Metsien hiilinielu

Taas ”Maalaissepolta” perustelemattomia väitteitä. ”Kokonaisuuden ja mm hiilinielumielessä sillä ei ole merkitystä, koska puun kysyntä määrää mitä ostetaan”

Saattaahan se olla jossain suunnitelmataloudessa näinkin. Totuus on kuitenkin se, että kilpailutaloudessa sitä ostetaan, mitä tuotetaan ja myydään. Jos kuitupuun sijasta tuotetaan tukkipuuta, niin ostavatko kuitupuun tarvitsijat saman määrän 3 – 4 kertaa kuitupuuta kalliimpa tukkia kuidutukseen? Edelleen täydellinen käsityskyvyn puute taloudellisiin perustuvalaatuisiin tosiasioihin.

Eikö Suomessa ole tehty yhtään luotettavaa tutkimusta pitemmän tähtäimen hiilinieluista sekämetsän jatkuvassa että tasaikäiskasvatuksessa? Vai onko kenties siten, että kuitupuun käyttäjät eivät hyväksy julkaistavaksi muuta kuin omia tarkoitusperiä tukevia tutkimuksia?

MO itse kai elää suunnitemataloudessa. Markkinataloudessa esim puunjalostusteollisuus tuottaa sitä, mitä sen asiakkaat haluavat ostaa. Vastaavasti ostavat sitä puuta, mitä tarvitsevat asiakkaidensa tuotteisiin. Kaikkea puuta on riittävästi tarjolla markkinoilla nykyasiakkaiden volyymituotteisiin, jotka määräävät puunkasvatuksen tahdin. Joillekin harvinaisemmille puuerille voi olla tarvetta, mutta hiilinielumielessä niillä ei ole merkitystä.

Annelikaan ei taida haluta ymmärtää kokonaisuutta. Sorry.

Totta kait löytyy useitakin enemmän tai vähemmän  puolueettomia ”tutkimuksia” siitä, tuottaako tasaikäiskasvatus enemmän vai vähemmän puuainesta kuin jatkuva kasvatus. Anneli on oikeassa siinä, että luku kertoo myös puuhun sitoutuneen hiilen määrästa, hiilinielusta. Nyt puhun hiilen sitoumisesta tuohon kasvatettuun puuhun pitemmällä aikajanalla.

Kysymys on siitä, paljonko hiiltä on sitoutunut ja jäljellä puusta tehdyssä tuotteessa 1, 5, 10, 25 tai 50 vuoden kuluttua puun  istutuksesta. Lasketaan sitoutuminen hehtaaria kohti ja vähennetään siitä todennäköisesti takaisin ilmakehään vapautunut hiili noina ajankohtina. Täten saadaan erot kasvatustavan vaikutuksesta metsän kykyyn sitoa hiiltä pitemmällä ajanjaksolla ja se lienee tärkeintä puhuttaessa metsän hiilinielusta .ja maapallon ilmakehän hiillipitoisuuteen vaikuttamisesta

Oma maalaisjärkeni sanoo, että paperi ja muut lyhytikäiset puutuotteet vapauttavat sitoutuneen hiilen nopeasti takaisin ilmakehään, kun taas pysyvät puutuotteet, esimerkiksi painekyllästetty sahatavara pitää sitoutuneen hiilen sitoutuneen avuosikymmeniä. Mainitut kasvatusmenetelmät tuottanevat erilaista puuta, jota käytetään  erilaisiin tarkoituksiin. Lienee mielestäni kohtuullista kysyä tutkimustuloksia siitä, kumpi menetelmä on ilmaston suojelun kannalta parempi.

