Keskustelut Metsänomistus Metsätilan arvonmääritys

  • Tämä aihe sisältää 57 vastausta, 19 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 3 vuotta sitten Avatarhatelo toimesta.
Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 57)
  • Metsätilan arvonmääritys

    Mahdollisimman halvalla tietysti, mutta minkäslaisia menetelmiä itse käytätte? Summa-arvoa tunnutaan käyttävän paljon ja siihen joku arvonkorjaus, mutta onhan näitä muitakin

    Täällä vähän pohjoisempana mökkinaapuri tokaisi, että korkeintaan puuston hinnalla pyrkiä saamaan kasvun ollessa hidasta ja uudistamisen kallista. Puuston keskipituuden jäädessä suht alhaiseksi tukkiosuus jää väistämättä suht alhaiseksi. No onhan osalla sahoja suht lyhkäsiä mittoja tarjolla, joka pelastaa paljon

  • kmo

    huutokauppa.com sivuilta mitä toteutuneita kauppahintoja katsonut niin Vapon palstat ovat tainneet aika lähelle arvioituja hintoja mennä. Ei taida turve- taikka suopohjat niin paljoa kiinnostaa, ja Vapon palstat taitavat  olla vähän syrjemmällä kaikkein kuumimmista metsämarkkinoista.

    Panu Panu

    Jep, turvemaata saanee kohtuuhinnalla jos se kiinnostaa. Minun tapauksessani ei ollut Vapon palsta.

    tamperelainen tamperelainen

    Hyvä omakohtainen esimerkki. Rajanaapuri myi metsätilansa ja tiesin että muutkin naapurit kilpailevat palstasta.Tarjosin 50% vähentämättömän summa-arvon päälle ja sain ostettua.Kuulin muiden tarjonneen vastaavasti 30-40%.Päässäni takoi vanha aforismi:Mitään muuta ei voi katua enempää kuin nuukaa tarjousta naapuripalstasta

     

     

    Gla Gla

    Eipä tuossa enää metsätalouden harjoittamisesta voi puhua.

    Panu Panu

    Jep, aina löytyy näitä syitä tarjota hurjaa hintaa. Itse en tuollaisia tarjouksia tekisi edes naapuripalstasta paitsi ehkä jos olisi tosi pieni palsta ja €-määrä.

    derHorst

    Tuota noin. Kun määrittelette teette metsän arvonmääritystä esim. aikeissanne ostaa metsätila, niin eikö ihan ensimmäisenä pitäisi kysyä itseltään, että miksi on tilaa ostamassa ja mitä valintakriteerejä ostotapahtumalle asettaa. Tuon jälkeen väkisin pohtimaan muutamia tarkentavia kysymyksiä.

    Jos oston tarkoituksena on taloudellisen toiminnan harjoittaminen, niin oletus on, että hankinta tuottaa tavoitellun tuottovaatimuksen. Silloin se pitää selvittää eri tekijöiden kautta, mutta samalla hyväksyä, että laskelmaan jää väkisin epävarmuuksia pitkän kiertoajan takia. Jos oston tarkoituksena ei ole taloudellinen toiminta, vaan esim. puuhastelu, niin eihän noilla taloudellisilla tekijöillä ole mitään merkitystä, vaan sitten pitää katsella oman pankkitilin saldoa tai luottolimiittiä. Ei siis ole oikeaa tapaa määritellän metsän arvoa, vaan liikkeelle pitää lähteä ostajan motiiveista.

