Keskustelut Tekniikka Kovaa se oli, koitti mitä koitti….

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 119)
  • Kovaa se oli, koitti mitä koitti….

    Merkitty: 

    Nyt on tullut pääsisäisen ratoksi jo kaksi Mikko Niskasen ohjaamaa elokuvaa, jotka on tehty Päätalon romaanien mukaan.

    Vielä 30 – luvulla on ollut elämisen ehdot hirvittävän kovat , varsinkin jossain Koillismaalla. Silloin kun tukkijätkien elämä jossain tukkikämpillä oli melkoisen surkeaa, niin ansiot eivät riittäneet edes ruokaan ja monenkin olisi pitänyt elättää jopa monilapsinen perhekin.

    Siltä osin on kehitys sentään kehittynyt hieman parempaan suuntaan.

  • mehtäukko

    …metsätraktorin taksalla, ”hyöty” palaa savuna ilmaan.

    Jätkä

    Anneli:”Jätkä on siirtymässä Jovainin ja Lauri Vaaran linjoille: maataloustraktori ja metsuri takaisin hakkuutyömaille!”

    Älä anneli mene Tollon helppoon. Koneellistamisessa ei ole tavoitteena määrä ja nopeus, vaan hinta.

    Kyllä suhteellisen edullisesti saa myös teetettyä hakkuun ja ajon, kun vertailee työn laadun lisäksi urakkahintoja. Useamman koneen urakoitsijan kanssa jutellessani selvisi kyllä, että sopivalla koneella (sampolla) kasvatushakkuulla pääsee samoihin kuutiomääriin, mutta tuntikustannukset ovat selkeästi halvemmat.

    Hänellä on sellaisissa leimikoissa huomattavasti edullisempi taksa kuin isolla koneella.

    Ei siinä mikään autuus aukea, että leimikko hakataan parissa päivässä, jos toisella ketjulla menee kolme päivää, jos työn jälki on sama ja urakoitsija saa saman summan jäämään viivan alle molemmissa malleissa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jätkä, olet tietenkin oikeassa. Viivan alle jäävä summa ratkaisee ja tietenkin korjuun laatu. LV vain sattuu viljelemään tuota ’määrätehokkuuden’ käsitettä joka vie harhaan.

    arto arto

    Metsurien huonot palkat, mutta jos arton kerskumat ansiot RS- hommista pitäisivät paikkansa, niin ainakaan niissä ei ammattitaitoinen ja ahkera metsuri häviä minkäänlaiselle koneelle…………niin kuin kerroin olen saannut alkuni jalostetusta siemmenestä…….metsurihommiin…….Eikös puutkin kasva samoin kovemmin kuin ei jalostettu siemenestä kasvava.

    pihkatappi pihkatappi

    Seitsemän mottia päivässä kun tekee ensiharvennusta ja ajattaa puut suht kapealla ajokoneella, korjuujälki on vähintään hyvä ja jää menojen jälkeen 70 euroa verovapaata tuloa/päivä. Ajoura on aina kapeampi kuin motohakkuussa ja mahdollisen kolhupuun voi poistaa ajon yhteydessä, harvoin kolhuja tulee kun tuttujen kanssa työskennellään.

    Pitkää kuitua tehtäessä manuhakuussa voi helposti tehdä hiukan reilun 20 metrin ajouravälin ja ei tarvitse tyviä nostella, muutakuin uralta poispäin. Motolla jää automaattisesti max. 20 metrin uravälit, kun ei ylety ja eikä niitä kaikkia runkoja kauempaa näekään. Manuhakkuussa koko alue tasaisesti harvennettu, motohakkuussa usein ulottuman takalaita tiheä. Manuhakkuussa 10 metrin päästä uran laidasta puun poisto ei vaadi ylimääräistä työtä, enempi työllistää uralta tyvien nostelu uran sivuun. 5 metrin päässä uran laidasta oleva kasa on ajokoneelle parempi, kuin renkaan juuressa oleva kasa, kunhan puomille on tilansa ja pääsääntöisesti yhdeltä kohdalta ulottuu useammalle kasalle. Lisäksi manuhakkuussa pienimuotoinen ennakkoraivuu sujuu helposti (ilman sadattelua youtubessa) ja jälki silmään hyvä, kun ei räippiä jää törröttämään.

    No lyhyen kuidun kanssa tietysti hiukka eri tilanne ajouravälin suhteen. Ja tosiaan nuo haamu-uran tekevät motot ovat kyllä näppäriä tasaisen harvennusjäljen suhteen ja varsinainen kantavuutta tarvitseva uraväli voi olla leveämpi.

    Puuki

    Taimikonraivaustutkimuksesta :  En muista missä maassa oli tehty. Varmaan pitää olla hyvät maastot. Tuotto oli laskettu kaiketi jäävän puuston mukaiseksi jollain korkoprosentilla. Vähän ruman näköinen taimikko tietysti koneen jäljiltä verrattuna  rs- jälkeen.

