Metsänomistajan parempi uusi auto

Mitä taas tulee avolavani kulutukseen se on aina vakio. Otan nimittäin automaatista joko kympillä tai kahdella ja yhdellä kympillä teen kaksi metsäreissua ja kahdella neljä. Joten se kuluttaa juuri sopivasti.

Myönnän, että olen tehnyt lapiohommia aika vähän. Mutta ainakin kymmenen kertaa Jeessin luetteleman määrän.

Pelkästään varusmiesaikana kaivoimme jopa kymmeniä kertoja tykit maan sisään, jaosteltat upotettiin maahan räystäitä myöden. poteroita ja yhdyshautoja aina patterin ympärille.

Hyvää oli se, että lapioissa oli aina terää saman verran kuin uudessakin. Kun nuorena olin kesätöissä VR:n topparoikassa, tuli lapio todella tutuksi. Meillä oli kyllä lapiot aina Billnäsin tuotteita.

”Seitsemän hengen kuljetuksessa ei vielä 8 , 5 litran kulutus tee nokkaa kohti kovin hirveitä.”

Ei niin, ilmeisesti sinulla on iso perhe ja on tuollainen lasti kyydissä. Sitä vaan en koskaan ole tajunut, mihin tuon porukan tavarat laitetaan, kun tavaratilaa 7-hengen kuormalla jää vähemmän kuin nelihenkisen perheen viikon ostokset.

Eli bensaa palaa teidän ajoissanne melkoisesti.

Hauskaa luettavaa näin lauantai-aamun ratoksi 🙂 Nettimetsureille passaisi vanha vitsi, kun kaveri päivitteli, että selkä tulee kipeäksi metsäradiota kuunnellessa !

Kerrompa erään autoretken työaikana Jyväskylässä. Pelasimme lentopalloa ns. työpaikkajoukkueella ja karsintojen jälkeen voitimme Pajulahdessa järjestetyssä finaalin turnauksessa SM:n! Johtaja innostui niin, että vaati lomamatkaa ja lupasi firman Chevrolet hlö-pakettiauton porukalle. V-8 automaattibensalla lähdettiin porukalla 1+8 reissulle Puolaan. Siinä oli monta mutkaa matkassa, koska Puola oli 1970-luvun lopulla rautaesiripun maita.

Yritimme saada maahan kutsua, mutta se ei oikein onnistunut, koska vastaavaa työpaikkajoukkuetta ei löydetty ystävyysotteluun. Niinpä kirjoitimme itse englannin kielisen kutsun ja arvelimme sen rajalla riittävän. Menoreitti suunniteltiin Ruotsin kautta ja lyhyin laivamatka katsottiin Ystad’ista muistaakseni joku Swinouskiin Puolan kaupunkiin.

Kuski ”Letukkaan ” piti olla kuorma-autokortin omaava, koska painot meni sen verran yli hlö-autokortin. Minun lisäksi pomolla oli sellainen. Pomohan astui rattiin ja köröttelimme ruotsinlaiva satamaan. Laivanatka menikin mukavasti, mutta Ruotsissa pomo ei alkanut kuskiksi vaan perusteli, ettei hän ole koskaan ajanut alkomailla. Seurauksena oli, että meikäläiselle tuli ns. raitis ulkomaan matka :(. Olihan ohjelmassa katsella Puolaa vähän laajemmin.

Kavereille tuli yllätyksenä, kun lähdettiin Tukholmasta etelään kunnon baanaa. Pomo ei nimittäin tiennyt letukan hienouksia ja kun ensimmäisessä kiihdytyksessä polkaisin ”kick daunin” pohjaan, niin porykalta neinasi lippikset tippua päästä !

Puolan kamaralla päästiin maihin omalla kutsulla, mutta ongelmani oli valuutan puute! Puolaan sai silloin viedä valuuttaa, mutta pois ei sieltä saanut tuoda. Käytännössä meillä oli dollareita vähän joka ukolla. Valuutta-vekslarit iski kiinni heti satamassa ja sieltä saatiin sitten zlotyjä riittävät tukut – kaikki vaihtajat tosin yrittivät huijata!

No se oli melkoinen matka noin 1/3 Puolaa nähtiin. Yhtään lentopallo peliä ei pelattu vaikka sen varjolla oltiin maassa. Tankattiin myös monessa paikassa. Siinä oli omat sääntönsä. Jos tankilla oli 2 hlöä, niin zloteilla saatiin normituristitaksan mukaan. Jos tankilla oli 1 mies, niin pukkasin dollarin pari vaivihkaa kaverille, niin silloin tankattiin paikallisen taksan mukaan ja tankki täyteen! Yhdet sakot saatiin likennevaloissa Podstamissa, en tiedä mistä syystä, poliisi pysäytti ankarana ja kirjoitti lapun. Meillä oli kolikkolaatikko autossa ja sakko oli niin pieni, että kaivoimme kolikot poliisin käteen ja nauroimme päälle! Sitä nauramista poliisi ihmetteli kovasti vaikka hän niin tuimana oli sakottanut !