Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
No, takaisin uhosta käytäntöön. En ole kaivanut minäkään metriäkään ojia. Mutta toisten kaivamien varsia olen kävellyt sanoisinko nyt varovasti tuhat kilometriä. Poikasena putsannut niitä ”pirunkouralla” kesäkaudet, myöhemmin hakannut ojalinjoja auki uusille ojille ja avannut kunnostusojitusta varten. Suunnittelutyössä ojat ja niiden kunto oli yksi työlaji. Joten monenlaista ojaa on tullut nähtyä. Ja niiden aiheuttamia seurauksia. Kahta samanlaista ojaa on vaikea löytää. Siihen vaikuttavat niin kovin monet tekijät maaperästä kaltevuuksiin jne. Päätelmien teko omien maiden vaikkapa 50:stä ojakilometristä ei ole yleispätevää kaikkialle.
Ojitusten vaikutuksista vesien suojeluun alettiin huolestua laajemmin 1960-luvun lopulla ja erityisesti 1970-luvulla. Tähän vaikutti useita tekijöitä:
Metsäojitukset yleistyivät voimakkaasti 1950–1970-luvuilla, jolloin erityisesti soita kuivattiin metsätalouden tarpeisiin.
Samalla alettiin havaita, että ojitukset lisäsivät kiintoaineen, ravinteiden ja humuksen kulkeutumista vesistöihin, mikä heikensi veden laatua ja vaikutti kalastoon sekä muihin vesieliöihin.
1970-luvulla ympäristötietoisuus kasvoi, ja vesiensuojelusta tuli tärkeä yhteiskunnallinen teema. Suomessa säädettiin myös uusia ympäristölakeja ja vesiensuojelun käytäntöjä kehitettiin.
(Jos ratkaiseva vuosi olisi ollut 1970, siitä on 56 vuotta! Mielestäni vuosikymmeniä! Eliitissä eittämättä eri skaalaus!)
Lainaus linkistä: Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 78 000 tonnia/v.
Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus.
Jos tuo metsätalousmaa tarkoittaa suo-ojituksia 5 milj.ha eikä siinä ole mukana muita metsiä kuin ojitusalueiden metsät, niin typpeä tulee alueelta 7300/5= 1,46 kg/ha.
Eikö tuosta pitäisi vetää johtopäätös, että ojitusalueet eivät tuota yhtään enempää typpeä kuin luonnontilaisena ollessaan? Tämähän oli se alkuperäinen arvio metsäojitusten vaikutuiksesta.
En näe typen osalta mitää vaikutusta, vaikka tuossa lainauksessa niin sanotaan. Tuleehan luonnon soiltakin saman verran per hehtaari ja vuosi.
Fosforin lisä metsätalousalueelta hyvin pieni eikä vaikutusta.
”Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus.”
Tätä lausetta ei ole Metsävesi Raportissä 2020. Lienee kirjoittajan aivoitus, joka ei pidä paikkansa.
Sepä tässä hieman ihmetyttääkin, että vasta nyt kaikkien, yli puoli vuosisataa kestäneiden vesiensuojelutoimien jälkeen, ovat Suomen järvet alkaneet tummua. Ojitusten vaikutus tuleekin näköjään melkoisella viiveellä, mutta juuri sopivasti ennen vaaleja. – Maailma on ihmeellinen paikka,-vai mitä Husq165R?
Niinkö on visa käynyt ? Milloinka näistä selkeytysaltaista, pintavalutuskentistä tai ojituskatkoista on alettu puhua ? Ei varmaan puolivuosisataa sitten. Täälläkin ojitettiin vielä 80 luvun loppupuolella suoraan järveen. Kukaan ei kysellyt että voiko rakennettua selkeytysallasta joskus puhdistaa. Niiden toiminnalle luvattiin ikuinen puhdistus takuu
Silloin noin vuonna 1970, kun ojitusbuumin huippu oli juuri ohitettu, on puhuttu ojien lyhytaikaisvaikutuksista. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin puhutaan pitkäaikaisvaikutuksista. Jos uudisojituksissa olisi samalla osattu tehdä nykyaikaiset puhdistusrakenteet, olisi säästytty isolta kuormitukselta.
Husq165R: ”1970-luvulla ympäristötietoisuus kasvoi, ja vesiensuojelusta tuli tärkeä yhteiskunnallinen teema. Suomessa säädettiin myös uusia ympäristölakeja ja vesiensuojelun käytäntöjä kehitettiin.”
Tätä minä tarkoitin. Eikö se sitten pidäkään paikkaansa?
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään