Tänä iltana kymmenen jälkeen palasimme taas keskustelupalstalle! Tuliko joku järkiinsä vai pitikö tilapäisesti palauttaa entinen versio, jonkun bugin korjaamisen ajaksi?
Joka tapauksessa tervetullut muutos jos jää pysyväksi!
Lomautukset näkyvät olevan edessä Uudenkaupungin autotehtaallakin.
Kaikkien vakiintuneiden automerkkien myyntilukemat putosivat karmivalla tavalla edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Määrät romahtivat 36-70 prosenttiyksiköllä. Synkkyys hallitsi myös mallikohtaisia tilastoja. Kymmenestä kärkimerkistä yhdeksän noteerasi miinusmerkkisen tuloksen edellisvuoteen verrattuna. Molempien tilastojen valopilkuksi nousi Kia.
Kia kohensi merkkikohtaisia ensirekisteröintejä huhtikuusta toukokuuhun lähes 25 prosentilla. Tämä oli autonvalmistajien kärkikymmenikön ainoa plusmerkkinen saavutus. Samalla Kian sijoitus koheni neljällä pykälällä merkkilistan kolmanneksi.
Merkkitilaston kärkisijan säilytti edelleen Toyota 689 ensirekisteröinnillä. Suoritusta voi pitää torjuntavoittona, sillä paalupaikka säilyi huolimatta edellisvuoden ensirekisteröintien 55,97 prosentin sulamisesta.
Kakkoseksi sinnitteli Volkswagen 477 autolla tuloksen pudotessa 60 prosentilla edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Škoda putosi nyt neljänneksi ensirekisteröintien jäädessä edellisvuodesta 60 prosenttiyksiköllä.
Kyllä siinä selkeästi hinta ja laatu puhuvat, kun joudutaan alkaa miettiä mihin rahat riittävät kun syömävelka kasvaa kymmenen miljardin vuosivauhtia. Aika kevytmielistä politiikkaa kun elintason ylläpitämiseksi keskuspankit painaa rahaa niin paljon, että määrästä ei tietoa ja apinalauma riemuitsee vihreästä paperista.
Tässä tilanteessa varmasti moni miettii, mikä oikeasti on tarpeen ja mikä oli ns. normaalitilanteessa ”tarpeen”. Esimerkiksi tarvitaanko nelivetoista 45 000 euron hintaista katumaasturia, vai hoituuko ajot sittenkin etuvetoisella 30 000 euron farmarilla. Köyhyys on tehokas tapa antaa mielikuvitukselle tilaa, kun miettii vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asiat mahdollisimman tarkoituksen mukaisella tavalla.
Eräskin palstalainen lakkasi naureskelemasta minun autovalinnoista, kun uhkakuvat oman palkkatyön epävarmuudesta alkoi leijua ilmassa. Mutta yksikään kilometri ei ole jäänyt ajamatta tai asia hoitamatta auton rajallisuuden takia. Että vaikka korona taloutta vahingoittaa, monien ajattelutapaa se suuresti tervehdyttää. Näin merkittävän pääoman hoidosta kannattaa olla iloinen.
Kulutus ja ostot ovat ne vankat tekijät jolla elintaso joko pyörii tai sitten ei. Kotimaan kulutus eritoten vaikka emme valmistakkaan kotimaan markkinoille autoja. Mutta vallan paljon ihmisiä saa tämänkin pandemian jälkeen elantonsa edelleen autokaupasta joten jos kaikki ajattelisivat kuin Gla olisi tässä valtakunnassa työttömyys vielä huonommassa mallissa. Iloista kulutusjuhlaa toivotan palstalaisille heti kun vain uskaltaa kaupoille lähteä. Jos ei ole topeskaa alkaa sitten jo pikkuhiljaa katsoa leimikkoa josta alkupääomaa irtoaa. Loputhan saa sitten lähes nollakorolla etei se siitä sitten roiku. Suomessa näitä änkyröitä romuilla koohoojia on liikaakin.
Minun valinnoillani ei ole mitään vaikutusta suomalaiseen autokantaan. Joku auton kuitenkin loppuun ajaa. Joko minä tai sitten joku muu.
Siihen on vaikutusta, että lähetän rahaa ulkomaille rahaa vain sen verran, kun liikkumistarpeideni hoito edellyttää ja jätän ylimääräiset rautakilot tai ohjelmistokoodit hankkimatta. Siitä en ole pahoillani, etten maksa muutaman vuoden välein autokauppiaalle palkkaa omistajan vaihtumiseen johtavien papereiden kirjoittamisesta. Velkaakin otan ihan tarpeeksi, autoon ei enää sitä tee mieli ottaa. Fiilis on erilainen maksaa rahat takaisin itselle kuin heittää ne autokaupassa tuulen vietäväksi ilmaan.
Eli kulutusjuhlasta en tiedä, mutta kaikki rahat minunkin tililtä johonkin katoaa. Sukan varsi tuo paikka ei ole, jonkinlaisen kassakoneen kautta ne siis täytyy kulkea. Miten se työttömyyttä edistää, siihen en vielä vastausta ole löytänyt.
Vaikkei auto mikään tuottosijoitus ole pitää sitäkin kulkukelvossa pitää joten kai sekin on parempi olla tuorehko kuin ikäloppu roju. Täälläkin niitä piisasi kun minunkin ostokseni arvosteli ja vielä kun osin velaksi. Nyt auto on loppuun maksettu ja antaa suht huolettomia kilometrejä vielä pitkään. Outoa on että monella se metsäkin on kuitenkin hakkuukelpoistakin useilta hehtaareilta. Miksi on niin vaikea mieltää omaa mukavuutta sijoitukseksi? Kuten olen aiemminkin todennut siitä kiittää vain perikunta kun saa ansiotonta omaisuutta käsiinsä. Mutta kukin taaplatkoon jne. mutta olisihan minullakin nyt aika karsea tilanne jos olisi vanha autonromu käsissä ja työttömyyskorvaus ei paras kannuste autokaupoille sentään ole. Joskus oikeaan aikaan tehdyistä ratkaisuista on pitkälle kantavuutta.
Tässä tilanteessa varmasti moni miettii, mikä oikeasti on tarpeen ja mikä oli ns. normaalitilanteessa ”tarpeen”. Esimerkiksi tarvitaanko nelivetoista 45 000 euron hintaista katumaasturia, vai hoituuko ajot sittenkin etuvetoisella 30 000 euron farmarilla.
Moni nelivedosta haaveileva ostaa käytetyn uuden sijasta.
Uusien autojen myynnin pienentyminen vaikuttaa myöhemmin myös käytettyjen autojen kauppaan, kun uudelleen myytäviä autoja on vähemmän. Sama ilmiö syntyi 90-luvun laman seurauksena.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.