Lehtikuusesta vielä vähän lisää :

Lehtikuusen työstettävyys on hankalaa, jos puun varastointia ja kuivausta ei ole tehty oikein ja jos sahausta ei tehdä oikein. Tekniseltä laadultaan leku kilpailee koivun kanssa eli on korkealla tasolla ja sopii monenlaiseen käyttöön rakentamisessa.

Esim. vanhojen puulaivojen korjauksissa ja mastopuina sitä käytetään vieläkin.

Lahonkesto leku:lla vaihtelee paljon ja se paranee puun kasvuiän noustessa.

Kasvu on nuorena nopeaa ja jatkuu vanhana muita kotimaisia puita pidempään.Tuotto (kasvunmukainen) kiertoaikana on yleensä parempi kuin kuusella (lehtomaisilla kasvupaikoilla).

”Luomupuu” on nykyään kysyttyä moninpaikoin. Luomu liittyy lahonkestoon,(josta ei voi antaa lehtikuusen osalta takuuta) mutta voisi koskea myös muuta käyttöä. Lehtikuusessa on mm.pihkaa ja uuteaineita. Esim . Venäjällä tehdään lastulevyä ilman lisättäviä liima-aineita ; liima on jo lehtikuusessa valmiina.  Lastulevyhän sai huonoa mainosta taannoin kun huomattiin levyistä irtoavan formaldehydiä. Lastulevyn tekoon kelpaisi pieniläpimittainen harvennuspuukin.

Tapion ohjeiden mukaan siperian lehtikuusen istutustiheys on 1300 r / ha. Ensiharvennus parikymppisenä jopa 600 runkoon hehtaarille.  Kyllä siinä pitäisi jo ottaa muualtakin puuta kuin vain ajourilta.

Ohjeissa kehoitetaan toistuvasti harventamaan niin, että tilavuudesta kolmannes lähtee kerrallaan. Elikkäs 50 mottia ensiharvennuksessa, mutta ota huomioon, että siinä on vuoden kuluttua parikymmentä mottia enemmän, elikkä kolmasosa kuutioista pois kerralla ja kymmenen vuoden päästä sama uudestaan jne…

Kokemuksia on, meillä oli opetusmetsässä tuhansia kuutioita lehtikuusta. Myös nuorempaa sorttia. On tehty pystykarsintaa ja harvennusta. Valoa tarvitsee ja runsaasti. lähes kaikki koealat ovat koko ajan liian tiheitä. Vanhimmat lehtikuuset ovat yli sata vuotiaita.

Kaikki ohjeet ovat myös kirjoissa ja harvennusmalleissa. En kylläkään ole enää niiden kanssa missään tekemisissä.