Metsien hiilinielu

Metsämaan nielun tai päästön kokonaisepävarmuus on 83 tai 100% lähteestä riipuen. Jos on näin epävarma luku sitä ei pitäisi laskea yhteen runkopuun muutoksen kanssa. On vastoin tilastotieteen periaatteita summata epävarma ja melko varma luku. Ne pitäisi ilmoittaa vain eri asioina.

Tuosta on helppo olla Vuokon kanssa samaa mieltä. Miten saisi myös meidän vihreät ym. säätelijät ja EU-komission ymmärtämään, että työkalupakissa on muitakin keinoja kuin hakkuiden vähentäminen ja ymmärtämään siihen liittyvät haitat ja riskit?

Kyllä, kannattaa heittää kylmää vettä välillä. Bara bada bastu!

Ei oikein päästä samalle aaltopituudelle TA:n eikä AP:n kanssa.

AJ: ”Jos metsiä joudutaan ilmastolain takia hoitamaan metsänhoidollisten tavoitteiden vastaisesti, siinä häviävät kaikki, myös veronmaksajat. Ilmastotoimien tulisi lisätä metsien kasvua eikä vähentää sitä. Panokset kannattaa laittaa sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Toimia tulisi optimoida EU:n eikä Suomen alueella. Maapallon mittakaavassa pystymme vaikuttamaan vain rajallisesti. Pohjoismaiden metsien hakkuiden taso vaikuttaa jonkin verran muualla hakkuuvuodon kautta.

Oman maamme maankäytössä on mahdollista tehdä ilmastotoimia, mutta niiden vaikutus jää pieneksi, kun samanaikaisesti on vastakkaiseen suuntaan vetäviä voimia. Tekemisessä pitää huomioida kaikki positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Ilmastotoimia ei voida päätöksenteossa eristää muista tärkeistä tavoitteista, kuten monimuotoisuus, maatalouden huoltovarmuus, kansantalous, työllisyys ja aluetalous.

Hakkuiden vähentämiseen nojaavien keskeinen argumentti on, että metsätalous ei halua tehdä ilmastotekoja. Jos Suomen ulkopuolella tehdyt kustannustehokkaammat EU:n ilmastoteot, kuten metsitys, eivät kelpaa, eikö tuo väite ole viherpesua? Sillä ei ole väliä, pelastuuko ilmasto ja maapallo oikeasti, tai kuinka paljon tekeminen maksaa, kunhan oman maan politiikka näyttää hyvältä.”

AP: ”Kysymys ei ole vain ilmastotavoitteista vaan myös luontokadosta. Nykyisillä hakkuutavoilla ja -määrillä metsätalous ei ole alkuunkaan kestävää. Kestävyyttä vaaditaan kaikilta toimialoilta, toiminnan sovittamista luonnon rajaamiin raameihin. Niihin rajoihin pitää sovittaa huoltovarmuuden, kansantalouden, työllisyyden ja aluetalouden toiminnat, sillä jokainen meistä tietää, miten käy, kun elää yli varojensa. Pelkät metsänhoidolliset tavoiteet eivät siis riitä ja on harmi, ettei ala ole itse ratkaissut näitä kestävyyden ongelmia.”

AJ: ”Kuten kirjoitin 8.3. hiilinieluketjussa: nykyinen metsäalamme pitäisi ehkä varata metsätaloudelle ja luontokadon torjunnalle. Erityisesti metsän kasvudynamiikasta ja metsätuhoriskeistä johtuen ei ole mahdollista saada kaikkia hyötyjä täysimääräisesti samoista metsistä, vaan alueet pitää allokoida eri tarkoituksiin: suojelumetsät, talousmetsät ja hiilinielumetsät.

Kyllä metsänomistaja voi myydä puun sijasta hiilinielua, mutta tällä keinoin hiilinielu ennen pitkää loppuu metsien vanhentuessa. Luontoarvot ja hiilivarasto jäävät toki jäljelle, mutta metsäteollisuus supistuu. Jos tätä kehitystä ei haluta, pitää luopua kokonaan nykyisten metsien EU-hiilinieluvaatimuksista. Ilmastotavoitteisiin kannattaisi mieluummin pyrkiä eri EU-maissa uusilla metsillä, siis metsittämällä.”

