Metsänomistajan parempi uusi auto

Visakallo, kyllähän ainakin nykyään on merkki kuin merkki varustettu monipuolisesti asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Mutta jotenkin se on jäänyt se mielikuva. Esimerkiksi Tojotalla: ON corolla, carina, avensis, auris, mutta mitä eroa näillä on?

Eikös nämä kaikki ole ihan perus keskikokoisia autoja. Nykyään ihan hyvin kai varusteltuja.

Visakallo: ”Minua hieman ihmetyttää tuo mielikuva ”tavisjapseista”. Samantasoisestihan autot nykyisin varustetaan on ne sitten kotoisin mistä hyvänsä. Hintaluokka ja varustelupakettihan sen varustelun määrää eikä valmistusmaa. ”

Niin, jonnekin 90-luvun alkuun saakkahan japanilaiset autot olivat varustelultaan huomattavasti parempia kuin vastaavan hintaiset eurooppalaiset, etenkin saksalaiset. Tuolloin kuitenkin moni oli sitä mieltä, että eurooppalaisissa on kaikki tarpeellinen, mutta japanilaisissa on paljon turhaa. Esimerkkinä vaikka Audi 80, jossa ei ollut edes lämmityslaitteen säätimiä valaistu vielä ainakaan 80-luvun puolivälissä. Jenin kurssi heikensi ratkaisevasti japanilaisten kilpailukykyä 90-luvun alussa, tilanne tasoittui ja asetelma muuttui toistaiseksi pysyvästi. Nykyään pitää löytyä jos jonkinlaista elektronista järjestelmää ja härpäkettä, ei puhettakaan yksinkertaisuuden arvostamisesta. Niin se autojen ominaisuuksien arvostus muuttuu.

Traktoriin maksaa koneremontti n. 2k€, kun siinä on vanhanaikainen tekniikka ja iso kone. Henkilöautoissa on pieni paljon halvempi moottori eikä niitä edes pysty korjaamaan. Tuollainen kolmi pyttynen kone kestää korkeintaan 200000 km ja paljonko uusi maksaa, kun vaihdetaan, ehkä 4-5k€. Sitten niissä on paljon turhanpäiväistä sähkötekniikka, jota ei voi korjata komponentit pitää vaihtaa. Mitä hyötyä kehityksestä on ollut, vanhanaikaisella tekniikalla saataisiin kestävämpiä moottoreita, joita olisi helppo korjata, siirtyminen kolmipyttyisiin ei olennaisesti pienennä kulutusta, mutta heikentää moottorin ominaisuuksia ja kestävyyttä.

Kovalla tempolla on menty kertakäyttökulttuuriin. autoissa ollan modulirakenteessa, jossa ei alustaan voi vaihtaa yksittäisiä niveliä, vaan parhaassa (pahimmassa)  tapauksessa joutuu kohta vaihtamaan koko akseliston tukivarsineen ja iskunvaimentimineen. Hyväähän siinä on se, että tulee samalla vaihdettua kaikki liikkuvat osat parin pultin irroituksen jälkeen ja homma hoituisi nopeasti, kunhan saa ajan ja TILAAMALLA merkkiliikkeeseen KO osakokonaisuuden.

Alan miehet ovat kyllä sitä mieltä, että litrainen moottori, jossa on suorituskykyä monin verroin vanhempiin vastaaviin moottoreihin, ei kestä käytössä missään tapauksessa kahtasataatuhatta kilometriä. Eli auto paalataan melko tuoreena, eikä siihen tehdä muita huoltoja kuin öljynvaihto pari kertaa ja pissapoikaan nesteen lisäys. Renkaita tietenkin menee, mutta se onkin siinä.

Ei ollut Audista sulake palanut, vaan se oli sen ajan premiumia, jossa kaikki ylimääräinen oli tarpeetonta.

En tiedä, keitä nämä alan miehet ovat, jotka tietävät, ettei uuden auton moottori kestä kuin 200 tkm. Pikkuturboja on jo ollut markkinoilla aikansa, eikä mitään hälyyttävää ole kuulunut.