Keskustelut Puukauppa Kuitupuun kantohinta jo yli 40 euroa

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 61)
  • Kuitupuun kantohinta jo yli 40 euroa

    Seuraan jossain määrin Viron puumarkkinoita.

    Maaliskuun lopun hintatilastojen mukaan havukuidun satamahinta ylitti jo 60 euroa kuutiolta ja koivukuitukin hipoi sitä. Paikallisen kustannustason mukaan, kun tästä vähennetään reilu 15 euroa (hakkuu, metsäkuljetus ja rekkakuljetus), saadaan kantohinnaksi yli neljä kymppiä.

    Esimerkiksi SE hankkii Suomen ja Ruotsin sellutehtaille markkinatasauspuuta Baltiasta. Näin muutamasta miljoonasta kuutiosta voi maksaa lähes mitä tahansa, koska tämä pitää ainakin jossain määrin aisoissa Ruotsista ja Suomesta hankittavan kuidun hinnan.

    Tällä hetkellä sellubuumi taitaa olla kuitenkin sitä luokkaa, että kevään kaupoissa kuitupuun hinta joutuu joustamaan myös Suomessa (Ruotsissa jo nousikin jossain määrin).

  • Puuki

    Niin , kaupaksi tod.näk.  menee kun vain jaksaa odotella tarpeeksi kauan. Muutama vuosi sitten oli kuitupuullakin menekkivaikeuksia, kun lähin kuitupuuta käyttävä laitos oli remontissa. Jokin ryteikkö ei ehkä mene kaupaksi vieläkään, jos ei tyydy antamaan puita vastikkeeksi metsän harvennuksesta, mutta se on usein oma valinta jättää taimikonhoidot tekemättä.

    Jätkä

    Myös kuitupuu tarvitsee tilaa, mutta 99,9 % puuntuottajista tekee kuitenkin kaikki hoitotoimenpiteet kasvattaakseen tukkipuuta. Osa ei tee tukkipuille tilaa, mutta he myyvätkin puunsa kuitupuuna tappiolla.

    Ajelin tänään Virroilla, Kurussa ja Ruovedellä: Tien varsilla näkyvä puusto on hiukan pikkuisen eri näköistä kuin pohjnmaalla. Pohjanmaalla ei ole järeitä puita muualla kuin hautausmailla, noilla muilla paikkakunnilla on lähinnä hoidettuja metsiä taikka uudistusaloja, jotka on jo käsittelyssä.

    Kuitupuunkasvattaja

    Hilux osui nappiin. Kuitupuun muuttaminen tukiksi on normipuuntuottajan tärkein homma. Kuitupuulle saa hieman lisäarvoa pyrkimällä myymään harvennukset pikkutukiksi tai sahakuiduksi.

    Osin metsätalouteen voi linkittyä myös muuta puunjalostamista, jossa kuitupuulle haetaan vaihtoehtoisia käyttökohteita ja lisää arvoa. Klapit, sahatavaratuotanto ja erikoisempien jalosteiden tuottaminen. Näissä jalostustyön osuus nousee suureksi. Jalostustyön ohella saatetaan tarvita isoja panoksia myös kehitykseen ja markkinointiin.

    Yhtenä omana esimerkkinä on haapakuidun jalostaminen saha- ja höylätavaraksi. Homma on jo aika kaukana metsätaloudesta, mutta jalostusasteesta riippuen on lopputuotteelle tullut mukavasti lisäarvoa. Lopputuotteen tukkuhinta voi olla esim. haavalla 400-700 eur/m3. Antaa kyllä mielekästä ja ihan tuottavaa tekemistä. Jos olisi helppoa, sitä tekisivät kaikki.

    Puuki

    Nopeakasvuisia puulajeja, jotka sopisi myös Suomessa kasvatettavaksi, on muitakin kuin hybridihaapa. Harmaaleppä kasvaa samaa tahtia n. 25 vuotiaaksi asti ja lisäksi typpilannoittaa maaperää tehokkaasti.  Mutta parasta kasvua edustaa vesipaju, jota on tutkittu jo 1970-luvulla Rovaniemellä.  Bioenergian raaka-aineeksi korvaamaan fosiilisia se olisi täällä paras puulaji .

    Kuitupuunkasvattaja

    Vesipajukin on tuttu. Kasvaa rajusti myös Pohjois-Suomessa.

    Mutta miksi Ruotsissa pajunkasvatus on maatalouselinkeino ja Suomessa ei? Maatalouteen saa EU:ssa isot tuet. Tuet vääristävät markkinaa ja meillä vanhoille turvesoille yritetään saada kasvamaan jotain muuta kuin pajuja.

    Pajut olisi hieno vaihtoehto mm. vanhoille turvesuopohjille tai suopelloille, mutta joku tukivääristymä estää järjenkäytön.

    Jätkä

    Sauli Takalo voisi varmasti kertoa eneriapajun kasvatuksen ja  massantuotannon pullonkaulat. Hän sekaantui varmasti virkavuosinaan Kannuksessa pajuntuotantoon ja pystyisi selittämään, miksi se touhu ei kannata.

    Minustakaan energiapuuta ei ehdoin tahdoin kannata alkaa tuottamaan, kun sitä on joka paikka täynnä. poltetaan ensin pöpeliköt tukinkasvatuskuntoon ja kun tarvitsee tukkipuutkin pistää pannuun, niin koitetaan jotain muuta.

    Hybridihaapa on kuitenkin mennyt – ja menee polttoon, ainakin mikäli uskomme Mänttän Paperitehtaiden lähistöllä kasvatetujen hybridihaavikoitten kohtaloa läheltä seuranneen entisen piisiesimiehen puheita,

    Ja miksi emme uskoisi?

    Metsuri motokuski

    Noista pajuista ei taida niin paljoa irrota kilowatteja että niilä työ ja konekustannukset saisi kuoletettua. Kun tahtoo olla ettei minkään puun polttaminen ole kannattavaa ilman voimakasta tukea niin  kuinka sitten paju. Ruokohelppi taisi olla yksi erinomainen energia kasvi mutta senkin tuottaminen on jäänyt taka-alalle. Taitaa nuo vanhat turvesuot olla parhaita lintujärviä joten ei kun vesi takaisin suolle.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Pajua on tutkittu joo, itsekin istutin sitä vuonna 1981 Suonenjoella Metlan asemalla. Ilmeisesti tutkimusten tulos oli että ei kannata Suomessa. Pajussa oli se hyvä puoli että pelto oli helposti palautettavissa maataloustuotantoon, jos halutaan muuttaa tuotantosuuntaa. Nykyisillä koneilla kannot nousevat helposti, joten tämä peruste ei enää päde.

    Suosisin energiapuuna leppää, tervaleppää ja haapaa, jotka lisääntyvät myös kantovesoista. Energiametsien perustamista entisille peltomaille ja turvesuon pohjille kannattaisi ehdottomasti tukea – saataisiin paljon lisää hiilinielua.

    arto arto

    Ruotsissa hypridi pajuja pelloilla kasvaa energiaksi. Kokoavat 3-4m pois kone kuin leikuupuimuri ,leikkaavilla terillä olisiiko siinä nopea energian lähde. Joka 2v sato korjaus.

    Kuitupuunkasvattaja

    Ruokohelpi oli viheliäinen polttaa, koska silikaattipitoinen tavara laavaantuu niin helposti. Eli tuhkamöykky saattoi olla puolen kuution jööti, joka piti pilkkoa paineilmavasaralla.

    Kannuksessa ovat kyllä tutkineet energiapuuta ja pajuja. Kysyin kerran pajusta ja turvesuosta ja vastaus oli nimenomaan tämä EU:n maataloustukivääristymä. Ruotsalaiset saavat maataloustuen pajulle ja suomalaiset eivät saa. Ei kai ole osattu ottaa huomioon jäsenyysneuvotteluissa aikanaan.

    Pajulle ja hybridihaavalle on tietenkin muitakin jalostusmahdollisuuksia kuin polttaminen. Mutta ymmärrän Mäntän alueen suunnitelman. Ison yhtiön ei kannata lähteä sompailemaan muutaman tuhannen tai muutaman kymmenen tuhannen kuution takia uusille aloille. Pikkuyhtiöille asia on tietenkin toinen.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 61)