Keskustelut Metsänhoito Kaatokolon anatomiaa

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 92)
  • Kaatokolon anatomiaa

    Leevi sai poikkeuksellisen paljon keskustelua aikaan lukijoiden kuvissa. Heitin siellä seuraavan ajatuksen kaatokolon merkityksestä:

    ”Kun kaatosahaus on syvempi eli kaatokolo pienempi, saa raudalla enemmän momenttia puun nurin työntämiseen. Tietysti jos puu kallistaa sivulle, saranan leveydellä eli kolon syvyydellä on oma merkityksensä.”

    Leevin käsitys oli se, että syvä kaatokolo (kuvassa liki puoleenväliin puuta) siirtää painopistettä kaadon suuntaan ja on siksi edullinen.

    Tätä voisi pohtia teoreettiselta kannalta vähän tarkemminkin. Minusta puun painopiste ei riipu kolon syvyydestä. Painopiste riippuu puun asennosta, oksien sijannista yms. asioista. Kun kaatosahaus on tehty, oleellista on se, miten puu saadaan kallistumaan tukipintana toimivan pitopuun yli. Painopisteen ja tukipinnan välisestä etäisyydestähän riippuu, kuinka paljon voimaa tarvitaan puun kaatamiseen, olettaen tietysti pitopuun paksuus, tuulen suunta yms. asiat vakioiksi. Sillä, onko tukipinta keskellä puuta vai puun koosta riippuen 5-10 cm sivussa, ei mielestäni ole ratkaisevaa merkitystä siihen, kuinka helposti painopiste kippaa tukipisteen yli. Painopistehän näyttäisi silmämääräisesti olevan isommassa kallistuneessa tai toispuoleisessa puussa helposti puolisenkin metriä sivussa, kun vielä vastasuuntaan voisi yrittää ajatella kaatavansa. Oleellisempaa kaadon kannalta tuntuisi olevan se, että kun kaatoraudan ja saranan etäisyys saadaan mahdollisimman suureksi, saadaan myös vipuvarsi mahdollisimman suurena käyttöön. Liiallisuuksiin ei tietenkään kannata menä, koska silloin sarana jää kovin kapeaksi ja puun kaatumissuunnan hallinta vaikeutuu.

    Ajatuksia tähän liittyen? Insinöörikoulutuksen saaneet voisi asian merkityksen osoittaa suhteellisen yksinkertaisella laskutoimituksella. Entä ammatikseen sahaavien näkemys aiheesta?

  • Leevi Sytky

    Kohta tulee tervarosolle ärhäkkää palautetta ettei tosimiehet selittele, ne lyö vain puuta nurin. Heh heh.

    suorittava porras

    Käytin tuota ”tervaroson” konstia 30 vuotta sitten menestyksellisesti puiden kaadossa naapurin rajalta. Naapurin puolella oli tie ja 1,5 – 2,5 motin kuusten oksat olivat kasvaneet pääosin tielle päin(=etelä). Oli talvi ja siihen aikaan oli oikeasti luntakin.Monet rungot olivat täydessä lumikuormassa ja vinksallaan mikä minnekin . Yhtään runkoa ei kaatunut väärään suuntaan. Riittävä pitopuu ja kymppitonnin tunkki pitivät siitä huolen. ……se riittävän iso metallilätkä tunkin päähän on syytä varata aina mukaan , kun lähtee isoille puille, muuten tunkista ei ole apua.

    Suurimmat puut (yli 5m3) olen kaatanut motolla. Ne on tehty aukosta viimeiseksi . Tällöin on ollut mahdollista valita riskittömin kaatosuunta.Muutama puu on ollut niin iso ,että se ei ole mahtunut kouran yläterän pihteihin ..Alaterien avauma on ollut riittävä. Tällöin olen sahaillut varovasti kolmelta kantilta(laippa 75cm) toinen yläterä kinni.Viimeinen sahaus on tehty puomin tukemana siltä puolelta , jossa oksakuorma on pienin ja kaato suuntautuu myötätuuleen. Näiden runkojen tyvet on mitattava manuaalisesti, joskus jopa karsinta on tehtävä sahalla.

    Itäsuomen Antti

    Tuo ”lyöttäminen”… on riskialtista puuhaa, mutta niin on konkeloiden ja tuulenkaatojenkin raivuu.

    Pystyssä olevia puita en muista lyöttäneeni mutta tuulen, nojalleen kaatamia runkoja olen silleen raivannut.

    6 m3

    Tunkki konsti hyvä ja käyttökelpoinen. Olihan joskus taannoin moottorisahan pakoputkeen liitettävä ”kaatopussikin”.
    Lienekö enää markkinoilla, ei ainakaan Uittokalustolla.
    Taisi olla aika lyhytaikainen innovaatio.

    Jätkä pätkät

    Kaatokolojaan keskelle puita värkkäilevät kuvittelevat, että puut ovat aina pystysuorassa ja täysin tasapainossa. Voin teille kertoa ihmeellisen totuuden: Ne eivät ole yleensä koskaan täysin suorassa, eivätkä tasapainossa.
    Jos työstetään isompaa puuta nurin, niin se on selkeästi paksumpi kuin 40 millimetriä.
    Jos siihen jyrsitään kaatokolo puoliväliin asti ja sitten tehdään kaatosahaus ja ehditään nappaamaan sahanterä raosta pois, niin jos saadaan vänkäri väliin ja puu nojaa taaksepäin, niin usein sahausrako painuu hieman pienemmäksi. Joskus jopa vänkärin kuva pusertuu puuhun – latva on silloin jo siirtynyt metrejä taaksapäin.
    hyvin usein työn tuottavuuteen voi vaikuttaa suunnatulla kaadolla, eli puun kaatosuuntaan vaikuttaa muut tekijät, kuin vain sen mahdollisimman nopea kaatuminen.
    Kahden vipuvarren käyttö puunkaadossa on nimeltään voimakanki ja se on opetettu metsurikurssilaisille.
    Puukangen käyttäminen reiässä vänkärin asemasta ei toimi.
    Vänkärin varsi on n. 70 senttiä ja lätkä sahausraossa n. 5 senttiä – siitä voi laskea kerrointa nostovoimalle.
    Minulla on ollut jalkojen nostovoima vähintään 600 kiloa (Mittarista loppui näyttö siinä vaiheessa)

