalislajien ja saalistajien suhteeseen.

Toinen esimerkki saalistajan tekemästä säätelystä. Ruotsalainen tutkija Thomas Jaenson kertoo artikkelissaan siitä miten kapi vei kettukannan alas ja se johti metsäkauriin kannan räjähtämiseen. Kun kettukanta ja ilveskanta kasvoivat, ne alkoivat jälleen säädellä enemmän metsäkauriiden määrää. Vastasyntyneet metsäkauriin vasat ovat alttiita saalistukselle.

(Edelliset kehityskulut näkyivät puutiaisaivokuumetapausten määrässä Ruotsissa. Sama kehitys on käynnissä meillä, erityisen selvänä Ahvenanmaalla jossa metsäkauris on tärkeä riistalaji.)

Lähde: Jaenson et al. Läkartidningen nr 7 2012 volym 109.

Nosto.

”Myyräkannat alkoivat käyttäytyä enemmän epämääräisesti, samantapaisesti kuin ne käyttäytyvät etelämpänä. Syy tähän epämääräisyyteen johtuu petokillassa tapahtuneesta hienovaraisesta muutoksesta. Kärppä, joka sekin kyllä on myyriin erikoistunut peto, runsastui suhteessa lumikkoon.

Suurempikokoisena kärppä pystyy vaihtamaan paremmin vaihtoehtoiseen saaliiseen kuin lumikko. Kärppä myös tarvitsee enemmän ruokaa päivittäin, joten yhden kärpän vaikutus on suurempi kuin lumikon.

Kärpiltä ei loppunut ruoka samaan tapaan kuin lumikoilta oli loppunut aiemmin ja niinpä syklit hävisivät.”

Mitäs ne olikaan ne vielä kärppääkin suuremmat myyrää ravintonaan käyttävät yleispedot (generalistit) luonnossamme? Ainakin 3 eri lajia pitäisi löytyä. Jos myyrillä ei ole suuria kannanvaihteluita, se voi tarkoittaa vähemmän punkkivälitteisiä tauteja ihmisissä.

http://www.suomenluonto.fi/karpan-runsastuminen-muutti-myyrien-kannanvaihteluita/

Kettu, naali ja supikoira. Mäyrä ja näätä (?).

Supikoirat alkoi eräänä syksynä käydä kotikoiran hautaamia luita kaivelemassa kukkapenkistä.  Metsästysverinen seropikoira ei tykännyt siitä ja nitisti pari supikoiraa pihalle.   Mutta taisi saada niistä punkin  pureman, kun sairastui myöhemmin.

Aiheeseen liittyvä uutinen eli pienpetojen metsästyskilpailun kritiikki. Kohdelajeina Suomussalmella siis kettu, näätä, mäyrä sekä vieraslajit minkki ja supikoira.

”Aaltolan mukaan Suomessa tarvitaan kotoisia pienpetolajeja jo senkin vuoksi, että ne ovat osa eläinlajien monimuotoisia vaikutussuhteita. Jos jokin tärkeä eläinryhmä poistetaan luonnosta paikallisesti, lajisto yksipuolistuu. Hän pitää erikoisena ajatuksena myös sitä, että ihmisten pitäisi suojella saaliseläimiä pedoilta etenkin, koska ihmiset itsekin tappavat saaliseläimiä.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009183176.html