Keskustelut Metsänhoito Kuusimetsien ensiharvennus apuhavennuksena?

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 46)
  • Kuusimetsien ensiharvennus apuhavennuksena?

    Mietin viikonlopun aikana puisevia asioita. Tuumiskelin Tapion vielä toistaiseksi voimassa olevia suosituksia, Metsänvartijan ohjeita apuharvennuksista, koneharvennusten kustannuksia, kuusikoita, tukkiprosentteja sekä tietysti, metsän taloudellista tuottoa.

    Tasarakenteisten kuusikoiden omistajat pyrkivät yleensä mahdollismman suureen tukkiosuuteen. Ensiharvennukset tuottavat useimmiten pelkästään kuitupuuta, mutta niitä pidetään metsän jatkokehityksen kannalta käytännössä välttämättömänä. Toisaalta jos ensiharvennus tehdään konetyönä, kannattavuussyistä voi hakkuu siirtyä myöhemmäksi, jolloin harvennuksen optimiajankohta voi olla jo ohitettu.

    Mitä jos ensiharvennus tehtäisiin apuharvennuksena, ja vasta tämän jälkeen siirryttäisiin koneharvennuksiin?

    Apuharvennus olisi ’normaalia’ ensiharvennusta lievempi, mutta antaisi kuitenkin puille lisätilaa kasvaa järeämmäksi koneharvennusta varten. Koska apuharvennus on lievä, sahatyöhön kuluu vähemmän aikaa kuin normaalienskassa.

    Apuharvennus voitaisiin tehdä normaalia ensiharvennusta aiemmin, jonka jälkeen kasvu kohdistuisi parhaisiin runkoihin jo varhaisessa vaiheessa. Tällöin ensimmäisessä koneharvennuksessa voitaisiin kenties saada jo tukkia.

    Luulisin, että tiheän kuusikon ensiharvennuksessa kaadettavien puiden valinta lienee konemiehille välillä jonkin verran arpapeliä. Vaikka nykykoneissa valot ovat hyvät, pimeässä ja lumituiskussa kauimpana koneesta kaadettavia runkoja ei neulasseinän takaa vain ole mahdollista nähdä hyvin. Sahamies on yleensä liikkeellä päiväsaikaan, ja hänellä on mahdollisuus tutkia runkoja monelta kantilta ja tehdä valinta riitävän tiedon perusteella. Jäljelle jäävän puuston laatu olisi parempaa kuin ’kone-enskassa’.

    Jatkuu seuraavassa viestissä…

  • raivuri

    MV:n kuvioluokittelu on mielenkiintoinen. Itsellä ajattelu eroaa siinä, että pyrin maksimoimaan taloudellisen tuoton enkä jätä huonojakaan paikkoja ”tikkametsiksi”. Kun uusia palstoja ei käytännössä ole tarjolla niin keskitytään sitten nykyisten kuvioiden tuotoksen parantamiseen. Poikkeuksena kaikenlaiset kokeilut, joista osa menee välillä pahasti metsään.

    metsänvartija

    C-kuviot ovat todella huonoja, kivikkoja ja epämääräisiä soita joissa ravinne epätasapainoa.

    Jouto ja kitumaita siis. Pienialainen haavikko jäi tikkametsäksi, MV teki kerrostaloja metsän vakituisille asukeille.

    metsänvartija

    Apuharvennus on oikeastaan taimikonhoitoa. Viljelykuusikoille riittää perkaus ja ”ekonominen puhdistusharvennus”.

    Termejä on monia mutta tukkipuun kasvatus metsänhoidon päätavoite.

    On se säälittävää jälkeä mitä motolla saa aikaan.

    Stihillä vaan kaasuttelee metsät puhtaiksi ja sitten vaan antaa kasvaa. Lepo ja hiljaisuus…

    Jatkuvassa kasvatuksessa motolla hakataan joka 15.vuosi, siitä sitä vasta jälkeä syntyy, huh huh.

    jees h-valta

    Tilikin joka viidestoista vuosi. Siitähän sitä sijoitusongelmaa sitten syntyy….

    Puun takaa

    Tuossa nimimerkkikuvassani on kesällä motolla harvennettu 17-vuotias kuusikko. (Kuvaa suurentamalla näkee vähän paremmin) Näyttääkö jotenkin säälittävältä? Motoharvennuksia on tullut teetettyä jo 32-vuotta, joista suurin osa kesällä.

    jees h-valta

    Oma ehdotukseni onkin ketjussa jotenkin näin: Luontainen uudistus, sitten 15-20 v:n paikkeilla luonnollinen ylispuuston poisto e-puuharvennuksena. Korkeintaan 30v. ensiharvennus. 45v. kakkosharvennus ja 60v. päätehakkuu jos mennään jaksollisella tai yläharvennus rankkana jos mennään jatkuvalla eteenpäin.

    metsänvartija

    Vaikea sanoa noin pienestä kuvasta. MV;n havainnot kertoo toista.

    Tuo Ruotsin 1630 m3 kuusikko kiinnostaa koska samaa tyyliä noudatan täällä Pohjolan perukoilla.

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Paras kasvu ja laatu TÄSSÄ taloudessa on saavutettu harventamatta. Rapia 1300 kiintoa hiukan yli puolessa vuosisadassa.
    Tarvitsee ainoastaan tietää mihin sen taimen istuttaa sille hehtaarille. Neljännesneliön tarkkuudella. Mutta ne paikat kyllä löytyvät, jos osaa. Lumikkohypoteesiin uskovat eivät niitä löydä.

    jees h-valta

    Antonin uskosta ei liene epäselvyyttä. ”kuusiuskovalla” on tarkat rituaalit. Vai oikein neljänneneliön tarkkuus. Maistatko onko maa varmasti sopevaa?

    silencio

    Jees h-valta, hulvaton kommenttisi maaperän maiskuttelusta lienee ironiaa, mutta tuskinpa tuo ihan uskomuspohjalla on. Maanmuokkauksen yksi tavoite on saada istutuspaikalle parempi, voisikko käyttää termiä mikroboniteetti.

    Luontainen boniteetti voinee vaihdella hyvinkin pienialaisesti. Anton ilmeisesti kykenee lukemaan merkit, jotka kertovat kasvuedellytysten olevan optimaaliset.

    Olen joskus heinätessä taukoa pitäessä ihmetellyt, mikä loppujen lopuksi ratkaisee mitkä puut kehittyvät valtapuiksi? Aivan suuren kantojen läheisyyteen istutetut taimet näyttivät lähteneen usemmiten hyvin kasvuun.

    Ihan alkuaikoina tosin tärkein perusoppi tuli taukopaikan valinnasta. Ei pidä istua tuoreelle havupuun kannolle! Sananlasku sanoo opin tulevan joskus kantapään kautta. Tämä oppi tuli perille pihkan muodossa hieman ylempää.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 46)