Metsänomistajan parempi uusi auto

Hiukan eri mieltä harrastelijan kaas ettei 2-vetoisella pääse metsäteillä. Väitän näin jo nelikkoSUV:sta kokeneena. Ei takaveto, etuvedon lisänä paljoa auta enempää etenemiseen kun yleensä se on juuri talvi kun sen kulkemisen metsään ongelmaksi tekee. Kun auto vetää parhaiten juuri niillä pyörillä joiden päällä suurin paino lepää. Etuvetoisen, hyvärenkaisen eteneminen loppuu vasta siihen samaan kuin nelikonkin. Kun auto nousee kovan hangen päälle eikä renkaat saa alustasta enää pitoa. Kyllä siinä kohtaa toppaa meno nelikoltakin. Mielestäni tuo katumaasturi kuvaa hyvin juuri sitä että jonkinmoinen tie alle tarvitaan. Tieura edes. Oikealla maasturilla ei aina sitten tarvita sitäkään. Tuosta ”vuoden auto” tittelin tiimoilta tuli vielä mieleen että kun täällä arvosteltiin Fiat 127:aa huonoksi. Sehän oli silloiseen aikaan ja autokantaan aivan loistavan hyvä ja suosittu auto. Taisi parhaimmillaan olla lähes yhtä suosittu kuin Fiat 600:in. Eihän silloin autot yhtään sen häävimpiä olleet kautta linjankaan. Hintaluokassaan verraton kansanauto. Pitää suhteuttaa asiat aikajaksoonsa eikä alkaa vertaamaan johonkin jälkeenpäin tulleisiin. Sehän oli monikäyttöidean pikkuautoluokan uraauurtava malli.

En asennnuttanut edes vetokoukkua. En vedä kärryjä. Jos tarvitsen lavaa otan lava-auton. Omasta pihasta. Tässä autojen ”museoluokassa” olen kyllä ollut tekemisissä 127:n kaas ja tiedän eräänkin tutun joka ajoi aina vuosikausia yhdellä ja vaihtoi aina samaan malliin uudelleen. Aika pitkään se oli markkinoilla ja hyvin suosittu. On kumma jos aina muistetaan vain joku olematon tekninen ongelma vaikka niillä ajettiin vaikka kuin. Mutta kuten tunnettua, esim. OP:n Karhisen suulla: Metsäväki on vanhoollista, sietäisi uudistua edes pikkuriikkisen nykykuosin mukaiseen muailmanmenoon. Jos tunnet nykypäivää huonosti on kait turha kaivella historiaakaan. Kuka sellaista muinaismuistelijaa ainakaan uskoo.

Jeessi nyt kehuu ja korskuu, mutta jos ihan tosissaan mennään vaikkapa lumisella tiellä, niin auto, jonka pohja on sileänpuoleinen levy ja keulakin on suojattu hyvin tiiviiksi, on huono menemään hiemankaan pakkautuneessa lumessa, veti vaikka kaikilla pyörillään.

Pelkkä etuvetoinenkaan ei ole mikään ilmiömäinen menijä edes kevyessä pakkaslumessa, sanotaan nyt vaikka 30 senttisessä, koska sen vetävät pyörät kuokkivat lunta edestään alakautta ja sysäävät sen sitten taakseen. Sitten tulee vetämättömät takapyörät ja niiden edessä on etupyörien kuokos.

Sen sijaan otetaan vaikkapa takavetoinen vanha Transi, jossa on vähän kuormaakin päällä: -Etuakseli tasoittaa lumen, ei ota pohja kiinni. Vetämättömät etupyörät auraavat lunta ja vetävät takapyörät tulevat putsattua uraa pitkin.

Eli autoon pitäisi asentaa etuspoileri, joka on maasta vain kymmenen sentin korkeudella ja sitten taas ne kapeat renkaat karhealla kuviolla – hyvin pyyhkii menemään.

Joskus ajeltiin kuplavolkkarilla, jonka piti olla niin mahdottoman hyvä menemään, mutta senpä kevyt nokka nousi lumen päälle ja kohta se pysähtyi. Amatson meni, kun antoi mennä hieman reippaammin, eikä kaasuttanut liikaa.

Olen kyllä ajellut metsäteitä kaikilla vetomuodoilla, mutta varminta paksussa lumessa on ollut meno oikealla maasturilla ja kyllä siinä neliveto on ihan hyvä apu.

Jokainen joka on autolla talvella ajanut tietää että etuvetoinen etenee lumessa paljon paremmin kuin takavetoinen ja sen saa peruuttamalla kinoksestä pois.

Nykyautoilla ei tietenkään pääse mihinkään jos lunta on yli 20cm kun maavara on vain 14cm. Jopa takavetoiselle traktorille 30cm lunta alkaa olla ylärajoilla ilman kettinkejä, kun etupää ei vedä se jarruttaa etenemistä.

Kyllä Toloppa oikeassa on. Ei takavetoinen kuormattunakaan mikään kummoinen lumimenijä ole. Etuvetoisella on tullut ajettua paljon huonoja teitä mutta nelikkoa vain tämän yhden auton verran. En ole mitään satumaista extraa huomannut mutta korkeus tietysti hiukan avittanut. Citroen etuvetona oli kyllä myös kova menemään kun sai koppaa nostettua hyrdaulisesti ylöspäin. Mutta aika ikävä ajettava siitä kyllä tuli silloin. Hiljaa oli ajettava ja aika kiikkerän oloinen. Ei se keväällä aina mökkireissuilla auttanut kun seilasi aina vanhojen jälkien sivuun ja syvyys senkun paheni. Aika kaivaminen välistä oli että sai taas eteenpäin.