    harrastelija

    Jätkämetsurina tukkipuillekin tehtiin kaatokolo kirveellä.
    Ei siinä kovin suurta koloa kannattanut hakata. Pääasiassa sen verran, ettei kallis tyvitukki mennyt pilalle tyven repäisyssä.
    Tukkipuita työnnettiin kirveen kanssa tai sitten kangella. Kankihan toimi sitten myös kuormaa tehdessä hevoselle.
    Kaatosuunta täytyi olla etutyviseksi, silloin ei hevosmiehen tarvinnut lanssissa tukkeja käännellä.

    Nykyisin näkee koulukirjoissa ja videoissa, kun kuitupuullekin sahataan 1/3 koloa puun paksuudesta!
    Yleensä kuitupuulle olen vetäissyt vastapuolelta sen verran, ettei repäise.
    Kun puu lähtee kaatumaan, niin siinä on aikaa vetäistä tyvestä kokonaan poikki. (tätä ei ole oppikirjassa)

    Jätkä pätkät

    Edelleenkin tukinteossakaan ei tyvileikon tarvitse olla pyöreä. Kaatokolo saa viedä tyven pinta-alasta 1/3 -osan ilman, että se vaikuttaa mihinkään.
    Sen kokoisesta kaatokolosta ei yleensä jää mitään sahatavaraan, vaan se lähtee tyvilaajentuman mukana pois.
    Yleensä kaikki puut pitää yrittää kaataa niin, että kaadosta on hyötyä runkoa jatkokäsiteltäessä, eli karsinnan takia runko pitäisi olla koholla ja siirtelyn kannalta voi osan rungosta kaataa valmiiksi kasoihin. Silloin joutuu lähes kaikki puut kaatamaan vastahakoiseen suuntaan.
    Jotkut pitävät vänkärin kuljettelua ylivoimaisena, mutta tukinteossa se kulkee helposti fölissä, kun heittelee sitä sinne, mihin on menossa. Lumiaikaan voi vänkäriin kiinnittää konkeloliinan, jolloin sen jäädessä lumen päälle, vänkäri ei huku.
    Tukkeja kaadellessa on tärkeää myös välttää kannon tai kiven päälle kaatamista, koska se vioittaa rungon hyvin helposti.

    jees h-valta

    Tosiaan kun minun turhan rautaromun kantamishalukkuuskin putkahti jälleen pintaan toistan toimintatapani. Eli teen aika loivan mutta lähelle keskikohtaa menevän kaatokolon. Siitähän jää oiva puukiila jonka sitten kaatosahauksen alettuani laitan varmistamaan raon auki pysymistä kaatokoloon. Kun puu alkaa elää eli lähtee kaatumaan siinä on valmiiksi ”laulava” saha kaatokolossa turvallisesti ilman rautaromua ja saat alkaa varmistaa kaatosuuntaa. Jos näyttää menevän sivuun avataan nopeasti sahaamalla sen puolen pitopuu ja puun kaatuma tietysti korjaantuu. Tätö ei tehdä tuulella mutta enpä yleensä silloin isoja kaatele.

    Jätkä pätkät

    Jessellä on takuulla kaatotarkkuus aivan mitä sattuu.
    Lyön vetoa, että kun hänelle pantaisiin D 1,3 35 senttinen 28 metriä pitkä kuusi kaadettavaksi paalun nokkaan, joka olisi 10 metrin etäisyydellä, menisi ainakin 50 runkoa ennenkuin osuisi.
    Ahdas kaatokolo voi aiheuttaa tyvessä pahan – jopa vaarallisen repeämän, kun kolo menee kiinni käytännössä kättelyssä.
    Pitopuun sahaaminen toiselta reunalta poikki ei yleensä vaikuta kaatumissuuntaan juuri mitenkään.
    Olen ollut tarkkuuskaatojen mittaustuomarina monet kerrat, ja nähnyt, että puu menee paalusta ohi vaikkapa puoli metriä, johtuu AINA kaatokolon virheellisestä suuntauksesta, ei pitopuun epätasaisuudesta.

    jees h-valta

    Onpas kummia puita siellä jätkän puuhamaassa. Tähän asti Satakunnan kuuset, männyt ja koivut ovat totelleet aivan mallikelpoisesti kaatosuuntiani. Ainahan tilastotappio joskus tulee mutta aivan riittävä ja kätevä kaatosysteemi. Yleensähän sitä pitopuuta ei tarvitse eikä aina kerkeäkkään kokonaan sahata mutta sen kevityssahaus jo auttaa. Kyllähän se sarana aina sieltä ensin myöden antaa mistä se on ohuimmaksi sahattu. Kaatokolo tottakai pitää olla riittävän oikeaan suuntaan. Eli jos haluat puun kaatuvan hiukan enemmän esim. vasemmalle sahaat oikelta reunalta koko ajan kevyesti ohentaen pitopuuta. Ei ole mitään repeämiä tai muitakaan ongelmia ilmaantunut. Rauhallinen hidas kaatovauhti niin pysyt hyvin perässä mitä pitää tehdä.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 92)