    Tuolla ketjun alkupäässä joku ihmetteli, miten summa-arvo ja tuottoarvo voivat poiketa paljon toisistaan. Lähinnä se kertoo, että laskentatapojen eroja ei ole hahmotettu alkuunkaan eli ei kannattane mennä taloudellinen motiivi edellä tilakaupoille ennen pientä kertauskurssia perusteista. Tuottoarvossa on se hyvä puoli, että ensin voi valita lopputuloksen ja sitten korkokantaa säätämällä tehdä sitä tukevan laskelman. Tuoohon perustuu mm. metsärahastojen kovat hinnat: niin pitkään kun rahastoon sijoittavat uskovat laskelmiin, ei ylärajaa hinnassa ole. Summa-arvo on osin samanlainen mm. odotusarvojen kautta, mutta siellä tulee helpommin kriittisellä tarkastelijalla uskon puutetta, kuten lapsilla joulupukkiin jossakin vaiheessa.

    Metsällä ei siis ehkä ole yhtä oikeaa hintaa, vaan tilanteesta riippuva hinta. Ketjun jossakin kohtaa joku totesi maksaneensa naapuritilasta kovan hinnan: ihan hyvä jos on itse tyytyväinen ratkaisuunsa. Tärkeintä kuitenkin on, että ennen tarjouksen jättämistä on itselleen tehnyt selväksi, mistä on maksamassa ja millä motiivilla, sekä perustelemaan nuo seikat itselleen. Muuten menee roiskimiseksi.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Metsällä  ei  ole yhtä oikeaa hintaa, vaan ostajista ja niiden arvostuksista muodostuva markkinahinta. Jos yksi oikea hinta olisi, niin kaikki tarjoukset olivat sellaisia, että arvalla myyjä voisi ostajan melkeimpä valita.

    Itsekkin olen tiloja eri motiiveilla ostanut, toiset taloudellisesti olleet kannatavampia kuin toiset. Omia ja sisaren perheen kauppoja olen kolmisenkymmentä tehnyt, mutta myydä en ole metsää vielä osannut tai halunnut. Ovat puilla itsensä maksaneet , aikoinaan jopa heti, huonoimmatkin ostokset alle 25 vuodessa. Viimeisimmistä ei ajallisuuden lyhyydestä johtuen vielä varmaa voi sanoa, mutta jos maailman meno entisellään jatkaa, niin alle 20 vuodessa puustolla omat pois. Eikä tilat lentokenttiä siinäkään vaiheessa ole, vaan kovassa arvokasvussa.

    metsa1980

    Arvaan Panun 90 tarjouksen kohteen. Oman ”puuhapalstamentaliteetillä” laaditun tarjouksen perusteella uskon hinnan menneen korkeaksi ja luulen, että joillain ostajaehdokkailla saattoi olla tarkoitusperänä esim. rakentaminen tms. vastaavan suunnittelu.

    Mutta noin yleisesti ei noista tiloista tiedä. Aina kannattaa tarjota jos ostohousut on jalassa. Uupuva tie saattaa karkoittaa ostajia ja vastaavasti jollain toisella saattaa olla joku keino (oma tila, tutulla tila yms.) joko tien tekoon tai talvihakkuussa ajouran käyttämiseen. Ja samoin suokohteet jo lähtökohtaisesti karsii ostajia, vaikka nekin tietenkin vaihtelee.

    Eikä kaikki tilat mene ylihinnalla. Rahastot kai aika järjestelmällisesti tarjoaa kaikista yli 30ha tiloista (joskus allekin) ja pienempien tilojen hintoja nostaa yksityisten ostajien halu ostaa metsää. Yksi keino voi olla sekin, että pyrkii ostamaan puustoisen pienialaisen kohteen kun puustoisilla tiloilla metsäarviot tuppaavat olemaan ennemmin hieman alakanttiin kuin yläkanttiin eikä odotus-arvoa ole ja korkea hinta/pieni ala sekin karsii ostajaehdokkaita, mutta riskinsä on siinäkin (muutkin tarjoajat osaavat laskea, laho yms).

    Olen myös sitä mieltä edelleen, että omatoiminen metsänomistaja saa nopeasti ostotilaa kuntoon raivauksilla ja täydennysistutuksilla sekä harvennuksilla ja tämä tarjoaa myös edelleen mahdollisuuksia pienomistajille.

