Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Luken politiikkasuositus: Metsätalouden vesistö- ja ilmastopäästöjä voidaan hillitä välttämällä avohakkuita ja niihin liittyviä ojitustoimia.”
4. kommentti:
”ACWA LIFE -hanke kehittää ja vakiinnuttaa valuma-aluesuunnittelua ja toteuttaa valuma-alueilla tarvittavia toimia vesien tilan parantamiseksi. Siinä otetaan huomioon ”maalta merelle” -periaatteen mukaisesti kaikki vesien tilaan valuma-alueella vaikuttava toiminta, kuten maa- ja metsätalous, hulevedet ja asutuskeskittymien maankäyttö, teollisuus, jätevedet ja vesirakentamien yli hallintorajojen.
Hankkeen koordinaattori Helena Puro Etelä-Pohjanmaan Elinvoimakeskuksesta (EVK).”
”Luken politiikkasuositus: Metsätalouden vesistö- ja ilmastopäästöjä voidaan hillitä välttämällä avohakkuita ja niihin liittyviä ojitustoimia.”
Vesien osalta tuo avohakkuusuositus ei auta yhtään mitään ,kun on jotain 0,00 % koko TOC-kuormasta ja muista ravinnelähteistä.
Suomen metsät ovat hiilineutraalit Luken mukaan ja ilmaston kannalta taas avohakkuut ja koko ojitustoiminta ovat jo siinä arviossa mukana. Avohakkuut voivat jatkua samaan malliin kuten tähänkin asti ja metsät pysyvät hiilineutraaliena.
Metsätalouden ravinnekuormille pitäisi olla valuma-aluekohtainen kuormaraja, jonka ylitys vasta olisi peruste valuma-alueen vesien puhdistusmenetelmien käyttöönotolle.
Hyvä normi ryhtyä tekemään puhdistustoimia olisi suurimman kuormittajan Liuhapuron luonnontilaisen valuma-alueen kuormat. Peruste on se että, jos raja olisi alempi kuin vaikka luonnontilaisten valuma-alueiden keskimääräinen kuorma, niin silloin myös suurempien luonnontilaisten kuormittajien kuten Liuhapuron valuma-alueella pitäisi ottaa käyttöön puhdistusmentelmät.
– Liuhapuron TOC-kuorma on 170 kg/ha/v, jonka linkin mukaan alittaa kaikista vertailussa olleista 16 metsäalouden valuma-alueista 14 eli lähes 90 %lle matsätalouden valuma-alueista ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
– Liuhapuron valuma-alueen kok-typpikuorma on 2,75 kg/ha/v. Tämän rajan metsätalousalueiden 16:sta valuma-alueesta alittaa kaikkiaan 13 eli niille ei tarvitse tehdä mitään.
Liuhapuron kok-fosforikuorma on 0,070 kg/ha/v. Tämän rajan alittaa 10 metsätalouden valuma-aluetta 16:sta. Keskimäärin fosforilisä metsätalouden avaluma-alueilta on lisäksi mitätön 20 g/ha/v , joka vastaa 10 sokeripalaa hehtaarille. Sen myös voi katsoa edellä olevasta linkistä. Fosforin osalta ei tarvitse tehdä yhdellekään metsätalouden valuma-alueelle minkäänlaisia puhdistustoimia.
Olisi täysin järjetöntä ottaa puhdistustoimet käyttöön metsätalousalueilla, missä jo alitetaan luonnontilaisen Liuhapuron valuma-alueen kuormat.
Puhdistutoimien pitää perustua valuma-alueen kuormitusmittauksiin.
Nythän näissä vesien puhdistusvaatimuksissa ei ole rajattu kuormitusnormeilla mitenkään, vaan kaikilla valuma-alueilla, missä on ojituksia, pitää tehdä puhdistustoimia.
Tuossa pahimpien valuma-alueiden tunnistamisessa ja toimien kohdistamisessa päästöjen mukaan olisi tietysti järkeä. En tiedä olisiko miten helppo soveltaa käytännössä ja miten paljon näytteenottoa määritys ja alueiden luokitus vaatisi. Vuodenaika ja valunnan määrä vaikuttavat konsentraatioihin. Vai riittääkö että katsotaan Vemala-mallin ennuste? Luulen että mallit ja tekoäly ehkä ratkaisevat kohdistusongelman, jos lähtötieto on riittävän tarkkaa eli tiedetään maankäyttö, maalajit ja korkeuskäyrät jne. Muistelisin että näitä laskentaohjelmia olisi jo olemassa.
Voit muotoilla tästä edellisestä kommentin Hesariin. Itse kirjoitan tästä seuraavasta.
Paljon puhutaan soiden vedenpidätyskyvystä, eli siitä että vesi kulkee nyt liian nopeasti soiden läpi. Pidättääkö ojitusalue tai ojittamaton suo vettä riippuu tilanteesta, eli onko suo vaikka keväällä lumen sulaessa valmiiksi kuinka vetinen. Jos soilla yleisesti nostettaisiin vesipintoja eli olisi pääasiassa matalia ojia, ne käyttäytyisivät hydrologian osalta enemmän luonnonsoiden tapaan.
Vaikka tietous puhdistusmenetelmistä lisääntyy, rakenteet täydentyvät hitaasti, koska ojia käydään kunnostamassa harvoin. Kustannustehokkaat puhdistusrakenteet kannattaisi varmaan tehdä aina metsän uudistamistoimien ja ojien kunnostustoimien yhteydessä, kun kaivuri kerran alueelle tulee. Ne eivät silloin tule juuri sinne missä on suurimmat päästöt, mutta verkosto täydentyy aikanaan.
Avohakkuusta on mainittu jossain niin että valuma-alueella ei pitäisi tehdä yhtä aikaa yli 10 prosentilla avohakkuuta. Monessa yleisön kommentissa tunnistetaan, että nimenomaan ojitusalueet ovat ongelma päästöjen suhteen. Joku väitti että mätästys olisi paha ongelma, mutta siihen en usko, jos alueella on suojakaistat kunnossa.
Kaivukatkojen tehoa epäillään. Jos ne kuluvat, voisi ajatella tehdä uusia kaivukatkoja toiseen paikkaan. Ne ovat kuitenkin parempia kuin ei mitään rakenteita. Luken politiikkasuosituksessa mainittiin tehokkaina rakenteina pintavalutuskentät ja kosteikot. Kaivukatko on minikokoinen pintavalutuskenttä ja laskeutusallas kasvittuneena minikosteikko.
Kaivukatko on hyvä kiintoaineen pysäyttämiseksi, mutta väriin ei vaikuta mikään, sillä värin antava DOC on liennut veteen eikä se lähde suodattamalla.
Kaivukatkon voi korvata kunnostusojituksessa jättämälla 10..20 m vanhan ojan sammaloitunutta ojan pohja koskematta viettävillä paikoilla. Olisi parempi, ettei vesi nousisi ihan pintaan.
Jos kyseessä on valuma-alueen ainoan poisto-ojan syventäminen entiselle tasolle, niin oja kaivetaan vähän syvemäkisi ja pohja vuorataan ottamalla sammaloitunutta pintaturvetta sivulta riittävän pitkällä matkalla.
”Liuhapuron kok-fosforikuorma on 0,070 kg/ha/v. Tämän rajan alittaa 10 metsätalouden valuma-aluetta 16:sta. Keskimäärin fosforilisä metsätalouden avaluma-alueilta on lisäksi mitätön 20 g/ha/v , joka vastaa 10 sokeripalaa hehtaarille. ”
Miten voi verrata sokeria ja fosforia? Tietysti painolla, molemmat painaa saman verran jos 10 sokeripalaa painaa 20g.
Tarkistin paljonko fosforia käytetään lannotteissa, apulannoissa pelloille vuosittain keskimäärin hehtaarille 5 kg. Sama määrä suunnilleen kuin mitä sadon mukana poistuu. Mikä vaikutus vesistö
Minkä kasvunlisän tuo sokerimäärien mukainen fosfori määrä aiheuttaa vesistöissä? En tiedä. Arvelen että kasvunlisä eli vesistön rehevöitymisen kannalta se ei voi olla merkityksetön koska se jää sinne ns sisäiseen kiertoon…
Eikös itämeren ilmoitettu fosforikuorma ole yhteinen kuormitus niin maatalouden, asutuksen kuin metsätalouden osalta. Se että metsätalous yksinään aiheuttaisi itämeren fosforikuorman niin ei tietenkään pidä paikkansa ja on ylimitoitettua. Sisä järvien osalta myös metsien fosforikuorman merkitys voi olla merkittäväkin. Järvien tilaa myös heikentää vesistön ruskettuminen jonka vaikutus auringonvalon tunkeutumiselle voi olla merkittävä haitta. Ainakin kirkkaampien järvien lajistolle. Näin olen ymmärtänyt.
Sama ymmärrys itselläni kuin Mm:llä. Ruskettumista aiheuttaa kaikki kasvillisuus ja kaikki turvemaa. Kasvava rahkasammal hajoaa myös luonnonsoilla veden alla olevassa osassa tuottaen toc-yhdisteitä.
Tuo lienee hyvä ohje että kaivukatko voidaan toteuttaa myös jättämällä osa vanhoista ojista kunnostamatta, kun ojan pohjakasvillisuus pidättää päästöjä.
Olen käynyt nykyisen Venäjän alueella aikoinaan, Uskon näkemääni. Oli järvi jonka rannoilla liikuimme, vedet oli kirkkaat kuin lähdevesi, ei ollut moskaa järven pohjalla. Järveä ympäröi suot, nevat ja rämeet, soisia rantoja kartalta katsottuna järven ympäristössä oli, siis rantoja joissa vesi kohtasi suon kaksi kolmasosaa. Olen monta kertaa ajatellut että jos seuomen metsätalous olisi sinne yltänyt niin ei olisi voinut rannalta katsella ahven parvien uiskentelua kuten teimme. Olisi kiva nähdä edes yksi mittaustulos joka todistaisi näitten katkojen monttuloitten vesistöjä parantavaa vaikutusta. Muistan nuoruudestani aarin kokoisen kaivannon josta oli kuljetettu maata perusparannus aineeksi pelloille. siinä oli metrin verran vettä ja puro kulki siitä vierestä. En tiedä oliko tarkoituksella puhkaistu yhteys puroon vai oliko sortunut. Tavi pesi joinain vuonna sammakot kuti ja sorsat laskeutui sinne kun järvellä alkoi metsästys. Tehtiin muutama lähteen kuivatus ja ojan veto niin kas kummaa yksi kunnon ukkos sade ja lämpäre täyttyi hiekasta hiesusta…. puro jatkoi kuljetushommia ja sai aikaiseksi deltan järveen ja uimapaikan. Koskaan aikaisemmin purosta ei ollut vesi pysähtynyt mutta sen jälkeen virtaamattomat kaudet ovat vuosi vuodelta yleisempiä ja pitempikestosempia. jns
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään