Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Viitaten kevättalvella käytyyn punkki- myyräkeskusteluun, niin eikö isaskar tiedä, että kettu syö vain myyriä. Ei koske lintuihin eikä niiden muniin. Minkistä en mene takuuseen, siitä voisi olla apua, kuten vierastyöläisistä yleensä.
Jaa, kyllä se niitä eri lähteiden mukaan käyttää. Ja olipa tässä taannoin joku videokin, kun kettu kantoi pihakanalan munia poikasilleen. Erityisesti juuri metsäkanalintujen ja lokkien sekä tiirojen munat ovat vaarassa. Juuri minkki ja kettu ovat tunnettuja munarosvoja. Rotat hoitavat saman homman, mutta niiden ruokkimisessa on omat riskinsä.
Kettu on opportunistinen yleispeto kuten Nostokoukkukin hyvin tietää. Värriössä pohtivat mikä eläin varastaa munia pöntöistä ja varastoi niitä toisiin pönttöihin. Epäiltiin kärppää, itse ehdotin näätää.
Mielestäni Anttooni kumosi talvella ketun lintuihin kohdistuneen syönnin. Olen ollut näkevinäni ketun kulkevan linnunpoikasia suussa, mutta voin antaa periksikin viisaampien mielipiteelle. Myös kettuhaaskalle tienvarsilta keräämäni raadot ovat kelvanneet hyvin ketulle. Olisiko ollut joku häiriintynyt yksilö, kun ei pitäytynyt pelkästään myyrissä.
Ei kettu kuole nälkään myyräkannan ollessa alamaissa. Juuri luin jostain petolinnusta, muistaakseni tuulihaukka, että hyvinä myyrävuosina se saa enemmän poikasia. Tämä pätee moneen petoon.
Sitten joku kirjoitti että hömötiainen kovertaa pesän mieluiten haapaan, koska se on sisältä pehmeä. Onko siis niin että jos nuorta haapaa on tarjolla, hömö pystyy pesimään ilman tekopökkelöitä?
Haapa tuoreena on liian kova hömötiaiselle. Pystyyn kuivunut haapa on ainakin täällä päin vielä kovempaa. Kuollut haapa luutuu todella kovaksi, kunnes lahoaa juuresta niin että kaatuu. En ole koskaan tavannut hömön pesää haavasta, ainoastaan niin lahonneesta koivusta, että tuohitötterö pitää sen pystyssä sekä lepän pökkelöstä.
Kaikenlaista mututietoa liikkuu. Vaikea välillä erottaa onko kyse tiedosta vai mutuista…
”Hömötiainen tarvitsee lahopuita, sillä se kaivertaa itse poikasilleen pesäkolon. Kaivaminen pienellä nokalla onnistuu vain pehmeään, pitkälle lahonneeseen puuhun. Potentiaaliset lahot pökkelöt tuhoutuvat erityisesti avohakkuissa helposti.”
Olen huomannut saman asian kuin Ylen jutussa. Syitä en lähde arvailemaan enkä syyttelemään. Hirvikämppäni sijaitsee yli viiden kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta, ei syrjässä vaan keskellä korpea. Ennen sen ympärillä pyöri töyhtö- ja hömötiaisia sekä kuukkeleita, jopa riesaksi asti. Kuukkelit varastivat eväät jos reppua kämpän rappusilla ei sulkenut hyvin. Samoin orressa roikkuviin hirvenruhoihin ilmestyi varsin pian valkoisia ”leimoja”. Nyt ei ole kuin tali- ja sinitiaisia. Harmaapäätikka on nakutellut aina silloin tällöin pihahaavoissa. Se on korvannut ennen yleisen palokärjen.
Kyllä se näin on, että hömötiainen ei käytä muiden koloja, vaan tekee itse pesäkolon, jota varten pitää olla pehmeitä pökkelöitä. Käytännössä vain koivut, lepät ja pihlajat pysyvät pystyssä riittävän pehmeinä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään