Median metsäpolitiikka

”Metsän jatkuva kasvatus avohakkuiden sijaan alkaa olla valtavirtaa”, sanoo Risto Sulkava, joka on saanut Yrjö Norokorven nimeä kantavan tunnustuksen. Uutista voi kommentoida Warkauden lehden Facebookissa.

…ja talvet lyhenee ja kasvukausi pitenee…

https://holmgrenpeter.substack.com/p/when-science-becomes-scifluencing?r=2hmx1w&utm_medium=ios&triedRedirect=true

Onpa hyvä linkki. Laitetaan talteen käyttöä varten. Ainakin Ruotsin laskutavalla. Kaikki hakkuutähteet menevät suoraan maapohjan hiilivarastoon.

Metsätietojen vääristely mediassa menee juuri niin kuin olen ajatellut ja olen ollut oikassa ryhmäsä alusta asti, jota  Seppo Vuokko johtaa.

Seppo Vuokko ”Luontopaneelin julkaisut perustuvat tieteelliseen näyttöön ja monialaiseen asiantuntemukseen.

Näin kehuu luontopaneeli itseään, mutta sen julkaisut ja julkilausumat kyllä osoittavat, ettei se tiedä metsien ekologiasta juuri mitään.”

Seppo Vuokko: ”Metsäpaneelin Metsäpaneelin metsäkatoraporrtti on roskaa”.

Linkissä otetaan esille vanhat metsät. Vääristely niiden tärkeydestä lajien monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Sekin roskaa.

Onhan vanhoista metsistä ollut kiivaita yhteenottoja Hesarin keskustelupalstalla ja täälläkin.

Väite että vanhat metsät olisi parempi hiilivarasto kuin talousmetsät, jota Suomekin media nyt ylläpitää ei ole minkään oikean tutkimuksen tulos.

Sekin roskaa.

Todellisuudessa onkin päinvastoin.

Huijaus on paljastettu.

Noh eipäs nyt innostuta. Ei yksi pääsky kesää tee, vaikka yksi tutkimus per teema olisi hiukan epäonnistunut.

Lähinnä tuo on varoittava esimerkki siitä että tieteen tulkinta vaatii aikaa ja osaamista, jota toimittajilla ei aina ole. Joskus voi tietenkin olla enemmän realismia kuin tutkijoilla. Esimerkiksi yhdessä mallissa oli liian pitkä aika korpikuusikon ensiharvennukseen se 60 vuotta.

Tuossa jos lukisi artikkelit luonnonmetsien hiilivaroista, löytyisi diskuteeraus verrattuna muihin saman teeman löydöksiin. Tällaiseen syväsukellukseen toimittajilla on harvoin aikaa. Pitää muistaa myös aineiston rajoitukset: luotettavan tuntuinen tulos pätee juuri siinä laadinta-aineistossa parhaiten, ja pitää miettiä onko tulos yleistettävissä muihin tilanteisiin.

Sellaiset keskustelevat tutkijat kuin Annika Kangas ja Jari Vauhkonen ovat ihan parhaita kun heillä on menetelmäosaamista. Itselläni lähinnä vain asiaosaamista, eikä aina sitäkään.

*

Luonnonmetsien hiilivaroista voi tsiikailla julkaisua:

Sustainable boreal forest management – challenges and opportunities for climate change mitigation

Sisältää esimerkkejä Kanadan, Pohjoismaiden ja Venäjän talous- ja luonnonmetsissä mitatuista puustoista ja puuston määrän kehityksestä. Kokonaiskuva hiilivaroista jää kuitenkin vajaaksi, kun maaperän hiilivarojen suuruuksia ei tiedetä. Maanpäällisistä osista kuitenkin tiedetään, että luonnonmetsien puustot jäävät joillakin alueilla metsätuhojen vuoksi suhteellisen alhaisiksi ja vastaavasti hyvin hoidetut talousmetsät voivat olla puustoltaan yllättävän suuria. Talousmetsissä hakkuupoistumat ovat suuret ja luonnonmetsissä luonnontuhojen aiheuttamat poistumat. Kokonaisuuteen vaikuttaa Suomessa paljon myös turvemaiden ojitus, metsien käsittely ja vedenpinta ojikoilla. Forest Europe -tilaston mukaan Suomessa on Euroopan suurimmat hiilivarat kun huomioidaan maaperä ja puusto – intensiivisestä metsätaloudesta huolimatta.