Keskustelut Tekniikka Kovaa se oli, koitti mitä koitti….

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 119)
  • Kovaa se oli, koitti mitä koitti….

    Merkitty: 

    Nyt on tullut pääsisäisen ratoksi jo kaksi Mikko Niskasen ohjaamaa elokuvaa, jotka on tehty Päätalon romaanien mukaan.

    Vielä 30 – luvulla on ollut elämisen ehdot hirvittävän kovat , varsinkin jossain Koillismaalla. Silloin kun tukkijätkien elämä jossain tukkikämpillä oli melkoisen surkeaa, niin ansiot eivät riittäneet edes ruokaan ja monenkin olisi pitänyt elättää jopa monilapsinen perhekin.

    Siltä osin on kehitys sentään kehittynyt hieman parempaan suuntaan.

  • Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Olin 61 armeijassa Vaasassa Jääkäripataljoonassa, johon pääosa varusmiehistä tuli Kainuusta ja Lapista. Silloin vielä oli mukana poikia, jotka olivat lähteneet savottakämpälle 14 vuotiaana. Lapin poika oli ampunut ensimmäisen suden 16 vuotiaana. Pojat vähän naureskelivat kun luentosalissa alettiin opettaa tulentekoa ja majoittumista metsässä talvella.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Tanelin kanssa vaasan Puska-Jussipataljoonassa oli varmaan joitakin sellaisia pohjoisen poikasia, jotka olivat pokasahan ja pirran kanssa olleet savotassakin. meillä oli ”Lärvätsalossa” sellaisia vanhoja aliupseereita, jotka hallitsivat kenttäolosuhteet, eikä meillä ollut ongelmia lumenkaan kanssa, vaikka sitä talvileirillä Rovajärvellä oli reippaasti yli metrin. Polttopuita ei ollut, ne piti itse ottaa metsästä ja pieniä kaminapuiksi. Pakkastakin oli, mutta teltassa tarkeni ”ihan hyvin”.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Kyllähän he olivat vielä kaikki käsityökalujen miehiä, moottorisahat olivat silloin vielä harvinaisia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    arto

    Minun ISÄ oli metsuri, Meitä lapsia oli 12 kpl. Elätti kaikki työllä ei ollut mistään puutetta pikkuisena. Hänet palkittiin ihan aidolla kultamitallilla  työsaavutuksista, Kierteli työn perässä pitkin pohjoista suomea…..Sain hyvät opit metsurin uraa aloitellessa. Siitä vielä itse jatkettu. Olen tosiaan sukuni vimmeinen ammatti nimikkeellä METSURI.

    eero heikki eero heikki

    Eläs nyt Arto ,onko varmaa että oot sukusi viimeinen metsuri.

     

    jees h-valta

    Eikö Arto ole lainkaan petipuuhiin kerinny kun noin varma on asiastaan?

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Taisi Arton isä jo ehtiä moottorisahankin sarviin urallaan.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    ”Kyllähän he olivat vielä kaikki käsityökalujen miehiä, moottorisahat olivat silloin vielä harvinaisia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli”

    -Meidän leirillä vedettiin moottorisaha käyntiin, kun piti kaataa patterin edestä ampumasektoria vapaaksi. Mäntyjä oli kyllä harvassa, mutta tyhjeni siinä putkien edestä ainakin puoli hehtaaria. Ammuttiin mäen takaa, jolloin murkulat kiitivät pitkän matkaa alle kahden metrin korkeudessa. Kannoista tuli komeita, kaatajilla oli sukset jalassa ja hangen päältä puolen metrin kantoon, eli jokainen kanto oli varmaan 1,5 metrinen.

    pihkatappi pihkatappi

    Elokuvan kurja savotta oli Metsähallituksen työmaa. Päätalokin totesi että silloin oli ajanjakso, jolloin jätkä pistettiin kovan eteen. Eli kestikö tuota kurjuutta muutaman vuoden savotoilla. Kait Venäjälläkin tiesivät, miten Suomen valtio piti työväkeään orjina ja ajatteli, että Suomen valloittaminen on helppoa, kun suomalaiset ottavat valloittajat iloiten vastaan koska pääsevät irti orjuudesta.

    Mutta tarkempi hoksanen älysi kyllä, että firman kuorintatyömaallakin Kalle pärjäsi tienesteissä ja firman uitoilla myös. Eli kohtelivatko firmat metsätyöntekijöitä enempi ihmisinä. Vai oliko sitten kuitenkin niinpäin, että osaavat pärjäsivät jotenkin hakkuutyössäkin ja taitamattomat eivät. Kallen hosuminen oli tietysti inhorealistista ja siitä saa vaikutelman että jopa päässä olisi jotain vikaa, elokuvasta saa sen kuvan, ettei työnteossa ollut minkäänlaista ajatusta. Kirjassa Päätalo piti kuitenkin itseään jonkinlaisena hakkuu miehenäkin ja justeerin päässä jopa erinomaisena. Oppiko Kalle sitten hakkuutyöhön vasta tuon kurjan talvisavotan jälkeen, kun pääsi isänsä kanssa savotalle, näin ainakin itse olen ymmärtänyt.

    harrastelija harrastelija

    Muutaman talven ehdin olla käsityökaluilla savotoissa myös kämppäolosuhteissa. 1958 ostin ensimmäisen m.sahan. Savotoilla oli silloin myös reissusällejä ympäri Suomea. Jyväskylän seudultakin oli 2 veljestä, erittäin käteviä käsistään ja muutenkin siistejä miehiä. Kirvesvarren teosta näki, kellä oli puutuön taitoa! Samoin pokasahan puista, koska niitäkin vielä 50-luvulla oli. Kaarisaha ja aika pian m.saha valtasivat työmaat. Karsinta tehtiin silloin vielä kirveellä, 11.5 kilon painoinen m.saha oli liian kömpelö karsintaan.

    Samassa kylässä Päätalon kanssa syntyneenä, ymmärrän sen seudun kirjallisuutta. Etelä-Suomen suosiota ihmettelen , koska eläminen ja kielikin on aika vierasta etelämpänä. Viime kesänä jäätelöllä istukselin Kajaanin torilla. Vieressä oli puhelias eläkeikäinen pariskunta Porista. Heillä oli Katinkullan lomaviikko ja siinä ihmettelin ääneen heidän Kainuun matkaansa?

    He kysyivät myös minun kotipaikkaanni, joten sanoin, että olen syntynyt ”kulttuurikylässä” Jokijärvellä. Siitäkös tämä porilainen rouva innostui kovin. Hän oli lukenut kaikki Päätalon kirjat ja juttua kyllä sitten riitti 🙂

    Vinkkinä kesälomailijoille, jos Hossassa tai sielläpäin kuljette, niin Jokijärveläiset ovat raakentaneet katetun ”Pölkkyteatterin” kylälle. Viimeksi siellä esitettiin ”Olavi Virtaa”, kaikki 300 paikkaa oli täynnä ja paikallinen laulutaito loisti!

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 119)