    On hyvä, että tilakauppaan löytyy eri välittäjäsivuja. Huutokauppacomin seuraaminen on hyvää opiskelua kuten myös etuovicomin kohteiden seuraaminen. Uskon, että moni saattaa jättää metsatilatfi:n tarjouksen jättämättä, koska ajattelee tarjouksia kuitenkin tulevan niin paljon ja hinnan nousevan korkeaksi vaikka todellisuudessa sielläkin joskus tarjousten määrät jäävät alle kymmenen tai jopa alle viiden. Mielestäni metsätilatfi:n kannattaisi harkita julkisen tarjousmenettelyn mahdollisuutta halukkaille. Metsatilatfi-sivuilla olleen tuoreen blogin mukaan metsätilatfi:n kautta kilpailuttaminen nostaa hintoja. Mielestäni väite on siten virheellinen, että vertailukohdaksi nostettu Maanmittauslaitoksen kauppahintasivusto sisältänee myös vastavuoroisesti esim. kauppamuotoisesti toteutetut perintö- yms. sukulaisjärjestelyt ja toisaalta myös esim. Vapon tilakauppa laskee keskiarvoa vrt. metsatilatfi myy lopulta niitä alueiden parhaita kohteita (kärjistäen).

    Tilley

    derHorst: erinomainen puheenvuoro. Jotkin tässä ketjussa esitetyt esimerkit metsätilojen ostosta eivät selvästi täytä taloudellisen toiminnan kriteerejä vaan menevät sinne puuhastelu ja kalliit harrastukset -kategoriaan.

    Komppaan metsa1980:aa, ehkä huonojen tilojen parantamisessa voi vielä olla pienmetsänomistajan niche-alue, jolla voisi tuottoja hakea. Muutenhan tuo metsärahastoihinkin nyt virtaava maailmanlaajuinen tyhjästä polkaistu elvytysraha vetää tilojen ostohinnat viimeistään niin ylös että osta ja pidä -tyyppinen metsätalous ei mitenkään voi olla enää kannattavaa.

    Tämän palstan keskivertokäyttäjien, joilla on 20-30 vuotta sitten ostettuja ja/tai perittyjä metsätiloja, pitää muistaa että ne silloin ostetut tilat tietenkin takoo huipputulosta kun ostohinta on jo kuoleutunut ja niillä tuotoilla voi toki rahoittaa uusiakin tilaostoja, mutta jos vain ne uudet ostot eriyttää portfoliosta, voipi jäädä tappiolle.

    Itse olen vasta 5 vuotta seurannut ja opiskellut metsäalaa, enkä ole suvusta jossa kukaan omistaisi maata, koska isoisäni ei ollut esikoinen vaan joutui muuttamaan kaupunkiin töiden perässä. Ja ei kai se iso tila ollut isoisoisällänikään, ei siitä 8 lapselle jaettavaksi asti olisi ollut. Muutamasta tilasta olen matkan varrella tarjonnutkin hintoja,  jotka laskelmieni mukaan olisivat mahdollistaneet taloudellisen tuloksen tekemisen, mutta tarjouksissani olen jäänyt kauas kärjestä. Nyt olen oikeastaan luopunut ajatuksesta ostaa metsää taloudellisten realiteettien perusteella ja ostan korkeintaan mökkipalstan jossa on muutama hehtaari puuhametsää mukana. Siitä voi maksaa derHorstin ohjeen mukaisesti niin paljon kuin tilillä on katetta. Hankintaa on helpompi perustella asuntolainan kanssamaksajallekin kuin tappiollisen metsätilan ostoa ja on muullekin perheelle iloa kuin vain oman maankaipuun tyydyttämistä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Edellinen kirjoittaja samoin monet muutkin järkilinjalla. Metsän tuotoksi ei riitä se että saa omat takaisin – siitähän se tuotto vasta alkaa.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 57)