Keskustelut Metsänhoito Kiitos ja näkemiin

Tämä aihe sisältää 81 vastausta, 30 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi mettämiäs 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 81)
  • Kiitos ja näkemiin

    Merkitty: 

    Olen useamman vuoden ajan seurannut harvakseltaan tätä palstaa. Minusta tuntuu että se on muuttunut vuosien mittaan yhä sisäänlämpiävämmäksi muutaman ukon dominoivaksi turinapalstaksi, josta metsiin liittyvän asiatiedon osuus on vähentynyt. Ahkerimpien palstalaisten postausten määrät ovat kunnioitettavia: satunnaisella otannalla jees h-valta 14103 viestiä, Jätkä 9004 ja Tolopainen 7004. Viestimäärät eivät sinänsä olisi ongelma, mutta niiden sisältö on joskus vastenmielistä. Uudehkona esimerkkinä Jätkän kommentti lukijoiden kuvat -palstan Hiilinielu 70-luvulta ketjussa: ”Asiatuntemattomat! Jatkakaa vain kommentointeja, niitä on hauska lukea. Olette suurin osa kylläkin aivan väärän lehden väärällä palstalla. Tämä on tarkoitettu metsäalasta edes jotain tietäville. Eikä metsäalan asiantuntijoiksi itseään luuleville.” Tyyli ei kyllä uusia keskustelijoita palstalle houkuttele.

    Olenkin nyt todennut monissa kysymyksissä asiantuntemattomana olevani väärän lehden väärällä palstalla ja päätin lopettaa seurannan kokonaan. Ei palsta minun lopettamisessani yhtään mitään menetä, mutta arvelen sen nykyisen linjan pitävän monia potentiaalisia kirjoittajia loitolla.

    Ettei vallan kritiikiksi menisi, totean palstalla toki olevan hyviäkin keskustelijoita. Esimerkkinä heistä Korpituvan Taneli, omaa sukua Vaari, jonka tasapuoliset perustellut viestit ovat aina olleet mainioita luettavia.

     

  • pitkät neulaset

    Änkyröintiä ja vääntämistä – mutta sehän kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen. Suomalainen pistää aina hanttiin.

    Sotakaan ei yhtä miestä kaipaa. Tottakait satojen jopa tuhansien hehtaarien metsätilalliset ovat paremmin perillä puukaupoista ja metsänhoidosta.

    Kyllä täällä kuitenkin sana on vapaa,ja aina jää jotakin ryysyihin keskusteluja kun seuraa. Tuo jotakin sisältöä olemiseen.

    Erakkonakin toki voi leipänsä syödä ,jos nyppii.

     

    jees h-valta

    Kiitos ymmärtäjille ja ymmärtämättömillekkin. Siitä se palstan keskustelu lähtee. Valaisen hiukan miksi minulla on ”paljon asiaa ollut” Ensinkin olen tyystin monesta poikkeava metsähistorialtani. Ensinkin se on lyhyt ja nopeasti laajentunut. Ja sinä aikana on tapahtunut sekä metsässä että ympäröivässä yhteiskunnassa paljon kiinnostavaa. Juuri kun olin ensimmäisen metsätilan kaupan -90 luvun puolivälissä tehnyt kumottiin laki jolla tavallaan olisi minunkin ostolupani evätty. Siitä kun muutaman kirjelmän läpi käyneenä vihdoin alkuun päästiin olikin paljon ja jatkuvaa tapahtumaa. Ensinkin konetyö näytti silloin nurjimman puolensa ja jouduinkin siivoamaan erittäin rankan raiskion ensitöikseni. Vielä silloin eläneen äitini kanssa tikutettiin risusavottaa erinäisiä iltoja ja viikonloppuja. Ja kun meitin emo oli välistä töissäkin niin juuri kahden-kolmen ikävuoden nurkilla oleva poikanikin teki samaa siellä ja vesuri toimi jo näppärästi valvovien katseiden alla. Järjetön määrä laahattiin puuta pirtin lämmitykseen huikealla Muulin peräkärry-Citroen BX-autoyhdistelmällä. Kerran petti kärryn laakeri ja matka jäi sillä kertaa siihen. Mutta kaikki eteni ja tahti senkun tiivistyi ja ensimmäisten puukauppatilien jälkeen vasta intoa olikin. Siitä sitten maksimitapissa aina uutta velkaa ja uutta palstaa. Traktorikin jo jossain kohtaa. ja mahtava juontokoura. Sillä sentään jo loppui kantotyöt. Tarina on värikäs syystä että pellit auki kohti uusia seikkailuja ja vanha mamma vain naureskeli meitin ”hulluudelle”. Silloin jo luvattiin että eiköhän sata hehtaaria vielä ole aikaa myöten. Aika lähellä ollaan, jos eloa piisaa aivan lähiaikoina sekin lupaus vielä lunastetaan. Tyhjää pohjaa ei senkään täyttämiseen osteta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aika kunnioitettava suoritus kaiken kaikkiaan jesseltä, vielä työn ohessa.

    Jätkä

    Maailmassa on Joo-joo – miehiä aivan piisalle asti. Vanha arvio keskusteluista yleensä on, että hyvä keskustelu polveilee ja harhaileekin joskus , mutta se ei saa pysyä tiukasti aiheessa, koska silloin se alkaa toistaa itseään ja muuttuu suorastaan jankutukseksi.

    Jos vaikkapa taimikoiden kehittämismahdollisuus pysyisi sorkkaeläinlaidunnuksen tiimoilla ja siitä syntyisi tuhat kommenttia, niin kyllä osa ketjuun sekaantuneista olisi takuulla ketjussa sekaantuneita ja jonkinlaisen eristämisen tarpeessa.

    Kuitenkin jos täältä puuttuisi Jeessi, olisi aika puisevaa luettavaa, samoin virkistävä tyyppi on Tollo, koska hän on NIIN Tollo, että ei varmaan käsitä edes omia ajatuksiaan.

    Taneli pyrkii pitämään oikein tiukkaa  (liian) – linjaa, joka juurikin tappaisi keskustelun. Sitten on pari oikein räyhähenkeä, joiden kanssa en kyllä mielelläni iltaa alkaisi istumaan lasin ääressä, koska en kuitenkaan haluaisi antaa kenellekään turpaan, siinä on se vaara, että tulee lyötyä liian lujaa.

    Muuten muistuttaisin, että jos minä – tai kuka tahansa sanoo esim Jeessille hieman kriittisesti, niin ei se ole minkään itkukuoron perustamisen paikka. Jos herra Jeessi ei ala itse itkeä, niin hän kyllä siitäkin toipuu. (Josku on kyllä naukunut vähän, mutta pitäisi minusta kestää vähintään sama, kuin mitä itse tuuppaa tulemaan).

    Mainitsen nyt kuitenkin teillekin alkoholistit, että MINÄ en juo enkä polta, enkä käytä huimausaineita.

    kim1

    Joo,kyllä minullakin varmaan jo v.2010 on miltei tullut ”hirvivahinko kiintiö”,täyteen ( varmasti useampi sata kommenttia aiheesta).

    Siksi onkin esim. Me keskustelemme jälleen tapaiset viestiketjut ihan tervetulleita,unohtamati tietenkään jees reklamaatio päivää,se elävöittää myöskin tätä palstaa…,heh.

    Ja sitten vielä….,jos joku viitsii tälle palstalle aktiivisesti kirjoitella…välillä jopa vähän tulikiven katkuisiakin kirjoituksia,ei siintä pitäisi kenellekään mennä herne nenään…,ellei se ole todella loukkaavaa ja henkilöön kohdistuvaa…

     

    jees h-valta

    Kyllä se Jätkä varmaan on kouluttajana metsäoppilaitaan saanut pompottaa riittämiin joten eiköhän kiusaukset ole maksettu korkojen kera. Mutta on todella kipinä jäänyt ja sen saa todella herkästi syttymään. Ja suorastaan räjähtää todella helposti. Muuten ihan reiska metsäjätkä. Intoa asioiden neuvomiseenkin jopa jäänyt, hyvä se. Omalta kohdaltani osan viime yöttä oikein kelasin metsähistoriaani ja kyllä sitä filmiä piisasi ihan aamuyön tunneille asti. Varsinkin nyt kun suku teki tilaa tulevalle lapsenlapselle eli yksi nukkui pois juuri viikonloppuna lähituntumalta. Ettei H-vallan väkiluku ainakaan lisääntyisi. Koitamme olla siinäkin ilmastonmuutoksen torjujia parhaasta A-ryhmästä.

