Metsien hiilinielu

Hiili typpi suhde nousee???  Siis jos typpeä tulee lisää niin suhteess hiileen on typpeä enemmän? Sitäkö?

Hesarissa Kulmala, Buchert ja Taalas: Maankäytön hiilitaseista tarvitaan luotettavaa tutkimustietoa

Nielujen ja päästöjen arvioita tarkennetaan ja täydennetään Hiket-hankkeessa. Kirjoittajien mielestä tiedon puute ja sen epävarmuudet eivät kuitenkaan saa estää ilmastotoimia tai siirtää niitä tulevaisuuteen. Ne ovat fossiilipäästöjen alentaminen, maankäytön nielujen kohentaminen ja tekniset nielut.

Ilmastotavoitteita ei ole kirjoituksen mukaan sidottu kaikissa EU-maissa meidän tapaan maankäyttöön.

Kommenteissa ehdotetaan mm. mittauksiin siirtymistä ja yliopistojen (vertaisarvioidun) tieteen käyttöä. Turpeen polttoa puolustetaan myös ja mietitään maatalousvaltaisten maiden roolia EU:ssa.

AJ:

Mittauspohjainen raportointi on käytössä Ruotsin maaperäinventaariossa, mutta se ei tuota tarkempia tuloksia. Kaiken mallipohjaisenkin tarkastelun takana on suuri määrä mittauksia. Pelkkiä mittauksia käyttämällä ei saada mitään tietoa mittauspisteiden välisiltä alueilta.

Kaikki kunnon tiede vertaisarvioidaan, ei pelkästään yliopistojen tuottama.

Turpeen poltto on nyt kallista päästökaupan vuoksi. Turpeen nykyinen pieni polttokäyttö on tarpeen tukipolttoaineena kaukolämpökattiloiden tehoa ja käyttöikää nostamassa. Ympäristö- ja kasvuturpeen tuotantoa voidaan hyvin jatkaa. Turpeennoston osaaminen on myös huoltovarmuuskysymys.

Kirjoituksessa kerrotaan, että kaikissa EU-maissa muita päästöjä ja maankäyttöä ei ole koplattu yhteen Suomen tapaan. EU:lla on kuitenkin voimassa ilmastolaki, jossa pyritään hiilineutraaliksi maanosaksi vuoteen 2050 mennessä. Kai koplaus sisältyy tähän tavoitteeseen?

Meillä Suomessa hiilineutraaliksi pyrkiminen ei saisi johtaa metsien kasvun näivettymiseen pitkällä aikavälillä. Jos se tie valitaan, niin ainakin se pitää valita tietoisesti eikä vahingossa. Kasvun tai hiilinielujen lisäämiseen käytettävät keinot eivät myöskään saisi olla kovin korkeariskisiä, esimerkiksi realisoitua liian tiheiden metsien itseharvenemisena tai metsätuhojen määrän kasvuna.

Käytännössä? Osan kasvullisesta metsämaasta vievät vielä pois ennallistaminen, suojelu ja voimalinjat. Talousmetsää hoidetaan monitavoitteisesti, puuntuotanto ja muut tavoitteet (mm. monimuotoisuus, maisema ja vesiensuojelu) yhdistäen. Metsäalaa ja puuntuotantoa voidaan edelleen jonkin verran lisätä, elleivät metsätuhot ja ilmastonmuutos taannuta kehitystä. Näiden valintojen yhteistuloksena saadaan hakkuumahdollisuudet ja hiilinielut. Metsän eri hyötyjen tuotantoa voidaan säädellä puukaupan ohella luonnonarvokaupalla.

TA:

Turpeen poltto pitäisi lopettaa kokonaan, ja suot ennallistaa. Kyllä huoltovarmuudelle on kehitettävissä parempiakin tapoja kuin soiden ottaminen turvetuotantoon. On parempi luopua kokonaan siksikin, jotta päästään eroon mahdollisuudesta palata jälleen turpeenpolttoon, jos tiedettä arvostamattomat voimat pääsevät valtaan. Ei pidä jättää jalkaa oven väliin turpeenpolttoon palaamiseksi.

Suojelu ei vie metsämaata pois, vaan päinvastoin lisää sitä. Sen sijaan metsätalouden laajentaminen vähentää metsäalaa. Valitettavasti Metsähallitus on nyt vimmalla hakkaamassa jopa yli satavuotiaita metsiä, kun kelvoton hallituksemme määritteli kriteerit liian tiukoiksi ja kikkaili ja-sanan ja pilkun kanssa.

