Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia….Onkohan näin? Epäilen kyllä, lakiahan muutettiin niin ettei mikään ole laitonta…..
”Nostokoukku on sikäli tuossa oikeassa että ongelmat ovat syntyneet juuri siitä kun metsässä ei olla käyty tarpeeksi usein.”
Viittaan Maaseudun Tulevaisuudessa oleeseen kirjoitukseen, ”Lukijalta Jouni Mäkinen”
Metsässä on käyty todennäköisesti ihan riittävän usein. Ei ole ymmärretty sitä miksi siellä käydään ja mitä siellä pitäisi tehdä saatika että mitä siellä pitäisi teettää.
Muutama vuosi sitten tuttu nuori mies opiskeli Ammattikorkeakoulussa, äimisteli metsäalanopiskelijoita, miten voi olla niin tyhmää porukkaa. Noh se oli hänen mielipiteensä.
Totuus on kuitenkin se että esimerkiksi kuusikymmentä luvulla metsäalan kouluihin oli vaikea päästä, hakijoita oli paljon. Nykyään voi rehellisesti sanoa että vähän on hakijoita metsätieteelliseen.
En keksi mitään, miten voisin olla erimieltä Jouni Mäkisen kanssa.
Rajalinjojen aukipito on maanomistajan vastuulla . Kovin paljon on siirretty vastuita konekuskin harteille verukkeella ” Motossa on gepsi”.
Kerraan kutsuin ostotoimaria merkkaamaan hyvin epäselvää rajaa. Tulivat valtakirjakauppaa valvovan yhdistyksen toimarin kanssa tilannetta ihmettelemään. Sanoivat ,että anna mennä vaan ,kun sinulla on gepsi. Totesin siihen ,että ei natsat riitä rajatoimituksen tekemiseen. Molemmat toimihenkilöt väittivät ,että rajan merkitseminen ei kuulu heille.
Jätin heidät selvittelemään vastuita ja poistuin paikalta ja jäti oletetun raja-alueen hakkaamatta.
Yhteen aikaan valtakirjalla myydyissä leimikkopaketeissa oli paljonkin puutteita. Oli jätetty ”nauhat sollmimatta”. Tämä tarkoitti rajauksien puuttumista tai korkeintaan yhtä nauhaa leimikon nurkassa. Sanoivat vain ,että onhan teillä gepsit.
Leimikoiden sisältökin poikkesi joskus siitä ,mitä leimikkotietoihin oli kirjoiteltu. Ainakin joku raivaamaton risukkokuvio oli solutettu leimikkokokonaisuuteen. Tämä oli enemmän sääntö ,kun poikkeus. Nyt tämä epäkurantin kuvion ujuttaminen samaan leimikkoon on yleistynyt , kun pienialaisia ensiharvennuksia ei osteta erikseen. Puuston runkotilavuuskin saadaan näyttämään ihan hyvältä , kun 150-litraisen ja viiden hehtaarin harvennuskuvioon liitetään runkotilavuudeltaan 30- litrainen pinta-alaltaan vajaan hehtaarin suuruinen kuvio.
Mikäli ”arpaonni” suosii , ja tarkastus osuu enskakuvioon , voi ilmetä ongelmia. Järeämpi osuus sujuu kuitenkin suositusten edellyttämällä tavalla. Mahdollinen poikkeamapalaute pienirunkoiselta kuviolta pilaa kuitenkin koko suorituksen.
Jos motokuski ei pysty heikoista tarpeista riittävän tasoista suoritusta taikomaan on varsin epäoikeudenmukaista häntä siitä tuomita. Ostokuvioihin hän ei ole voinut vaikuttaa.
Suorittava on varmasti kokenut ja tehnyt niin hyvää jälkeä kuin on tarpeista saatu, mutta nykyään on osalla tekijöistä aivain eri kriteerit työssään. Vaikea olla täysin syyllistämättä myös tekijöitä.
Tärkeintä ettei metsäasiatuntija tee virheitä ja tekee niinkuin kaikki muutkin eikä pohdi syviä, varmasti toimii hyvin että kaivinkone muokkaus joka paikkaan. Yhistys saat tuloja. Ja suunnitelman voi tehdä vaikka talvella sisätiloissa.
Vielä gepsistä sen verran ,että nykyisien tietokoneohjelmien ja gepsin avulla voidaan määrittää yksittäisten valmistettujen runkojen kuutiosisältö sijainnin perusteella. Sama voidaan tehdä rajatulta alueelta leimikon sisältä. Näin voidaan jälkikäteen määritellä leimikon olosuhteet ennen hakkuuta. Käytännössä ohjelma palvelee normaalisti siinä tapauksessa ,että samalla leimikolla toimii useita ajokoneita. Jokaisen kuljettamat puumäärät on mahdollista määrittää erikseen rajaamalla karttaan kunkin käsittelemä alue.
Samalla menetelmällä on mahdollista selvittää ilmi tulleiden ongelmakohteiden puuston koko ja tiheys ennen hakkuuta. Kun palstalta on lisäksi kuva-aineistoa , päästään nopeasti jäljille siitä , mistä tarkastuksessa havaittu poikkeama todennäköisesti johtuu.
Karummat männyn kasvupaikat käytännössä usein äestetään ja samalla menee siemen maahan. Äestyksellä on käyttöä myös luontaisessa uudistamisessa esimerkiksi siemenpuu- ja kaistalehakkuualueilla. Muuten kaivurihommelit kyllä päteviä.
Toivottavasti opinnäytetyössä tulee napakka analyysi epäonnistumisten syistä. Muistanko oikein, että tiedot hakkuuta edeltävästä lähtötilanteesta oli kirjattu maastotyössä ainakin jollain tarkkuudella?
Tulesta on vanha kansanviisaus Hyvä renki, huono isäntä. Sama pätee näihin digiajan kotkotuksiin. Taitaa näistä tietokoneista tulleen isäntiä. Ainahan se metsässä tehty jalkatyö-istutus, hakkuu, raivaus, leimikoiden rajaus ym.- on ollut liian kallista ja tuottamatonta, viikkokausien toimistolla tietokoneen tuijottaminen ei ole vielä koskaan ollut kallista. Jos toimihenkilö, ostomies tai suunnittelija, on kuukausipalkalla, miten hänen jalkatyönsä on kalliimpaa kuin istumatyö. Luulempa että huonoihin tuloksiin hakkuukohteilla on ollut osasyyllisenä Suorittavan kertomat tapaukset, että ei ole maastotyötä tehty lainkaan tai vain tieltä vilkaistu. Parempien kohteiden siivellä leimikoihin on otettu motokuskien riesaksi kuvioita TiTu- menetelmällä. ( tietokoneesta tuntuu, entinen mutu -menetelmä).
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Esillä 10 vastausta, 1,001 - 1,010 (kaikkiaan 1,908)
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.