    jees h-valta

    Sama täällä, kyllähän köyhän talon mukula aina jotain siipeensä tuppasi saamaan varsinkin yläasteella. Yksi tosin otti lusikan aika nopeasti kauniiseen kätöseen takaisin kun hiukan pöllytin sitä tämän tyypillisen lumipalloepisodin jälkeen. Sähköpuolen kässäope päätteli että lopeta jo, kyllä se nyt varmasti jo uskoo.

    Tikkula

    Kaikki kunnioitus Jesselle, hän on kyllä sulan hattuunsa ansainnut. Ja kiitokset siitäkin että kirjoittaa ”tarinaansa” tänne ,josta voidaan sitten vääntää. En aina ole samaa mieltä ,tuskin koskaan, mutta kunnioitettavaa yritystä Jesseltä löytyy. Ja paljonhan tällä palstalla on asiaa, ja asiantuntemusta eri kanteilta, mitä on mukava lukea. Eikä palsta ole ”vinoilua”nähnytkään verrattuna mitä Agronetti oli ja on.

    pystykorvat

    Näyttää siltä että ei täällä  ainakaan hirvivahinkojen päivittelijöitä puutu mutta kun tälläinen noviisikirjoittaja, ensimmäiset  taimikot  istutettuna ja latvat  liki kaikista taimista napsittuna kysyi  muutamia päiviä sitten yksinkertaista neuvoa kannattaako ihan pienenä – yksi ja kaksi vuotta istutuksesta hirvien turpaan latvansa menettäneistä taimista tehdä ilmoitusta, vai meneekö ilmoitus  arviointikulun verran tappion puolelle, niinpä ei kuulukaan asiantuntijoita.

    Taitavat nuo latvansa menettäneet pikkutaimet kuulua luokkaan I ja niitähän on jäljellä tarvittavat määrät vaikka jonkilaisia puskia niistä männyntaimista oletan tulevan kilpalatvoineen ja poikaoksineen. Voiko niitä kentien saksilla tai vastaavilla  nipsuttimilla vielä  pyrkiä operoimaan.

    Eipa tuota arvannut vielä noin mitättömän kokoisia taimia vielä lampaanrasvauutteilla suojata.

    Maastoarviointiopas on kyllä tutkittu mutta se ei selvästi kerro maallikolle tarpeeksi.

    Kahdella tilalla oli  jo yhteensä 3100 euron uudistamiskulut. Arviokin maksaa jo yht 340 € joten ei sitä kustannusta mielellään ottaisi lisäksi jos korvattavaa ei katsota kaan olevan. .

    Ainakin rauduskoivun kohdalla tuo vaurio tapahtui alle 10 mm vahvuiselle rungolle kun ne  katkottiin jo ensimmäisenä talvena.

    Onko kenties olettamus  tai totuus että pienenä  latvasta katkotut taimet toipuvat. Luulisi että palsatalaisilla on kokemusta tuollaisestakin.

    Jätkä

    Pienet (ohuet)  taimet toipuvat jopa lähes täysin, vaikka niistä latva lähteekin. Kunhan tyveen jää silmuja tai jopa oksan alkuja. puu korjaa melkein ain atyviosan niin, että isona ei virhettä näe muualla kuin sahalla. Pahempi on, jos latva melkein katkeaa ja tököttöö sivullepäin vielä vuosikausien perästä.

    Taimesta voi – jos se on sitten alkamassa muodostumaan pensaaksi tai tupsuksi, leikkoa sivujuonet pois. Männystä ina kuortakin myöten, mutta kuusen ja koivun kohvalla voi pikkutapin jättö olla paikallaan. Havupuu kestää leikkaamista pihkan ollessa liikkeellä, koivu kärsii mahla-aikaisesta leikkuusta.(Tulee värivikaa, jopa lahoaa)

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 81)