Puuntuotantoa tulee reippaasti vähentää, sitä ei ole varaa yhtään varsinkaan lisätä. Jo nyt hakkuita on tehty liikaa, ja osaltaan senhän takia hiilitase romahti. Mitä pidempään jatketaan nykyisellä hakkuutasolla, sitä enemmän puuntuotantoa tulee jatkossa vähentää. Olisi siis viisaampaa olla ottamatta kaikkea nyt kerralla, ja antaa metsätalouden toimia pienemmällä volyymillä kuin että mennään nyt täysillä ja sitten antaa sen kokonaan loppua.

AJ:

Ymmärrän Toni kommenttisi metsän vähenemisestä, mutta muut lukijat eivät ehkä ymmärrä. Määritelmäsi mukaan metsää on vain suojeltu metsä ja hoidettu talousmetsä on puupeltoa. Metsämaa on vakiintunut tilastollinen termi, jolle ei saa keksiä uusia merkityksiä.

Hiilitaseita osataan seurata tarkasti vain metsän maanpäälliseltä osalta. Maanalaiset osat ovat epävarmoja, joten hiilitase jää kokonaisuudessaan epävarmaksi. Esimerkiksi turvemaiden hoitoon metsätaloudessa ja maataloudessa voidaan silti antaa ohjeita päästöjen vähentämiseksi.

Hakkuita on tehty metsätalouden tavoitteiden kannalta Etelä-Suomessa hiukan liikaa, mutta Pohjois-Suomessa liian vähän, joten keskimäärin ehkä sopivasti. Metsiä kannattaisi aina hakata sen verran, että niiden ikärakenne pysyy suunnilleen maksimaalisen kasvun tuottavana. Toisaalta metsänielujen lisäämiseksi lähivuosina pitäisi alentaa hakkuutasoja. Nämä kaksi tavoitetta eivät ymmärtääkseni voi toteutua yhtä aikaa, vaan joudutaan tekemään valintoja.

TA:

Täsmennän sen verran, että periaatteessa metsää voi olla suojelematonkin metsä, jos sen ekosysteemi toimii vielä kohtuullisen hyvin. Sellainen metsä olisi kyllä suojelun arvoista, koska on nähty että metsätalous ei sellaista metsää tule säästämään muuten. Puupeltoa en tosiaan pidä metsänä, koska metsään kuuluu muutakin kuin ne puut, ja niissä puissakin on monipuolisempi laji- ja ikärakenne kuin puupellossa. Metsässä on myös riittävästi kuollutta puuta eri lahovaiheissaan. Sitten mikä on käsitteenä ”metsämaa”, sitä en ole juurikaan kuullut käytettävän missään. Se on vähän ongelmallinen hiilitaseenkin kannalta, koska metsämaa voi olla kai turvemaata tai kivennäismaata. Turvemaa on erityisen suuri ongelma ilmaston kannalta, kuten itsekin olet todennut.

Jos hiilitaseita ei osata seurata tarkasti maaperän osalta, sehän ei tarkoita, että voidaan jatkaa kuten tähänkin saakka runsailla hakkuilla, vaan päinvastoin, hakkuita pitää hillitä tuntuvasti, kunnes maaperän hiilitasetta on tutkittu paremmin. On kyse niin vakavasta asiasta, että varovaisuusperiaatteen noudattaminen on järkevämpää kuin riskiperiaatteen noudattaminen. Jos noudatetaan riskiperiaatetta, siitä seuraa kaksi mahdollista ongelmaa: 1) On ehkä myöhäistä enää tutkia maaperän hiilitasetta, kun se on jo muutettu peruuttamattomasti ja 2) jos tutkimuksella todettaisiin, että ylihakkuut ovat aiheuttaneet valtavan hiilitaseen romahduksen, sitten ei enää voitaisi kuin todeta ”hups, ikävä juttu, mutta enää asialle ei mahdeta mitään”.

