Etusivu Keskustelut Metsänhoito Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

Tämä aihe sisältää 1,475 vastausta, 55 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Jätkä 4 viikkoa sitten.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 1,475)
  • Metsäneuvojista riippuu,yleistyykö jk

    Vai niin. MT jutussa Luonnonsuojeluliiton suojeluASIANTUNTIJA Paloma Hannonen väittää, etteivät mo saa menetelmästä riittävää tietoa. Höpinässä on argumentteina tietysti ötökkämonimuotoisuus ja ”ekosysteemipalvelut”. Ei sitten vahingossakaan mo taloudellinen tulos.

  • kuusessa ollaan

    Mielestäni JK:sta ei ole saanut etsiessään näin paljon tietoa koskaan. Se on sitten eri juttu, onko se tieto kaikille ”sopivaa”.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Kyllä metsäasioita seuraavana metsänomistajana olen mielestäni tietoa saanut JK;sta.Olen pienimuotoisesti hommaa kokeilut jo silloin,kuin virallisesti oli pannassa.Pääsääntöisesti kokemukseksi tullut unelmahöttö,käytännössä epävarma lopputulos verrattuna jaksolliseen kasvatukseen.Valtamenetelmä on antanut kaikin puolin hyvän tuloksen, taloudellinen lopputulos  ja kunnon metsät lopputulosena.

    uudehko metsänomistaja

    Yritin vuosia sitten avata tällä palstalla keskustelua JK:sta. Uskoin tämän palstan olevan paras mahdollinen paikka käytännön ja teoreettisen tiedon saamiseen JK:sta. Pyrin jakamaan aihealueen osiin, joista olisi ollut järkevää keslkustella keskitetysti ja aihekohtaisesti joihinkin tuloksiin pääsemiseksi.

    Yritykseni epäonnistui. Monet kommentoivat näyttivät suhtautuvan esitystapaan positiivisesti ja kertoivat kokemuksiaan rehellisen tuntuisesti. Valitettavasti palstan osallistujissa oli kuitenkin muutamia, joiden tarkoituksena oli ilmeisesti estää kaikkinainen järkevä keskustelu asiasta. Nämä keskustelivat siitä, onko jk:.ssa mitään keskusteltavaa, kuinka monta osiota olen jo aloittanut ja mitkä ovat motiivini moisen keskustelun käynnistämisessä,

    Yhdyn Paloma Hannosen käsitykseen, että JK:sta on vaikeaa saada luotettavaa tietoa. Toinen asia on siinä, että onko vaikeus kokemuksien saamisesta syy vai seuraus.

    Katselin tässä päivänä muutamana Metsään.Fi metsäsuunnitelmaani. Hieman oudoksuin, että jokaisessa toimenpide-ehdotuksessa oli katsottu tarpeelliseksi mainita: ”toimenpiteen perustuvat jaksottaiseen metsänviljelyyn” tai vastaavaa.

     

     

     

    Visakallo Visakallo

    Voin osaltani vahvistaa Metsäkupsan kokemukset. JK ei voi metsänhoitomuotona kovin paljon yleistyä, koska se ei Suomen oloissa ole todellinen vaihtoehto jaksolliselle kasvatukselle. Metsissämme ei ilmastostamme johtuen ole tarpeeksi sellaisia puulajeja, jotta JK saataisiin kestävästi toimimaan. Esim. Saksassa käytetty tammi-mänty yhdistelmä ei Suomessa toimi riittävän hyvin. Meillä JK:n lopputuloksena on lähes aina sairas kuusikko. JK:sta saa kyllä tietoa aivan riittävästi, mutta biologialle me emme valitettavasti voi mitään. Hyvin harvoin vika on peilissäkään, jos sieltä näkyvä kuva ei miellytä.

    harrastelija harrastelija

    Ennen vanhaan jatkuva kasvatus on ollut luonnollinen olotila. Jaksolliseen kasvatukseen tökkäsin joskus 1950 luvulla Metsähallituksen savotoilla, joissa hakattiin suuria avohakkuita, vert. ”Osaran” aukeita! Puuta käytettiin silloin sotakorvauksiin ja kaikin keinoin tehostettiin metsän tuottoa.

    Lähteen luennoilla ja vähän muidenkin olen ollut vastaavien jk:n opissa. Omalta kohdalta olen miettinyt asiaa ja hyviä ja huonoja puolia. Eilen viimeksi olin  erään suuren sahan ostomiehen interaktio-tilaisuudessa. Ostomies kertoi ostavansa monenlaisia leimikoita – paitsi ei ihan ensi- eikä toista harvennustakaan vaativia.

    Ymmärsin, että aika yleistä on tänä päivänä hakata pelkästään tukkipuut tai yläharvennusta pääteikää lähestyvillä kohteilla. Täällä puhutaan kovasti katkonnan merkityksestä! Tukin ostaja haluaa todennäköisesti saada puusta tukkiaiheen mahd. tarkasti. Sellun raaka-aineen ostajia syytetään tukkipuiden ottamista sellupinoon. Tukkiostajalla ei ole aikomus ottaa kuitupuita toisaalta tukkikasaan : ).

    Koko ajan työkustannusten noustessa uudistamisessa ja moninkertaisessa  taimikon hoidossa jää pois jk:ssa – tai ainakin vähenee. Katselen kyllä koko ajan eri alueita ”sillä silmällä”, että missä onnistui jonkun alueen hakkaaminen jk:n periaatteella!

    Puuki

    Kyllä sitä tietoa kaiketi saa . Jos tieto ei ole omien ennakkokäsitysten mukaista, niin voi olla ongelmana vaikeus  ottaa sitä vastaan. Samaa voi tietysti tapahtua puolin ja toisin ”kannattajien ”  ja ”puolustajien” puolelta.

