Metsien hiilinielu

Reima on näköjään narauttanut potun auki lauantain kunniaksi kun teksti on noin kannustavaa.

Kävin läpi vanhan ketjun ”Turve uusiutuvaksi” ja sieltä löysin tämän. On jo unohtunut, että Suomessa turvemaiden n. 9 milj.ha CO2-nielu onkin -12,4 Mtn/v. Luonnon soiden nielu siitä on vain -3..-4 Mtn/v. Pitäisi tarkistaa sähköpostit, mitä kysylyt sisältävät tästä näennäisnielukertymästä -9,6 Mtn, kun olen saanut kaksi vastausta, miten tämä  CO2-nielu -9,6 huomioidaan maapäästöissä. Siitähän ei nyt tässä jupakassa ei ole puhuttu mitään.

On kysytty ja vastaukseksi saatu, että tämä turpeen CO2-sidonnan näennäisnielukertymä – 9,6 Mtn/v ei ole laskelmissa mukana. Turveinfon mukaan hiilinielu olisi 3,44 Mtn/v, joka vastaa CO2-nielua -12,6 Mtn/v, josta vähennetään luonnon soiden CO2-nielu -3 Mtn/v (tämäkin tarkentui) ja saadaan näennäinielu -9,6 Mtn/v.

Ojaselta saamaani vastaus kysymykseen, onko tuo näennäisnielu mukana hänen laskelmissaan karujen ojitusalueiden hiilinielussa – 0,7 +-0,3 Mtn/v ja rehevien ojitusaluiden jopa -5 Mtn/v hiilinieluissa, vastaus oli, että ON ja mukana on anakin kaikki kuollut karike. Samalla tuli selväksi, että rehevien ojitusalueiden vanha hiilivarasto vähenee keskimäärin summattuna päästöt ja nielut ja myös 80 cm ojilla, mutta karuilla ojitusalueilla ei vanhan hiilivaraston päästöa ole, on vain kuollut karike nielu, joka sisältää myös näennäisnielun. Ojasen linkin sivun 8 päästö ja nieluarvot koskevat vain turvemaapohjaa eivät sisällä metsien hiillinielua.

Enempää en saanut irti kummaltakaan, kun lopettivat parin vastauksen jälkeen yhteydenpidon. Kysyttävää olisi ollut vaikka kuinka.

Linkki https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/turve-uusiutuvaksi/sivu/99/

Kiitos Visakallo, uutta tietoa! Eli turvetuotantoalueilta nostetusta kasvuturpeesta voi jäädä merkittävä osa (lähes 30 %) pysyvästi hajoamatta. Viittaa siihen suuntaan että myös ojitetun turvemaan kasvualustasta voisi jäädä iso osa hajoamatta. Jossain vaiheessa turvemaaperä voi saavuttaa lähes tasapainotilan, jossa kariketuotanto ja hajotus ovat pitkällä aikavälillä yhtä suuret. Vaihtelua vuosien välillä olisi edelleenkin: esimerkiksi avohakkuu nollaisi muutamaksi vuodeksi kariketuotannon ja metsätuho moninkertaistaisi sen. Poimintahakkuualueella heilahttelua olisi vähemmän.

On kyse kasvuturpeesta, jonka hiilestä virolaistutkimuksessa 30% on pysyvää.

Nykyinen kasvuturpeen päästölaskentamalli on lainattu suoraan energiaturpeen päästöjen laskennasta ja siihen se ei sovellu. Tutkimukset osoittavat, että jo pieni hiilen lisäys maaperään parantaa satoja ja metsän kasvua, joten tämäkin maaparannusaineeksi kierrätettävän käytetyn kasvuturpeen positiivinen vaikutus valtioiden hiilitaseeseen on jäänyt täysin huomioimatta.

”Se on merkittävämpi asia jos todetaan (ja osataan mitata ja laskea) että turvekankailla, joita meillä on isot pinta-alat, turpeen hajoaminen ensin hidastuu ja lopulta loppuu.”

Kysehän on turpeen perusmetabolisesta dynamiikasta, jossa hitaasti hajoavat lignoselluosiot, kuten ligniini säilyvät kauan, jolloin niiden suhteellinen osuus vähitellen kasvaa: ligniinin osuus kasvaa turpeen hajotessa luokasta H1 luokkaan H10 15:stä 50 %:iin samalla kun lähes hajoamattoman humuksen (’kuollut hiili’) osuus kasvaa 5:stä 30 %:iin. Niin kauan kun maaperä tuottaa turvetta, säilyy myös sen hajoamisprosessit suhteellisen vakioina, joten turvekankaiden hajoamispäästöt päättyvät hajoamisasteen saavuttessa tason H10, joka on ilmeisen inertti hajoamiselle.