Keskustelut Metsänhoito Leimaus

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 42)
  • Leimaus

    Mitä merkintätapaa arvon kolleegat käyttävät harvennusleimikoiden leimaamiseen? Kuitunauhaa kokeilin, mutta ainakin osa tippui hakkuun aikana ja lisäksi hieman hidasta solmia. Onko sellaisia maalivasaroita vielä saatavana jossain? Ja kestääkö se maali vai liukeneeko helposti pois?

  • Mettäpoika

    Mettäpoika ois kuullu sellasta huhua, että nuo heijastavat nauhat olisivat käyttökiellossa. Syy on kuulemma se, että on ilmeisesti joskus eksyny sitä tavaraa sitten sellukattilaa ja on soosit menny pilalle.

    Vahvistaako joku tämän huhun?

    -Mettäpoika

    Pete

    Kun kerran kysytään, niin kerrotaan. Olen leimannut poistettavia puita ja vähän jätettäviäkin. Pellonmetsitys kuusikkojen ja koivikkojan ensiharvennuksessa se on mielestäni tarpeen. Niissä on tavallisesti paljon monilatvaisuutta ja poikaoksia, jotka on vaikea tai mahdoton ohjaamosta havaita. Kuviot ovat olleet pieniä, maksimissaan 2ha, joten työ käynopeasti. Olen siis leimannut vain ehdottomasti poistettavat puut. Muuten olen ohjeistanut vain tavoiterunkoluvun harvennuksen jälkeen. Nämä monilatvaiset ovat usein metsikön suurimpia puita, eli ne senkin takia helposti jäisivät pystyy. Olen myös huomannut, että harvennuksen jälkeen kaksilatvaisesta kuusesta hyvin helposti repeää toinen oksa ja se on sitten koko puu mennyttä.

    Olen myös leimannut jättöpuita ”pystyyn”, lähinnä jättöpuuryhmiä. Jos sitä ei tee, niin kuviolle jää helposti pystyyn vain isoimmat haavat ja osittain lahot isot koivut. Minä suosin jättöpuina hiukan pienempiä haapoja, raitoja, leppiä ja mäntyjä mielellään ryhmään jätettynä. En halua isoja haavan rotiskoja kaatuilemaan taimikon päälle. Monimuotoisuutta voi vaalia myös pyytämällä kaatamaan rotiskot maahan, ei taida önniäiset tehdä eroa sen suhteen onko puu vaakatasossa vai pystyssä? Kolopuut leimaan jättöpuiksi kuitenkin ja olen myös teettänyt isoista lahoita haavoista eurokantoja tikkojen aihioksi.

    Leimaukseen olen käyttänyt kirvestä, mutta myös tähteeksi jääneitä sisä- ja ulkomaaleja. Koivun leimaamiseen ei tosin maalarinvalkoinen oikein sovi.
    ”Neon” spray maalit ovat todella käteviä myös, helpottaa motokuskin työtä. Joskus olen maalannut metritolkulla nuolia lumihangelle ohjaamaan kuskia poistamaan leimikon ulkopuolella olevia puita, esim. koivuja joita en halua siementämään tulevalle männyn kylvö-alalle…

    suorittava porras

    Merkitse varastopaikka ja kulku-ura varastolta leimikolle hyvin kantavia maaston kohtia pitkin (varsto keltainen nauha ja ajoura oranssi).
    Hyvin tehty ennakkoraivaus auttaa kuljettajaa valitsemaan poistettavat puut oikein. Vikaisten runkojen merkitseminen yhteisesti sovitulla merkillä parantaa myös työn lopputulosta. Leimikon rajalle lippuja 10-15 metrin välein ja mahdollisiin kulmiin tiheämpi liputus.
    Ajourien suunnittelu ja puiden valinta on muilta osin parasta jättää konemiehen huoleksi.

    Palstalla olevat lähteet ja pehmeiköt on syytä merkitä. Ne ja niiden ympäristö on myös viisasta jättää raivaamatta ja hakkaamatta. Näin huolehditaan samalla monimuotoisuudesta. Jättöpuuryhmät kannattaa merkitä jo ensiharvennusvaiheessa. Jättöpuuryhmän lähi ympäristö jätetään raivaamatta.

    …että näillä alkuun…

    Korpituvan Taneli

    Oletkos Suorittava kaatanut sellaista leimikkoa, jossa puut on todella jo etukäteen valittu.

