Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ei kannata. Se saattaa antaa toisenlaista tietoa. Mieluimmin pysyy niissä lähteissä jotka antavat sopivan tuloksen. Saarijärven vesistön huono tila johtuu rantapuisto ja niiden pudottamista lehdistä. Turvesuot ja tuhannet ojitettu suohehtaarit eivät sitä ole saaneet aikaan. Lilluvat turvelautat ovat vain optinen harha.
Orgaanisen huiilen TOC-kuorma vesiin taitaa olla vähän vanhempaa perua kuin 50 vuoden takaisista ojituksista.
Menee sinne 300 milj. vuoden taakse kun ensimmäiset lahottajasienet kehittyivät ja alkoivat hajottaa biomassaa, jossa prosessissa syntyy orgaanista hiiltä humusta eli TOC:tä.
Luonnolla on ollut aikaa kehittää vesiin orgaaniseen hiileen perustuva oma ekosysteemi.
– Humus toimii orgaanisen hiilen lähteenä, joka ruokkii vesistön pieneliötoimintaa (bakteereja) ja tuottaa humushappoja (DOC) . Tämä mikrobitoiminta on puolestaan ravintoa korkeammille ravintoketjun tasoille. Esimerkiksi raakut suodattamalla vettä saavat ravintonsa näin.
– Humus värjää veden ruskeaksi, mikä toimii luonnollisena ”aurinkosuojana”. Se suojaa vesieliöitä haitalliselta UV-säteilyltä.
– Humusaineet sitovat itseensä raskasmetalleja ja muita saasteita, mikä vähentää niiden biologista saatavuutta ja toksisuutta (myrkyllisyyttä) vesieliöille.
– Humus sitoo ravinteita, kuten typpeä ja fosfori
– kalojen suoja ja hyvinvointi vedessä perustuvat osittain orgaaniseen hiileen, erityisesti liuenneeseen orgaaniseen hiileen (DOC) ja humushappoihin. Tämä pätee sekä luonnonvesissä että akvaario-olosuhteissa.
– Raskaiden metallien detoxointi: Humusaineet (orgaaninen hiili) sitovat itseensä vedessä olevia haitallisia raskasmetalleja (kuten kuparia, alumiinia ja elohopeaa) ja muodostavat vaarattomia komplekseja. Tämä estää metalleja pääsemästä kalan elimistöön ja kertymästä niihin.
– Orgaaninen aines auttaa vakauttamaan veden pH-arvoa, estäen vaarallisia nopeita muutoksia.
– Luonnonvesissä, kuten ruskeavetisissä järvissä ja joissa, korkea humuspitoisuus (orgaaninen hiili) on avainasemassa siinä, että kalat selviytyvät happamissakin olosuhteissa.
Joillain näkyy olevan sellainen kansanomainen käsitys (paradigma), että humus tuleee ojitetuilta soilta ja se on pahasta ja pitäisi saada pois vesistä niitä pilaamasta.
Sitten kai pitäisi poimia syksyisin kaikki maahan tippuneet koivunlehdet. Ainakin vesien rantojen suojakaistoilta.
Mitä sitten pitäisi tehdä Nurmeksessa sijaitsevalle Liuhapuron luonnontilaiselle valuma-alueelle, jos sen veden väri ärsyttää? Siellä TOC- kuorma on Suomen suurimpia, eikä ole tukittavia ojiakaan.
Liuhapuro on samalla suojelualueella ja löytyy Paikkatietoikkunasta haulla Murtopuro/ Nurmes. Ei löydy Liuhapuro-nimellä.
Ei karikkeille ja luonnonsoille kannata mitään tehdä. Sen sijaan ojitusalueille voi rakennella pintavalutuskenttiä ja sallia korkeammat vesitasot – ainakin kuivina kesinä ne olisivat todella hyödylliset.
Entäs niille kaikille ojitusalueille, jotka alittavat Liuhapuron TOC-kuorman tai antavat suurin piirtein saman kuormituksen? Kuten tuossakin linkissä Vesitalous 1/2016 näkyy olevan.
Mistä me tiedetään ilman tutkimusta mitkä suot tarvitsevat pintavalutuskenttiä? Yleensä ei tarvitse tehdä mitään.
Vanhojen ojien perkauksessa riittää, että niiden vedet kulkevat vanhoja sammaloituneita ojia jonkun matkaa ennen suurempaa virtavettä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään