Metsien hiilinielu

Tekoälyn mukaan.

– Kun 1 mm turvepintaa hajoaa kokonaan yhdeltä hehtaarilta vapautuu arviolta noin 1 100 – 2 200 kg eli 1,1–2,2 tonnia hiilidioksidia (CO₂)

– Kun runkopuun kasvu on 1 m³, puun koko biomassa sitoo yhteensä noin 1 400 – 1 600 kg eli 1,4–1,6 tonnia hiilidioksidia (CO₂)

Ravinteita vapautuu turpeesta.

– Kun 1 mm turvepintaa hajoaa, yhdeltä hehtaarilta (10 000 m²) vapautuu arviolta noin 15–40 kg typpeä (N) ja noin 1–2 kg fosforia (P) ja kaliumia 0,5 kg/ha/v.

Puun kasvuun 1 m3 tarvitaan ravinteita.

– Jokaista tuotettua puukuutiota (1 m³) kohden runkoon sitoutuu pysyvästi vain noin 1 kg typpeä 0,1–0,2 kg fosforia ja 0,5–1 kg kaliumia.

Metsän ravinnekierrosta tämä on.

– Metsässä, joka kasvaa 1 m³/v hehtaarilla, vuotuisessa ravinnekierrossa pyörii arviolta noin 10–15 kg typpeä (N) 1–2 kg fosforia (P) 3–5 kg kaliumia (K) jokaista hehtaaria kohden

Ojitettujen turvemaiden ravinnepuutokset ovat vaihtelevat. Linkin mukaan suurin osa aito rämeistä ovat ravinteiden osalta kunnossa jo luonnostaan.

https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/lannoitus-turvemaalla

Kiitos Kurki! Tarkentava kysymys: oletetaanko että tuo 1 milli turvetta hajoaa joka vuosi?

Tekoäly:

– Metsäojitetut suot:Turpeen vuotuinen hävikki on enintään muutaman millimetrin luokkaa vuodessa (rehevilläkin kohteilla). Karuilla metsäojitetuilla soilla hajoaminen voi olla vieläkin vähäisempää.

Linkissä Annamari Lauren sanoo:”–puuston kasvu on nopeampi prosessi kuin orgaanisen aineen hajoaminen”

Vähän arvoituksellisesti sanottu, mutta ymmärtäisin tuon niin, että turpeen hajoamisen CO2-päästö ajassa olisi reilusti alempi kuin metsän sitoma CO2.

Ravinteet metsän kasvuun ojitetuilla turvemailla tulee turpeen hajoamisesta.

Typpeä ja fosforia tulee myös laskeumana.

Jos nuo turpeen CO2-päästöt nykyisillä ojasyvyyksillä ovat puunkasvun CO2-sidontaa pienemmät, miksi pohjaveden tason tarvitsee nousta.

Ojasen Lettosuo tutkimus avohakkuualalla näyttäisi palautuvan nieluksi 10 vuodessa, kun jätetään hakkuutähteet pois laskuista.  Ennen avohakkuuta Lettosuo oli pieni nielu.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0168192323000552#keys0001

Erittäin onnistunut tietopaketti ilmastokestävästä metsien hoidosta. Erityisen hyvää on mietintä eri vaihtoehtojen välillä ja aikahorisontin vaikutus päätöksenteossa.

https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsanhoito-ja-hakkuut/ilmastokestava-metsanhoito

Jaoin Linkkarissa ja lisäsin huomautuksen jatkuvan kasvatuksen markkinoijille ja avohakkuiden vastustajille hieman harhaanjohtavasta markkinoinnista:

”Paljon osaamista vaativa päätöksentekotilanne on esimerkiksi turvemaan metsä, jossa on mietittävä vesitaloutta, päästöjä ilmaan ja vesiin sekä metsän kasvua ja uudistumista.

Jatkuvan kasvatuksen markkinoijat väittävät mielellään, että se on pääsääntöisesti paras vaihtoehto turvemaalle ja huomauttavat, että avohakkuu lisää maaperän päästöjä. Ilmastopäästöissä pitää kuitenkin katsoa ekosysteemin tasetta, ja muistaa että avohakkuu palaa nieluksi nopeasti pintakasvillisuuden elpyessä, ts. ekosysteemin tason päästö on lyhytaikainen.

Jatkuvan kasvatuksen metsä kasvaa yleensä heikommin, mutta maaperän päästökin (ilmaan & vesiin) voi olla alhainen, mikäli veden pinta pysyy tasaisen korkealla. Ekosysteemin kokonaishiilitaseen ja muidenkin metsien hyötyjen kannalta tilanne voi olla hyvä. Kasvupaikka on tässä kohtaa monesti korpi.

Turvemailla on säilytettävä mahdollisuus voida tehdä tarpeen mukaan myös avohakkuuta ja kunnostusojituksia. Valoa vaativan männyn kasvupaikalla (rämeellä) esimerkiksi kaistalehakkuu voi olla kelpo vaihtoehto, jossa saadaan hyödynnettyä maanmuokkaus ja jalostettu siemen.”