Minä en lähtisi hakkuita lisäämään edes pohjoisessa, ainakaan ennen kuin tietoa on tarpeeksi. Pohjoisessa sitä paitsi metsäluonto toipuukin hakkuista hitaammin. Lisäksi on todettava, että Etelä-Suomen metsäluonto on jo paljolti tuhottu, mutta pohjoisessa luonto on vielä säilynyt edes jollain tavalla. Tämä turvapaikka on syytä säilyttää siinä toivossa, että sieltä voisi vielä joskus luonto palata eteläänkin, jos saataisiin tolkkua metsätalouden hakkuuvimmaan.

AJ:

Metsämaa. 1. Metsän maaperä. 2. Metsien inventoinnin käsite: metsäalue joka voi kasvaa puuta vähintään 1 kuutiometrin vuodessa, eli kuvataan metsäkasvupaikan puuntuotoskykyä. 3. Kasvihuonekaasujen inventaariossa metsämaan maankäyttöluokka. Suunnilleen sama alue kuin edellinen. Päästöjä ja nieluja raportoidaan maankäyttöluokittain.

Kuten on aiemmin keskusteltu, metsien rakennetta monipuolistetaan mm. lisäämällä jatkuvaa kasvatusta, säästöpuita ja lahopuuta. Eli muutetaan tavallista talousmetsää luonnonmukaisempaan suuntaan. Edistymistä seurataan metsäsertifioinnissa ja metsien inventoinneissa.

Hiiliasioista tiedetään jo riittävästi, jotta mm. peltojen ja metsien käsittelyä voidaan korjata paremmaksi (kts. Syken ja Luken/Sitran tuoreet raportit).

Ilmastolain tavoitteet ja täydentävät keinot niiden saavuttamiseksi

Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi

Silti jää epävarmuus kasvihuonekaasujen inventaarioon, joten monet pitävät sitä varsin huonona pohjana sanktioille EU:n ilmastopolitiikassa. Sanktioiden sijaan voisi vaikka perustaa EU:n yhteisen metsitysrahaston, josta jaettaisiin varoja köyhempiin jäsenmaihin.

AJ:

Jos maatalousmaahan kertyy hiiltä viljelyssä ja jos se voidaan todentaa, asian voi kyllä huomioida inventaariossa. Monesti ei kerry, ja se on ongelma maatalousvaltaisissa maissa. Niille on annettu lupa olla maankäytön osalta ”alisuoriutujia”, mutta ne metsittävät aktiivisesti. Näitä maita ovat Alankomaat, Irlanti ja Tanska.

Hesarissa oli jokunen vuosi sitten kaavio maapallon khk-taseista ja siinä kiinnitti huomiota suuri maaperän nielu. Ei siis yhteytyksen nielu joka oli hyvin pieni, vaan maaperään sitoutuva määrä, joka oli yli 3 Gt vuodessa. Siis jopa kolmannes 9 Gt fossiilipäästöstä. Jos tätä nielua saisi jotenkin kasvatettua, puhuttaisiin isosta asiasta.

Meillä Suomessa maankäytössä isoja parannuksia saadaan aikaan, jos pystytään pitämään turve maaperässä. Estetään viljelytekniikalla turpeen hajotusta maa- ja metsätaloudessa, ja saadaan kaupan päälle pienemmät vesistöpäästöt. Sen sijaan metsiemme hyvä kasvu tai iso maanpäällinen hiilivarasto ei välttämättä ole varma muuttuvassa ilmastossa. Kuivuuskaudet ja metsätuhot voivat mitätöidä kalliit hakkuiden vähennykset.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011846139.html

PS. Metsätuhoennusteista ilmestyi juuri tiedeartikkeli, josta Metsälehden metsäuutiset kertoi:

Climate change will increase forest disturbances in Europe throughout the 21st century

missähän vaiheessa tämä ilmasto menee mediassa muodista, ottaako ensi vuosikymmenelle ja tuleeko muuta ajateltavaa

onko tämmöistä Kiinassa, Venäjällä Afrikassa tai enää USA:ssakaan- siellä missä on eniten ihmisiäkin

Ruotsalaisten vuoro ihmetellä metsämaan laskentoja.

http://www.forest.fi/fi/artikkeli/aftonbladet-hiilinieluista/

Niinhän siinä käy, kun alunperin ennustemalleiksi ja skenaarioiden tarkasteluun tehtyjä malleja aletaan käyttämään totuutena. Tuloksethan ovat vain vertailukelpoisia saman mallin eri kohteille tehtyjen laskelmien välillä.