    Ei j-kasvatus mikään uusi menetelmä ole maailmalla. Täällä sitä ei voi suoraan verrata esim. Keski-Euroopan tilanteeseen erilaisten kasvuolosuhteiden/-puulajien  takia , ja entisen metsälain vuoksi siitä on vielä  melko lyhyt käytännön kokemus.

    Itse olen ainakin päätynyt siihen lopputulokseen, että molempia kasvatusmenetelmiä voi käyttää tarpeen mukaan, kunhan erottaa ensin mihin lopputulokseen pyritään ja minkälainen on lähtötilanne. Ei ne ole toisiaan poissulkevia menetelmiä eikä niiden yhdistäminenkään ole kiellettyä.

    Esim. entistä leudommat  talvet (varsink.etelämpänä) ei puolla usein toistuvia harvennuskertoja (paitsi karuimmilla  mailla), joita jk:ssa joudutaan tekemään. Kalliimmat korjuukulut heikentää taloudellista kannattavuutta. Toisaalta puun hinnan selvä laskeminen näyttää melko pysyvältä kehitykseltä ainakin toistaiseksi ; se puoltaa pyrkimystä edullisempaan uudistamiseen ja lyhyempiin kiertoaikoihin. Niihinkin voidaan perustellusti pyrkiä monella eri tavalla, myös tasaikäiskasvatuksella. Luontaisen uudistamisen ja viljelyn yhdistäminen on yksi tapa. Jalostetun siemenalkuperän käyttö viljelyssä lyhentää myös kiertoaikoja, jne.

    Joskus vain vaikuttaa että jk on muotimenetelmä, jota jotkut markkinoi varsinkin uusille metsänomistajille liian hepposin perusten helppona menetelmänä ja/tai sitten myydään  kalliilla neuvontapalveluja .

     

    Gla Gla

    Puuki: ”Esim. entistä leudommat  talvet (varsink.etelämpänä) ei puolla usein toistuvia harvennuskertoja (paitsi karuimmilla  mailla), joita jk:ssa joudutaan tekemään.”

    Pitääkö Jk:ssa tehdä usein harvennuksia? Ajatellaan hoidettua jaksollista mt-kuusikkoa tai koivikkoa ja vastaavalla paikalla kasvavaa harsintametsää. Kun jaksollisen menetelmän kiertoaika on 50-70 vuotta ja siihen mahtuu kaksi tai kolme harvennusta, tuskin jatkuvassa sen tiuhempaan harvennuksia pääsee tekemään. Erona on vain se, että päätehakkuu tulee väliin sekä se, että harvennukset alikasvosten seassa aiheuttaa enemmän korjuuvaurioita eli lahoa. Onhan jatkuvasta todettu, että uudistuminen edellyttää puuston voimakasta harventamista, joten sen kasvu harvennuskuntoon ottaa taatusti aikaa vähintään saman verran kuin jaksollisen harvennusväli. Edes uudistamisen jälkeinen aika ei jaksollisessa ole pitkä, kun puhutaan alta 30 vuodesta verrattuna jatkuvaan kasvatukseen, jossa 12 neliöön harvennettu puusto alkaa tehdä alikasvoksesta tukkipuuta.

    jees h-valta

    Nyt tulee omaa kokemuspohjaa kun tämä viimeksi ostamani on kerinnyt voimakkaasti kakskerrostumaan eli vanhan, nyt päätehakkuuikäisen (koivu-mäntyseka) ja kuntoisen alle on muodostunut jo monella hehtaarilla kuitukokoinen kuusialusmetsä. Katsotaan kuinka käy mutta ei ainakaan metsäyhtiö ole torppaamassa sen alikuusikon hyödynnystä. Eli päätehakkuu ja kuusikon harvennus tulevat jo samalla kertaa. Näin uskoisin tämän muuallakin olevan mahdollista. Ei siellä kyllä jk:lla usein tarvitse rampata mutta ehkä jotain kolmen-neljänkymmenen vuoden välein. Siinä ajassa taas uskoisin homman seuraavan kerran pyörähtävän nyt alikasvoksena kasvavan osalta jälleen päätteeseen. Siihen sitten varmaan ainakin ajourat ja sopivasti aukot paikat ovat uudelleen taas kuusettuneet alle. Kyse on turvemuuntumasta joten taimettuminen on helppoa eikä heinittyminen pahaa.

    Gla Gla

    Kaksijaksoinen ei ole jatkuvaa kasvatusta.

    mehtäukko

    Kuten olemme monet yhtä mieltä,  MT:n jutussa myös Luken TKolsrömin mukaan eri menetelmien yhdistäminen onkin paras vaihtoehto. Ja että jk:ssa ppa täytyy pudottaa hyvin alas, noin 12:ta, jotta syntyneillä taimilla on mahdollisuus kehittyä. Jos koko Suomessa tehtäisiin näin, kokonaispuusto vähenisi huomattavasti.

    Heti perään voisimmekin kysyä,kuka tänne uskaltaisi investoida epävarmojen hatelikoiden varaan? Ei kukaan.

    Itse olen toteuttanut yläharvennusta systemaattisesti yli 30 vuotta. Kaksivaiheinen kasva samoin. ”Jatkuvaa kurjuutta” ei mitkään kuviot ole antaneet mahdollisuutta oikein edes kokeilla ja markat ja eurot ovat pelissä mukana. Jos tehollinen työaika meillä olisi edes 150 vuotta, siinä kerkiäisi tilille.

    SuojeluAsiantuntijan!! on hyvin helppo mölähdellä viisauksiaan ja vaatimuksia.Onkohan hänellä jo omat metsänsä jk:ssa ja perusteellisen monimuotoisesti rikkaruohot ja lutikat ensin?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 1,475)