    Kiinnostaa tuo asia, vaikka itse en sitä tee. Kerran motokuski, järeämmässä harvennukseesa, kysyi, että miksi et leimaa koko kuviota etukäteen, kun olin merkannut yhden ajotien, jota oli tarkoitus jatkossakin käyttää.
    Sanoin, että menisi niin tuhottomasti aikaa empiessä ja lopputulos olisi kuitenkin liian tiheä jäävä puusto.
    Vikapuiden merkitsemistä olen toki joskus kokeillut.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    suorittava porras

    Taitaa viimeiset etukäteen leimatut kohteet ajoittua aivan 90-luvun alkuun. Silloin palstat oli vielä leimattava ja ajourat merkittävä maastoon ennakkoon yhtiön toimesta.

    Vastustin itse aikoinaan leimauksen loppumista , mutta enää en lähtisi valmiiksi leimatulle (ainakaan kirveellä) palstalle mistään hinnasta. Kun riittävästä näkyvyydestä huolehditaan ja korkeintaan pahimmat huonolaatuiset puut merkitään , homma onnistuu oli päivä tai yö.

    Kurki

    Kyllä nykyisillä motovaloilla näkee hyvin minkävärisen puun ympäri sidotun leimausnauhan tahansa pimeälläkin.
    En tosin kysellyt hakkaajilta mitä mieltä ovat tällaisesta leimauksesta, mutta eivät valittaneetkaan.
    Itse arvioisin, että jätettävien puiden markitseminen jouduttaa hakkuuta, sillä eipähän tarvitse liikoja arvioida puiden laatuja, ja harvennus tulee tehtyä metsänomistajan mielen mukaan.

    H-vallan kriitikko

    suorittava porras kirjoitti;
    ””Taitaa viimeiset etukäteen leimatut kohteet ajoittua aivan 90-luvun alkuun. Silloin palstat oli vielä leimattava ja ajourat merkittävä maastoon ennakkoon yhtiön toimesta.””

    Niihin aikoihin aloitin metsäkoneyrittjän ”urani” n.s.”motokärpällä” eli FMG 470:llä.
    Silloisen ”firman” (nykyinen UPM) pystymittaus ryhmä suoritti mittauksen ja leimauksen merkitsemällä poistettavat puut aisaamalla ne vesurilla kolmelta sivulta.
    Tänä päivänäkin jäävien/poisttettavien puiden näkyvä leimaus ei olisi välttämättä urakoitsjan kannalta huono asia, ainakaan ensiharvennusella, mielestäni.

    luulisin……

    Metsuri motokuski

    Tuolla ranskanmaalla käyteään vielä tuota otettavien puiden leimausta. Itse en ole siellä työskennellyt mutta ne jotka ovat ovat todenneet että ei se ainakaan helpota hakkuuta. Monesti joutuu kuitenkin ottamaan puun edestä pois ettää pääsee sinne otettavan puun luokse kouralla. Itse olen ollut jonkin verran sellaisia kakkosharvennuksissa töissä jossa isäntä on merkinnyt ns. erityisen arvokkaat arvopuut nauhoilla, jotka hän haluaa säilytettävän. Se sopii oikein hyvin kunhan niitä ei nyt sitten ole liikaa eikä estä työskentelyä kovinkaan paljoa. Muutoin ”suorittavan portaan” linjoilla mennään.

    huski

    jos palstalla on jotain säästettävää niin sehän kannattaa merkitä todella hyvin.Ja suorittavan kirjoitus kannattaa lukea TARKASTI hyvä kiteytys- mistä kannattaa aloittaa merkkailu -jos enempi se homma kiinostaa.Jos puiden korjaaja ei ei tiedä mikä on puunmyyjän metsälle hyväksi – on ajaduttu puunkorjuussa vähintään 70 luvulle.Luulempa että sellaista etukäteen leimaajaa ei enää löydy joka löisi nyky moto kuskit laudalta.Tää on sarjasssa niitä juutuja että seuraavaksi puunmyyjä jakaa kirvesmerkkein puutavaran.

    Kurki

    On vähän liioitelua väittää, että motokuski näkee puiden laadun paremmin kuin leimaaja. Jos olisin motokuski, niin mieluummin hakkaisin nauhoilla leimattua harvennusta, niin ei varmasti tule sanomista jättöpuista ja hakkuu tapahtuisi joutuisammin.
    Näin oletan.
    Tietenkinn edellyttäen että näkyvyyttä haittaavaa vesakkoa ei ole.
    Tuohon viime talven leimaukseen kuului myös tiheikköpuronvartta 300 m, jonka leimauksen yhteydessä samalla raivasin ja kuusista karsin alaoksia näkyvyyden parantamiseksi.
    Kova työhän siinä oli, mutta se minkä nyt näen lopputuloksena tyydyttää.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 42)