Mutta jos jättää sen ensiharvennuksenkin väliin ja kasvattaa vain 650 runkoa – sanotaanko vaikka kuusia, jolloin käy kuten on käynyt jyväskylässä, reilusti alle sadassa vuodessa kuusille on kehittynyt 33 neliömetrin kasvuvaippa ja lustokin on vielä 3 millimetriä.

kylläsetoistakymmentäkuutiotakasvaa

Muuten: koskaan ei ole todettu yhtään myyräekinokokkitartuntaa metsämarjoista. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Olen samaa mieltä Anneli siitä, että siemensyntyisiäkin pihlajia pitää saada kasvattaa sekapuina, mutta en silti laskisi niitä kasvatettavan pääpuulajiin mukaan uudistamisvaiheessa. Syynä on se, että pihlaja-kuusisekametsän jatkokehityksen arviointi on taimikkovaiheessa sen verran epävarmaa. Itselläni on siellä täällä yhden pölkyn sahapihlajia ja saunani katto on paneloitu oman metsän harmaaleppällä. Järeää haapaa on liikaakin.

Anttonin kommentteja en yksinkertaisena ihmisenä taaskaan ymmärrä. En ole nähnyt Jyväskylän kuusikkoa enkä niinmuodoin ole sanonut mitään sen kasvusta. Jos esittämäsi 1000 kuutiota alle sadassa vuodessa pitää paikkansa (esim. 90 vuotta), on kiertoajan keskituotos ollut 1000 m3/90 v = 11 m3/ha/v. Eli ”kyllä se toistakymmentä kuutiota on kasvanut”. Vuotuinen kasvu on ollut parhaan kasvun vaiheessa, noin 50 vuoden iällä keskituotokseen verrattuna kolminkertainen.

Maan puhdistaminen on kiinnostava ajatus ja ilmeisesti tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi asia ongelmien jatkuvasti laajentuessa. Tarkoittaisiko se sitä, että kyseinen kuvio olisi esim. Metsäkeskuksen papereissa kirjattu määräajaksi erityiskohteeksi ja käsittely olisi päätetty seuraavien vuosikymmenien ajaksi? Jos näin, mitä siitä seuraisi omistajatasolla? Toisaalta, tiedetäänkö juurikäävästä esim. kantojen nostoon liittyen tarpeeksi, jotta asiaa voidaan arvioida 30 vuoden päähän? Ja osataanko tulevaisuutta ennustaa niin hyvin, että noin pitkiä sitoumuksia on perusteltua tehdä.

Jos nyt kuitenkin hirvikanta saataisiin vaikka puolitettua, olisi edes teoriassa taloudelliset edellytykset puhdistaa maata. Nykytilanteessa ei rajoittava tekijä vain männylle soveltuvia kohteita lukuunottamatta ole laki, vaan hirvet.

Sallittavien puulajien osalta en jaksa kiinnostua, koska ehdotus on talousmetsäkäytön suhteen vähintään riittävän väljä. Luontoihmisille tämäkään ei riitä, kun pajuakin eriavässä mielipiteessä haikailtiin. Ovat kai ihastuneet Hannu Hyvösen ”täystiheästä kolmimetrisestä” pihjan muodostamasta taimikosta, joka on luonnostaan syntynyt istutuskuusikon päälle. Erikoinen piirre kuitenkin on sallittujen puulajien ja kasvupaikkatyypin riippumattomuus hieskoivu poikkeuksena. Kai siihen jokin syy on, en vain keksi mikä. Jos laki kuitenkin tällaisena tulee voimaan, on syytä seurata tarkasti uudistamistulosten kehittymistä. Meidän ei nyt pidä pusikoittaa lastemme metsiä toisarvoisilla puulajeilla. Niitä ei kukaan taloudellisesta toiminnasta kiinnostunut tule perkaamaan, ellei keksitä tarkoitukseen soveltuvaa puimuria motokuskeja ilahduttamaan.