Yhä enemmän alan uskoa, että koko suomalsita metsätaloutta hallitsee joku suuri tekijä, joka estää jopa ilmaston muutokseen vaikuttavien totuuksien tutkimusten tekemisen.

n

Kysymyksessä ei ole hiili sen paremmin kuin ilmastosta. Kysymys on vain siitä että eteläeurooppa saa työntää saastetta taivaalle samaan vanhaan malliin kuin ennenkin. Luultavasti Forttum hoiti hiilivoimaloiden oston yhteydessä kaupat sillä ehdolla että suomen yksityisiä metsänomistajia kyykytetään tuon kaupan syntymän johdosta. Näin korjataan tuon hiilen tupruttaminen Saksassa. Pelkkä juoni johon kytkettiin moinen juoni. Sormet pitää osoittaa Forttum/politiikot. Eikös se super Sipilä ollut vallankahvassa kun tuota kauppaa kupatttiin. Mitä helkutin tekemistä Fortumilla on Saksassa sen paremmin kuin Venäjälläkään. Olisi pidetty sähkö vain yhteiskunnan hyppysissä ja tuotettu energiaa nolla katteella kansalaisten tarpeisiin. Ja niin moni, kuten Posti ja Yle, terveys /sairaus/vanhuus/eläkkeet ja vaikka mitä.

Kokonaisuuden ymmärtämisestä  puheenollen ; pitää ottaa huomioon tosiaan puun käyttökohteetkin.  Esim Kotkamills tuottaa  jo melko isolle markkina-alueelle kierrätettäviä kartonkikuppeja joissa ei ole muovia kuten tavallisissa kertakäyttökupeissa. Ne ei kelpaa muovin takia kierrätykseen joten kartonkikuppien korvausvaikutus on suuri koska kuppeja käytetään maailmassa todella paljon. Monia muitakin uusia puuperäisiä tuotteita on tulossa tuotantoon.

Jos verrataan jatkuvankasvatuksen hakkuita tasaikäiseen, niin korjuun aiheuttamat haitat lisääntyy niissä syystä, että saman puumäärän hakkuu edellyttää n. 4 x suuremman alueen hakkuuta kuin tavallisessa päätehakkuussa. Silloin koneiden kulkemat ajomatkatkin moninkertaistuu . Ajourilla ajellaan 4 ha :n käsittelyssä n. 3000 m pidemmästi kuin 1 ha:n korjuussa .  Jos ei ole kunnon pakkaskeli, niin ajouravauriotkin lisääntyy .  Samalla maaperäpäästöt ja juurivaurioriski kasvaa.  Korjuun aiheuttamat hiilipäästöt on suhteellisen pieniä kokonaisuuden kannalta mutta  vaikutusta on niilläkin , jos polttoainetta kuluu tavallista enemmän hitaan korjuun takia.

Korjuun eroissa  on toinenkin huomionarvoinen asia eli korjuukertojen määrä/kiertoaika.  Jos verrataan esim. 70 vuoden kiertoajan kuusikkoja E-Suomessa, niin hakkuita pitää tehdä jk:n metsään 4-5 kertaa ja tasaikäiseen tehdään yleensä 2-3 kertaa . Se lisää entisestään jk-metsän päästöjä ja ajouravaurioherkkyyttä.

Kokonaiskasvuero on selvä, yleensä n. 25-30% tasaikäisen viljellyn metsän hyväksi verrattaessa jatkuvankasvatuksen metsään.   Kiertoajan tukkipuumäärä ei käsittääkseni ole jk:ssa sen suurempi kuin tasaikäisessä istutusmetsässäkään ; yleensä  toisin päin.  Esim. MT-kuusikko voi kasvaa kiertoaikana tyypillisesti 455 mottia, josta eh:ssa kuitupuuta 50 mottia, 2. harv. 40 mottia ja päätehakkuussa 50 mottia, tukkia/pikkutukkia yht. 315 mottia.  Jos vastaava jk metsä kasvaa 25 % vähemmän, niin sillä on kasvanut puuta n. 341 mottia , josta 70%:n tukkiosuudella tukkia on saatu n. 240 mottia.    Kuitupuussa ero on n. 40 mottia  ja tukkipuussa n. 75 mottia / kiertoaika.     Maaperäpäästöissä jk korjuualue ei eroa merkittävästi päätehakatun alueen päästöistä muulloin kuin alkuvuosina ; ne päästöt kompensoituu helposti tasaikäisen kasvun paranemisena.