    Leveät ajourat (~4,5 m) verottaa kasvua seuraavaan 2.harvennukseen mennessä keskimäärin 8 %. Epätasainen harvennusjälki voi lisätä tuottotappiota jonkin verran. Lisäksi hakkuutähteiden tasainen jakautuminen palstalle manu-hakkuussa parantaa lannoitusvaikutusta.

    Jätkä

    Ainakin teoriassa kaikki ajokoneet mahtuvat neljän metrin ajouraa pitkin. Kun ajoura suunnitellaan hyvin, voi sen reunapuuksi joskus jöttöö muutakinj kuin vain päävaltapuita, eli lisävaltapuita. näin ollen neljän metrin ajoura vie kasvavaa alaa korkeintaan metrin siivun, kun puiden keskimääräinen etäisyys toisistaan on kolme metriä.

    Kun kymmenen kasvukauden jälkeen tutkimme samaa aluetta, niin voimme havaita, että uranreunapuut ovat kasvaneet paremmin  – ainakin paremmin kuin ”ulottuman takalaidalla” olevat.

    Ennakkoraivauksesta ei oikein voi puhua, jos raivaus tapahtuu hakkuun aikana moottorisahalla, mutta jälki tulee sillä tavalla viimeisen päälle siisti, varsinkin kun kaataa raivauspuut ajouran suuntaisesti aina eteenpäin, eli kuidut tulevat niiden päälle kuin aluspuille konsanaan.

    mehtäukko

    Aloitukseen viitaten on todettava samaan suuntaan lopputoteamus.

    Paljossa on kyllä menty allikkoon monella muulla sivuvirralla. Yksi perustauti on ahneus, eikä ole tyytyminen oikein mihinkään etappitiellä.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Jätkä: Jotkut ääliöt ovat ihastuneet koneen nopeuteen ja tehokkuuteen unohtaen samalla sen kolmannen – tärkeimmän pointin – Hinnan! Koneella tehden moni työ maastossa on ainakin toistaiseksi kalliimpaa kuin manuaalisesti tehtynä. Syynä voisi olla Metsurien huonot palkat, ”

    Todellakin näin.

    Varhaisperkauksissakin raivausveitsi ja vesuri saattavat olla vielä raivaussahaa järkevämpiä, silloin kun työn tekee metsänomistaja itse tai hänen perheenjäsenensä. Palkallisen metsurin tekemänä tietysti raivaussaha on ykkönen. Käsityön järkevyys perustuu siihen että samalla voi täysin siemauksin nauttia luonnossa olosta. Raivurin suojaukset vähän häiritsevät sitä.

    Sitten kun siirrytään Taimikonhoitoon, niin ei ole tällä hetkellä edes järkevää kilpailijaa raivaussahalle. Ensiharvennuksen ja ylispuiden poiston voi vielä teettää metsurillakin, kun on saatavissa sopivaa ajokalustoa.

    Kakkosharvennukset ja avohakkuu on jo isojen koneitten hommaa.

    Ihan käsipelissä on vielä järkevää tehdä istutustyö ja hirvisuojaus ruiskutukset. Samoin myös Pystykarsinta jää vielä käsityöksi. Lisäisin vielä käsipelitöihin, ojakävelyn lapion kanssa, silloin kun poistettavaa on sen verran vähän että metsätyökuntoinen mies tekee sitä 300…400 metriä päivässä.

    Pitää kuitenkin muistaa että nämä arviot ovat tässä hetkessä kiinni. Sellaisin töitä mitkä nyt tuntuvat mahdottomilta koneistaa, tehdään tulevaisuudessa koneilla, ei koneellistamiskehitys tähän pysähdy.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Monet itkevät ajourien leveyttä täälläkin, mutta kuitenkin itsekin tekevät 4,5  – 5 metriset urat, koska eivät osaa tehdä niitä oikein.

    Jos halutaan tehdä varman päälle ja hyvin nuo ajourat, siinä olisi syytä liputtaa urat käytännössä kahteen pekkaan ja niin, että uran kummallekin puolen pistetään pystyynjätettäviin puihin nauhat. Ura tulee ihan hyvä, kun kuvittelee ajavansa sitä pikin isolla traktorilla peräkärry perässä.

    Toki ajouraverkoston muoto on myös pystyttävä hahmottamaan niin, että se on toimiva.

    Kun hehtaarille vedetään n. 500 metriä ajouraa, hommassa ei kauvaa nokka tuhise.

    Ajouraväli 20 metriä keskeltä keskelle, on ihan hyvä tyyli.

    Kun puiden keskimääräiset välit ovat kolmisen metriä, niin otettaessa runkolukukoeala ajouran keskeltä, jo pelkät uranreunapuut antavat lukeman 1200 runkoa/ ha.

    Vain hätäily ja kokemuksen puute synnyttää metsän, joka on raiskatun näköinen.

    Tuo ajourien huolellinen suunnittelu ja merkkaus tekisi hyvää monelle aloittelevalle motokuskille.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 119)