AP:”Kysymys ei ole vain ilmastotavoitteista vaan myös luontokadosta. Nykyisillä hakkuutavoilla ja -määrillä metsätalous ei ole alkuunkaan kestävää. Kestävyyttä vaaditaan kaikilta toimialoilta, toiminnan sovittamista luonnon rajaamiin raameihin. Niihin rajoihin pitää sovittaa huoltovarmuuden, kansantalouden, työllisyyden ja aluetalouden toiminnat, sillä jokainen meistä tietää, miten käy, kun elää yli varojensa. Pelkät metsänhoidolliset tavoiteet eivät siis riitä ja on harmi, ettei ala ole itse ratkaissut näitä kestävyyden ongelmia.”

”On kohtuutonta, että metsäala ensin tuhoaa luonnonkirjon ja hiilinielut ja sitten vielä vaatii korvauksia jälkiensä korjaamisesta. Muilla aloilla on pitkään noudatettu ajatusta, että aiheuttaja maksaa. Nyt on syytä pikaisesti jarruttaa tätä metsätalouden aiheuttamaa luonto- ja hiilikatoa palauttamalla vanhat tutut hakkuurajoitukset. Sen jälkeen pitää katsoa, miten toiminta saadaa kestäviin rajoihin. Pelkkä suojelumetsätavoite ei tule riittämään, vaan alan toimintamallien pitää muuttua kestävämpään suuntaan tavoitteiden saavuttamiseksi.”

”Sellaisia määriä metsittämättömiä alueita ei Euroopasta löydy, että niillä EU-hiilinielut ratkaistaan. Kukaan ei pysty metsittämään esimerkiksi Välimeren alueen rinteitä, joilta kaikki maa-aines on huuhtoutunut aikoja sitten. On myös utopistista ajatella, että tiuhaan asutuilla alueilla voitaisiin merkittävästi metsittää. Tätä nielutavoitetta ei voida siirtää muualle, vaan Suomen on tehtävä siitä osansa. On sovitettava hakkuut ja teollisuus niihin määriin, joissa ne pitkään olivat, alle 60 milj. mottiin/v. Samalla tulee tarkastella sitä, miten tuo määrä tuotetaan aiempaa kestävämmin.”

AJ: ”Aiheuttaja maksaa on hyvä periaate, jota ei kuitenkaan aina ja kaikkialla sovelleta. Taloustoiminnassa on ulkoisvaikutuksia, joita ei pystytä kohdistamaan toimijoille. Esimerkiksi yhdyskunnat, teollisuus ja kaivostoiminta saavat pilata jonkin verran ilmaa ja vesiä.

Metsätalous on ainut nielun tuottaja. Jotta hiilineutraalius toteutuisi, metsien tulisi imaista ilmakehästä ensiksi muiden maankäytön muotojen päästöt, esimerkiksi voimalinjojen ja tuulivoimaloiden, pellonraivauksen ja taajamien rakentamisen aiheuttama metsäkato. Sitten kaikki loput päästöt, joita ei saada poistettua tai neutraloitua teknisiin hiilinieluihin.

Kaikki tämä ja lisäksi suojelu tulisi toteuttaa ilmaiseksi, niinkö? Metsiä ei kuitenkaan ole saatu ilmaiseksi, vaan ne on ostettu tai peritty. Niihin on sijoitettu työtä ja pääomaa. Tietty omavastuu ympäristövaikutusten vähentämisestä on katsottu kuuluvan metsien talouskäyttäjille, esimerkiksi metsä- ja luonnonsuojelulain lakikohteet tulee säästää ja täyttää metsäsertifioinnin kriteerit.”

AP: ”Myös maatalouden pitäisi olla nielun tuottaja ja luonnon alueet tuottavat nielua. Lisäksi suunniteilla on teknisiä nieluja, esimerkiksi hiilen upottamista betoniin tai maatausmaahan, joten on liioiteltua sanoa, että talousmetsä olisi ainoa nielun tuottaja. Toiseksi on virhellinen ajatus, että metsätalous joutuisi sitomaan muiden tuottamia hiiliä, sillä metsätalous on itse vähentänyt merkittävästi metsien hiilivarastoja eli aiheuttanut päästöjä, ja riittää, kunhan metsätalous sitoo takaisin edes osan tästä hiilestä. Tosin laskennallisesti, sillä käytännössähän kaikki hiili ilmassa on samaa hiiltä.

