Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kertaus on opintojen äiti. Tärkeät lausumat kannattaa osoittaa lähtein – vaikka joka kerta niin satunnaisesti ketjua selaavakin löytää ne. Meikäläisellä huono muisti vaivaa, pahoittelen!
Tuo tuntuu uskomattomalta, että kiintoaine voisi kulkeutua kilometrien päästä. Siinä valuman alkupäässä pitäisi olla kunnon kaivukatkot ennen vesistöä, johon aineet pysähtyisivät suureksi osaksi.
Luonnonhuuhtouma pitäisi hahmottaa paremmin ja ihmisen toimien lisäykset siihen. Silloin puhutaan jo kaikesta maankäytöstä – ei pelkästään metsäojituksista. Juuri tähän kokonaisuuteen ennallistaminenkin osaltaan auttaa.
Viinakaupalla ja kaivukatkolla on se ero, että viinakauppa yleensä toimii niin kuin on tarkoitettu. Kaivukatko ei.
Minä olen nähnyt kaivukatkon. Siihen oli sammaleeseen uurtunut ura, niin kuin piisamin navero, jossa vesi virtasi täysin esteettä. Eli sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään.
HS mielipide: Metsien hoito pilaa vesistöjämme. Kirjoittajina Vesistöpaneelin jäsenet Markku Marttinen, Timo Huttula ja Leena Finér.
”Kunnostukset on toteutettava laajoina, valuma-aluetason hankkeina. Metsänomistajia tulee kannustaa sekametsien perustamiseen ja metsän jatkuvaan kasvatukseen erityisesti viljavilla ojitetuilla soilla. Metsätalouden Metka-tukia tulee suunnata enemmän vesiensuojeluun, monimuotoisuuden suojeluun ja ennallistamiseen.”
Avohakkuille ja maanmuokkauksille on olemassa vahvat tutkimukselliset ja käytännön perusteet, mutta jatkuvapeitteisilläkin metsillä on paikkansa ja aikansa. Sekametsäisyyttä lienee useimmiten vaikea ylläpitää ilman avoimia vaiheita ja alueita metsässä.
Tapion metsänhoidon suosituksissa on hyvä osio vesiensuojelusta. Kaikki eivät tunne ohjeita, mutta mm. BSAG työskentelee tunnettuuden lisäämisessä. Kestää myös aikansa, ennen kuin kaikille ojitusalueille saadaan kunnolliset vesiensuojelun rakenteet: ojia kunnostetaan perin harvoin ja vain tarpeen mukaan.
Myös metsäsertifikaattien vastaista toimintaa kuten kiellettyä uudisojittamista ja liian kapeita vesistöjen suojakaistoja löytyy edelleen. Poikkeamista pitäisi ehkä koitua sertifikaatista erottaminen määräjaksi, jos toiminta on jatkuvaa.
Valuma-alueajattelu on edistysaskel. Metkassa on jo suometsänhoidon suunnittelun tuki, joka soveltuisi tarkoitukseen, mutta varoja pitää myöntää riittävästi ja markkinoida tukimuotoa metsänomistajille. Toinen toiminnan rahoitusmuoto voisi olla ekologinen kompensaatio.
Lisää tutkimustakin varmaan tarvitaan, mm. siitä mikä on rakennetun ympäristön osuus vesistöpäästöissä, eli esimerkiksi tiet ja tienvarsien ojat hulevesineen.
Tässä ketjussa kannattaisi yrittää keskittyä vesiin.
Vesistökuormitukset lähteet on tunnettava ja suhteutettava toisiinsa ja kokonaisuuteen, jotta voidaan valita kustannustehokkaimmat torjuntatoimet. Valuma-alueajattelu on hyvä juttu. Se tuo tikunnokkaan metsätalouden ohella myös muut kuormittajat.
Merkittävä osa ravinnekuormasta tulee pelloilta ja luonnonhuuhtoumasta. Yhdyskunnat ja muut rakennetut alueet lannoitteineen (golf, puutarhat, puistot) vaikuttavat myös.
Maa- ja metsätalouden toimenpiteet kuten pellon muokkaus viljelyä varten ja kunnostusojitus aiheuttavat kiintoaineiden liikkeelle lähtöä. Luultavasti myös rakentaminen ja teiden kunnostus kuten ojien kaivaminen teiden varsilla.
Vesien tummumista aiheuttaa kaikki hajoava orgaaninen aines, joten siihen ovat osallisia kaikki kasvittuneet alueet, mukaan lukien luonnontilassa olevat metsät ja suot.
Soistuneitten maitten ojitukista, ohut turpeisista ja paksuturpeisista. Kapea suo josta oli aikoinaan ajettu pelloille lannoitteeksi turvetta ja suon ojitus oli aloitettu kaivamalla reuna oja… syvä tuli ajan myötä. Yksi oli sellainen että soilta oli johdettu vesiä niin se oja oli syöpynyt. Suomessa on kolmenlaisia ojituksia, soistuneen tai soistuvan turvemaan ojituksia,kivennäismaan ojituksia pelloilla ja rakennusmaan ojituksia kutenesimerkiksi kaupungin lähiöt ja kaikki tiestöt. olihan näillä kivennäismaahan asti ojitetuilla soilla ppositiivisia vaikutuksia kuten luonnonkin jokiloilla onsyntynyt delttoja joissa on helpppo uida ja mitä se Egyptikään olisi ellei olisi valtavaa maa ainesmaa massaa siirtynyt vuosien saatossa Välimeren rannalle. Missä vesi virtaa niin aina sen mukana siirtyy kivennäisaineksia tai muuta materiaalia. Harmittaahan se että järvi jossa aikoinaan ui oli kirkasvesinen ja jossa saattoi nähdä rannalta jopa kaloja on niin tumma vetinen tänäpäivänä että jos syvemmälle kuin nilkkoja myöten kahlaa ei näe enää edes varpaita… Metsille tapahtuu eliöstön suhteen sama kuin tapahtui pelloille,,, kehitys kehittyy
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään