Mikähän olisi optimaalinen rkl jotta ha:sta saataisiin paras tuotos? 1000 kpl/ha antaa puille kasvutilaa, mutta sekin pyritään vielä puolittamaan, kun hakataan päätehakkuuta odottamaan. Minimi olisi 1 puu/ha, mutta tokko siitä kovin monta kuutiota tulisi/ha?

Pohjapinta-alasta päästään suoraan runkolukuun ja päinvastoin taulukoiden avulla, jos niitä halutaan käyttää.

Käyttöpuun tuotos on suurimmillaan, jos kasvatetaan tiheässä ja tehdään usein harvennuksia. Tuotto taas ei tule sillä tyylillä suurimmaksi vaan tapauskohtaisesti pyrkimällä  saamaan kasvupaikalle sopivin puusto suht.pienillä kuluilla , mahdollisimman nopeasti , ilman tulon menetyksiä esim. puustovaurioina ja tekemällä välttämättömät hoitotoimet ja hakkuut oikeaan aikaan. Jossain pienet kulut vaikuttaa suhteessa tuottoon enemmän kuin jossain toisessa kasvatuspaikassa ja tilanteessa.

Harvennusmallit on kompromissi kohtuullisten korjuukulujen, hakkuusaannon ja puuston kasvun säilyttämisen välillä. Hyvä nyrkkisääntö metsänkasvatuksessa mutta ei ota välttämättä joka tilanteessa kovin paljon huomioon metsänhoidossa mo:n omaa kannattavuutta.

Mitä tappiota tulee aikaisemmassa harvennuksessa? Jos tarkoitat kertymää, niin en sitä tappioksi nimittäisi. Enska on metsänhoito-toimenpide, eikä siinä tärkeää ole kantorahatulo, vaan työn laatu.

Laatuharvennusta ei koskaan liikaa korosta, varsinkaan mäntymetsässä. Tappiota tulee ennemminkin, jos jättää susipuita ja muita viallisia esim sen takia, että runkoluku sitä edellyttää. Eri asia on, jos kaikki ovat niin kehnoja, että ne eivät tuota muuta kuin kuitua. Sellaisissa on yleensä kasvu niin kovaa, että on parempi antaa kasvaa sellaisenaan kunnes ylitiheys pakottaa avohakkaamaan.

Meidän lähellä on Valtaien varressa pari sellaista männikköä, että jos ne olisivat minun, en saattaisi ohi ajaessani katsoa sinnepäin, vaan tuijottaa mykkänä eteenpäin hammasta purren.

Kaupunki ja Seurakunta eivät ole onnistuneet metsänuudistamispuuhissaan kovin hyvin.

”Avohakkuut historiaan” -sivulla oli laskettu esimerkit kuusikko- ja männikkömetsien tuottovertailut tasaikäisissä ja j-kasvatuksen mallilla hoidetuissa metsissä.  Jatkuvan kasvatuksen metsät oli saatu molemmissa paremmin tuottavaksi. Käyttöpuun keskikasvut oli 13 % / 19 % paremmat jk:ssa kuin tasaikäisten metsien.  Korjuukulut/k-m³ oli samat. Tasaikäisten hakkuut tehty alaharvennuksina. Nettonykyarvojen laskentakorko 3 %.  Laskelman laatijan kertoman mukaan tasaikäisen hakkuupoistumat oli ”tasattu” 10 vuoden välein tapahtuviksi , koska muuten ”tasaikäisistä olisi alussa hakattu paljon ja sitten olisi ollut pitkä aika ilman hakkuita”.      Hieno keksintö !  Kun alussa olisi tullut paljon tuottoa ja nykyarvo olisi siten käytännössä noussut huomattavasti, niin laskelman laatija oli päättänyt muuttaa todellisuutta paremmin ”sopivaksi” jakamalla tasaikäiskasvatettujen metsien tuotot pidemmälle aikavälille tasaisesti. 🙂

Joku peräsi aiemmin enemmän keskittymistä tuottojen vertailuun . Tässä yksi esimerkki kuinka voidaan tuottoja laskea monella eri tavalla ja väärin, jos ei ole lukijoilla omaa näkemystä ja kokemusta asiasta.

Oliko nuo kairaamasi puut saman ikäisiä? Jos olivat, niin olisi pätevävä syy harventaa ylitiheys, jos sellaista on.

Käytännössä on kuitenkin niin, että yläharventajan ei pitäisi valita jääviksi puiksi välipuita, vaikka Jatkuvasti harsivat niin tekevätkin.  Kasvukairaus antaa siitä selvän näytön.

Pihkatapin mukaan 27 senttinen päävaltapuu olisi jo hakkuukypsä, mutta minusta sillä olisi vielä varaa vahvistua – ainakin nykyisillä mitta- ja laatuvaatimuksilla.

Jos puusto on ylitiheä, voisi olla järkevää suorittaa perinteinen alaharvennus, jonka jälkeen päävaltapuden vahvistuminen vain lisääntyisi. Kasvu kuutioina mitaten pysyisi samana hehtaaria kohti.