Mites metsä-masa suorittaa hakkuun valvonnan?

Pitäisi olla lista, jossa joka runko pölkkyineen, että listasta mitään voisi päätellä. Kyllä minäkin saan tukkipölkyistä joiltain kumppaneilta listauksen, mutta siitä ei apteerauksen onnistumista näe mitenkään, tietysti jos tukkiprosentti on yli 80 niin ei voi pettynytkään olla.

Sahan raakki% ei kerro oikeastaan mitään. Kerran valvoin hakkuun viimeisen päälle ja tukki% saatiin korkealle, välillä mitattiin pölkkyjä ja soitettiin ostajalle ja tukkia alkoi syntyä. Leimikon lopuksi motokuski teki viimeisen tunnin aikana tarvittavat raakit, piti kuulemma joka leimikossa tietty määrä olla raakkia. Eli kuulemma tukkia menee aina kuituun ja raakkeja pitä tehdä siksi, että näyttää siltä että tukki on otettu tarkoin.

Ei läheskään kaikki ostajat anna tukkilistoja. On kuulemma hankala saada listaa, ei tule edes kauppoja jos vaatii tukkilistaa. No on kai se hankalaa sellaista listaa antaa, jos 90% pölkyistä on kahta mittaa tai pikkutukin latvamitta on välillä 18 cm. Runkokohtainen katkontalista pitäisi olla pakollinen puukaupassa, se löytyisi motosta, siinä näkyisi myös systemaattiset rungonosien siirtymät, jolloin niitä ei tehtäisi.

Minusta tässä kauppatavassa ei ole mitään yhtäläisyyksiä esim. viljan tai lihakarjan myynnin kanssa, vilja on tasalaatuista, puutavaralajeja on kauppakirjalla useita. Kokonaismäärä on kuitenkin helpompi todentaa, puutavaralajien määrät on taas kiinni osin sattumien summasta ja tuossa voi ostaja vedättää tietoisestikin. Moto katkoo enimmäkseen annetulla ohjeella, jolloin rungossa oleva vika voi viedä huomattavan määrän tukkiainesta kuitupinoon, tai muita mittoja ei saa käyttää kuin muutaman prosentin verran, jolloin kuituun siirtyy tukkiosaa systemaattisesti. Ohjeen motolle lähettää erimies, kuin puukaupan ostaja, miksi tuo ohje on salainen, siinähän on kauppaan huomattavasti vaikuttavaa tietoa.

Eli, olet myymässä mersua ja on sovittu siitä ja sitten ostaja pättääkin että se oli muuten Pösö, tällaisen summan tästä saat ja siihen on tyytyminen.

Hakkuun valvonta on mielenkiintoinen ja jopa metsäkaupan kohokohta. Omilla leimikoilla se on heti aloituksessa joka on jo enemmän rutiinijuttuja, koska puunostaja ja konemiehet on olleet jo entuudestaan tuttuja.

Aluksi työmaalla vilkaistaan moto-otos, että millä arvoilla tässä mennään. Hyvin usein motomies kuljettaa minua jonkun epäkurantti kasan viereen ja pahoittelee, kun joutui ratkaisemaan apteerauksen näin. Jos korjuunvalvonnan teen pyynnöstä vieraalle, silloin on kopio kauppakirjasta tärkeä apuväline johon voi verrata tehtyä työnjälkeä.

Tarvittaessa valvonta kierroksesta voi tehdä kirjallisen arvion, alkaen kaadosta, katkonnasta, ainespuun talteenotosta, harvennuksen voimakkuudesta, vaurioihin ja tietysti katsaus myös ympäristöön  liittyviin asioihin, eli sen mitä toimeksiannossa on sovittu.

Lisäksi palaute leimikonomistajalle voi  sisältää myös vertailuja erityyppisistä leimikoista ja puunkäyttäjistä. Motomiestäkin on hyvä huomioida myönteisellä palautteella siitä missä onnistuminen on ollut ok,  siitä seuraa yleensä hyvää jatkoon.

Metsä-masa : Kuinka sinä arvoit kaadon ? Hienoa että ammattitaitoa piisaa noihin kaikkiin osa-alueisiin. Oman kokemuksen mukaan ei oikeastaan monikaan henkilö pysty vertaamaan moton työtä jos vertailuaineistoksi otetaan apteeraus painoarvoittain ja moton suorittama katkonta.

Saa sieltä koneesta muitakin listoja kuin tukkilistan ja mittaustodistuksen. Kai ihanne olisi että vastaanottaja ymmärtäisi listojen tarkoituksen ja tietäisi myös niiden heikkoudet.