Metsänomistajan parempi uusi auto

Eipä tulisi mieleenkään enää ostaa vekselivetoista autoa, jos tilillä ei ole auton vaihtorahoja eläkeiässä, työuran valinta on epäonnistunut ja lisäksi on kykenemätön hoitamaan talousasioita ja on luultavasti demari.

Minulle ainakin vaihtoauton jättö vaihdossa oli se kulminaatiopiste jolla ainoastaan kauppa oli tarkoitus tehdä. Ja kun vaihtohyvitys meni suoraan ”konehinnalla” eli sillä hintaa jonka taulukko antaa tuon auton arvoksi. Näitä palveluita on esim. Delta-autolla jossa voi suoraan tarkistaa oman auton vaihoarvon jonka kone toisessa päässä palvelua antaa. Toki siellä sitten painotetaan sataa erilaista vaihtoarvoon vaikuttavaa tekijää eli painotus sanalla viitteellinen. Mutta siihen päästiin ja millään konstilla en olisi itse saanut tuota vanhaa edes varmaan kaupaksi, eikä todella edes kiinnosta. Sitä olen aina pyrkinyt välttämään että joutuisin suoraan autoni myymään tai poistamaan romuna. Mitä tuohon veroasiaan tulee se ainakin tuossa kaupassa näkyi omana kulunaan suoraan eli siinä oli huomioitu jo se pieni veronkevennys vuodenvaihteessa. Kovin vaikeaa tuntuu joillain olevan kaupan teko mutta jokaisen oma asia miten vaikeaa siitä haluaa tehdä. Pitää kuitenkin huomioida ettei autokauppias välttämättä viitsi yhden kaas aivan kummia sempaloida kun kauppa kuitenkin käy kohtuuhyvin. Ja yleensä tämä vain kertoo taipumuksesta jossa tosipaikassa menee yleensä ”pupu pöksyyn” ja turhaa tuhtaamista inhoan itsekkin kauppaa tehdessäni yli kaiken. Aina ollut suoran selkeän ja nopean kaupan ihannoija.

Autokauppa onnistuu useilla eri tavoilla. Velkapaketti on nykyisin prosentin, jopa allekin luokkaa ja autoliikkeen sekä rahoituslaitoksen välinen kytky näyttää olevan varsin joustava.

Jos osuuskunnassa ja osakkeissa on varanto sidottu suurempaan korkotuottoon, itsellä keskimäärin jotain 6 %, niin miksi purkaa sijoituksia? Toinen juttu on tietysti Tolopaisella, kun on seteleita piirongin laatikossa riittävästi.

Sehän on se vanha sanonta, että velka on pankinjohtajan murhe! Ja mottona on, että tyhjästä on aloitettu ja nyt on jo satatuhatta velkaa !

Kaikkein edullisin auton vaihto tapahtunee siten, että myy ensin vanhan pois ja ostaa uuden käteisellä tai rahoituksen ja käteisen yhdistelmällä. Ei ehkä maksa vaivaa, ellei ole valmiiksi tiedossa ostajaa tai jos vanha auto on halpa.

Tolopalla aika selkeästi ristiriitaista tarinaa. Ei muka auto ole kuin maalattu peltiloota ja kulkuväline. Silti on jatkuvasti tällä palstalla osallistunut aktiivisesti autokeskusteluun, tosin lähinnä muiden tekemiä haukkumalla. Mutta jos auto ei kiinnostaisi ei varmasti edes seuraisi tätäkään keskustelua. Itse ainakin pysyn kommentoinnissakin vain niillä alueilla jotka kiinnostavat ja joihin haluan mielipiteeni tiedoksi. Puuki todella oikeassa ettei oma kauppa kovin hedelmällistä puuhaa ole. Sitäpaitsi se sitoo ajallisesti kun kaikenkarvaisia renkaanpotkijoita käy nurkissa. Myös riesallisiakin. Joskus olen työkaverille Talbotin myynyt suoraan pihasta kun kyseli hyvää matka-autoa kaverilleen Pori-T:re välille. Käskin vain hakea pihasta kunhan ottaa onkivehkeet auton perästä pois. Tehtiin luovutuspaperi töissä valmiiksi ja kävi omin nokkinensa hakemassa. Sekin oli lajissaan hyvin suoraa ja tehokasta kauppaa eikä ollut edes autoa kaveri nähnytkään. Oli silloin Porin liikkeen työkavereita. Itse vaikutin Kokemäen liikkeessä. Rahat suoraan käteen ja auto oli iltaan mennessä häipynyt. Hyvin kuulemma matkaa teki ja kaveri ajeli vielä useita vuosia ja paljon kilometrejä. Luottamus pelasi ja kauppaan oltiin tyytyväisiä molemmin puolin.