Vihreiden metsäpolitiikka -ketjussa sivuttiin jalostusarvoa ja sen nostoa. Se ei ole ihan yksinkertainen analysoitava. Kuten aiemmin kerroin, laskin tilastoiduilla Kiinaan myytyjen sellun ja sahatavaran hinnoilla, että metsänomistajalta ostetusta ja jalostetusta puukuutiometristä tuli viejälle suunnilleen saman verran vientirahaa molemmista, 100 euroa per m3 vuonna 2021. Periaatteessa kuitupuusta ei siis kannattanut maksaa lisää.

Sahatavaran hinta oli 200 euroa/m3 ja sellun hinta 600 euroa/tn. Raaka-aineen menekki huomioitiin ja sen keskihinta per m3. Tässä ei huomioitu mitenkään käytetyn energian tai työpanoksen määrää tai muita raaka-aineita. Ei myöskään energian hintaa, jonka teollisuus sai puun poltosta tai sahaaja sivujakeistaan, mutta ne jossain määrin kumoavat toisensa, jos verrataan jalostavan yrityksen tuloja (sellun ja sahatavaran myyjää). Tämä yksinkertaistettu laskelma on kuitenkin vain suuntaa-antava.

Tuotepaletti on tietenkin paljon laajempi. Olisi hyvä jos joku vaikka Metsälehti tekisi tutkivaa journalismia asiasta: mikä on teollisuuden puustamaksukyky kuidulle ja tukille, kun huomioidaan jalostavan teollisuuden tuotepaletti?

Teollisuus ei ota tähän kantaa. Mielestäni se voisi jotenkin perustella erityisesti kuidun heikkoa hintakehitystä: onko siihen perusteita ja mitä ne ovat? Mikäli on perusteita johdettuna tuotteiden hinnoista, silloin jalostusastetta olisi syytä nostaa. Kuitupuusta tehdään ehkä liian halpoja tuotteita, jos sen hinta ei pysy kustannusten ja inflaation tahdissa? Ovatko teollisuuden voitot pysyneet samana aikana samalla tasolla reaalisesti? Metsäteollisuus on syklinen ala; mikä silloin on ”oikea” raaka-aineen hinta? Paljon on kysymyksiä, vähän vastauksia.

Gla. Metsälehden osaavalle toimitukselle pitää ehdottaa aiheita joita ei ole vielä tarpeeksi käsitelty. Minä olen vain vierailemassa.

Tuossa vertailussa oli RR kyse kansantaloudellisesta ylijäämästä eikä metsän uudistamisesta. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä teet talousosaamisestani vähillä tiedoilla. Hyväksyn kyllä sen että metsänuudistamiseen ja muuhunkaan toimintaan metsissä ei kannata yli-investoida. En kuitenkaan tarvitse tähän laskelmia vaan pärjään maalaisjärjellä, koulutuksella ja Tapion metsänhoidon suosituksilla.

En tiedä kannattaako esimerkkejä talouteen muuten ottaa enää 30 – 40 vuoden takaa pinta-alaverojen ajalta, vaan puhutaan mieluummin ihan nykypäivästä ja nykyisistä laeista.