Kolmanneksi, toki metsän täyssuojelusta pitää maksaa korvaus, kuten tähänkin asti, mutta ei siitä, että kiertoaikaa pidennetään ja vuosittaisia hakkuita rajataan sille tasolle, kun ne olivat vielä 10 vuotta sitten. Sehän ei nimittäin tarkoita minkään yksittäisen metsälön tai kuvion poistamista talouskäytöstä, ei edes niiden siirtämistä muunlaiseen tilaan kuin ne olivat osto- tai saantihetkellä, jolloin nämä rajoitukset olivat voimassa.”

AJ: ”Tuo on totta että esimerkiksi ligniiniä sitova betoni on lupaava tekninen hiilinielu. Voisi olla maailmalla merkittävämpi kuin puurakenteisiin sitominen, kun miettii kuinka paljon betonia käytetään.

En kykene näkemään metsien hakkuuta päästönä, vaikka se sitä kirjanpidossa onkin. Vuosittain puustoon ilmasta sidotusta hiilestä vapautuu hakkuissa vain osa ja osa jää varastoa kasvattamaan. Metsästä viedään yleensä pois vain runkopuu eli noin 60 prosenttia biomassasta. Sen sijaan ojitetun turvemaan maaperän hajoamisen voin nähdä päästönä sekä maa- että metsätaloudessa.

Itse näkisin että metsätalouden ekologisen kestävyyden turvaavat toimet ovat jo pinta-alojen puolesta aika lähellä tarvittavaa määrää, mutta alueiden laatua pitää parantaa. Etelä-Suomessa kaivataan vielä lisää myös määrää eli tiukan suojelun alueita. Lisäksi ennallistamista, jatkuvapeitteistä kasvatusta ja talousmetsien luonnonhoitoa. Metsänhoidon ohjeistukset ovat hyvät, mutta ne tarvitsee viedä kattavasti käytäntöön.

Näiden ekologista kestävyyttä turvaavien toimien jälkeen nähdään, mikä on mahdollinen hakkuiden taso jäljelle jäävällä alueella. Jos sillekin asetetaan tiukkoja rajoituksia, vaikkapa hiilinielujen säilyttämistä, voi toteutua se huonoin ennuste, että joudutaan kasvua alentavaan kierteeseen.

Päätehakkuun ajankohdan jättäisin metsän omistajan harkintaan, koska tilanteet vaihtelevat niin paljon. Ei myöskään ole loogista rajoittaa jaksollista kasvatusta ja samaan aikaan sallia edelleen hyvin harvaksi ja nuoreksi hakkaaminen jatkuvapeitteisessä metsässä. Jos rajoituksia tiukennetaan tavoitteina metsien vanhentaminen ja suuremmat hiilivarastot, niin puustopääomia pitäisi tarkastella myös jatkuvapeitteisessä mallissa.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011087560.html

SVuokko…”Hiiltä sitoutuu kasveihin kaikkialla, missä vihreitä kasveja on, niin metsissä, pelloilla, pientareilla, soilla kuin vesistöissäkin…”

Pena…”kuin vähän yli 200 m3/ha (hakattavaa puustoa). Olisin kuvitellut, että puusto olisi ollut luokkaa 220 m3/ha. Sen tiedän, että puuston kasvun lisääminen ei lisää …”

Onko noilla muutamilla moteilla hiilipohdinnoissa kummoista merkitystä, sillä muukin kasvusto vaikuttaa..? Mitä sulkeutuneempi kuusikko, sitä vähemmän on mitään muutakaan. Ja tutkittua on sekin, ettei maanmuokkaus vapauta sitoutunutta hiiltä,- jopa päin vastoin…

Pintakasvillisuus elpyy ruotsalaisten tutkimusten mukaan nopeasti päätehakkuun jälkeen ja nopeuttaa olennaisesti sitä kohtaa, jossa avohakkuualue muuttuu jälleen hiilinieluksi.