Keskustelut Metsänhoito Miksi avohakkuita tarvitaan

  • Tämä aihe sisältää 134 vastausta, 22 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten Avatarmehtäukko toimesta.
Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 134)
  • Miksi avohakkuita tarvitaan

    Merkitty: 

    Ajattelin joukkoistaa Verde-lehden artikkelin tekoa eli pyytää kommentteja raadilta, olkaa hyvät ja kiitos paljon jo etukäteen!

    ”Miksi metsä ei ole halkoliiteri ja mihin avohakkuita tarvitaan”

    Nykyistä vilkasta metsäkeskustelua seuranneena metsänomistajana ja metsänhoidon tutkijana haluaisin koettaa selittää, miksi avohakkuita edelleen tarvitaan kestävän metsätalouden osana. Jaan metsän tuottamat hyödyt professori Timo Pukkalan määritelmän mukaan, eli taloudelliset hyödyt, monimuotoisuushyödyt ja säätelypalvelut (käytän tässä tekstissä termiä ekosysteemipalvelut). Pukkala ei erottele sosiaalisia hyötyjä erikseen, koska kaikki edelliset osiot tuottavat myös sosiaalisia hyötyjä. Kestävyyden mittaamiseksi Pukkala on kehittänyt myös mainiot mittarit, joilla voidaan määritellä esimerkiksi metsäsuunnittelun yhteydessä metsätalouden positiiviset ja negatiiviset ulkoisvaikutukset.

    Ilmaston kannalta metsän kasvu on tärkeämpi asia kuin hiilivarasto

    Metsä ei ole halkoliiteri: se ei ole puuvarasto vaan elävä, yhteyttävä ja hengittävä organismi. Jos tehdään hakkuu, metsän puuvarasto kyllä vähenee hakkuun verran hakkuun hetkellä. Harvennushakkuun jälkeen jäljelle jääneet puut vahvistavat kuitenkin heti juuristoaan ja latvustaan, muutamassa vuodessa niiden kasvu nopeutuu, ja voi jopa ylittää harventamattoman metsän kasvun, kun kullekin puulle jää enemmän resursseja käyttöön. Pitkällä aikavälillä metsän kasvu ja hiilinielu on suurin mahdollinen, jos kaikki alueen metsiköt ovat nuorehkoja suurimman vuosittaisen kasvun vaiheessa olevia. Käytännössä tämä tila ei ole mahdollista ylläpitää, vaan metsiä pitää myös uudistaa, joten osa metsistä on aina optimiin verrattuna vanhempia ja osa nuorempia.

    Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta metsä ei ole varma hiilivarasto. Alaskan, Kanadan ja Venäjän luonnonmetsistä näemme että vanhan metsän hiilivarastoa verottavat usein hyönteistuhot ja metsäpalot. Pienemmässä mittakaavassa tämä ilmiö näkyy myös Keski-Euroopan metsissä yksipuolisesti kuusesta koostuvilla alueilla. Siksi metsiä kannattaa hoitaa ja käyttää. Metsiä pitää perustaa lisää alueille joilta niitä on hävinnyt. Metsien käyttöä ei kannata lisätä niinkään meillä vaan Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – alueilla jotka ovat nyt alisuoriutujia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

    Jatkuvapeitteinen ja jaksollinen täydentävät toisiaan

    Jatkuvapeitteinen metsä poikkeaa tasaikäisestä jaksollisesta metsästä siten, että siinä eri ikäiset puut eivät sijaitse eri metsiköissä vaan samassa metsikössä lomittain. Monesti ajatellaan että näin metsikkö olisi koko ajan kasvun kannalta optimitilassa, mutta käytännössä kasvu jää jaksolliseen metsään verrattuna alemmalle tasolle, koska lomittain kasvavat eri kokoiset puut haittaavat toistensa kehitystä. Meillä on tällä hetkellä kasvatettavista pääpuulajeistamme vain kuusi sellainen, jonka uudistuminen onnistuu kunnolla muiden puiden varjoon.

    Ilmaston lämmetessä saamme kyllä kasvatettavaan valikoimaan etelämpää jalopuita, joilla on se mukava ominaisuus, että ne uudistuvat luontaisesti varjoon.

    Jatkuvapeitteisyydellä saavutetaan kyllä etua turvemaametsissä, joissa se onnistuessaan tasoittaa pohjaveden pinnan vaihteluita ja vähentää näin ollen ojituskustannuksia, turpeen hajoamista ja ravinnepäästöjä. Lisäksi peitteisestä metsästä hyötyvät jotkin metsälajit, jotka kaihtavat avoimia alueita kuten kuukkeli, liito-orava ja näätä, ja ne pieneliöt jotka tarvitsevat kosteaa tai varjoisaa elinympäristöä.

    Miksi avohakkuu kuuluu kestävään metsänhoitoon?

    Taloudelliselta kannalta se on tarpeen, koska kuten edellä todettiin, jatkuvapeitteinen metsä kasvaa hitaammin ja avohakkuussa pieneltä metsäalalta saadaan korjattua kustannustehokkaasti suuri puumäärä. Viime vuosina puun myyjä on ollut alkutuottajana maanviljelijöihin verrattavassa asemassa: puusta on ollut ylitarjontaa ja myyntihinnat ovat jääneet selvästi jälkeen metsänhoidon kustannuskehityksestä. Pääomaveron tasoa on myös nostettu. Taloutta ei olisi varaa enää heikentää vaarantamatta intoa sijoittaa rahaa metsäteihin ja metsänhoitoon.

    Monimuotoisuutta tarvitaan ekosysteemin toiminnan turvaamiseen ja koska eliöillä on itseisarvo. Monimuotoisuuden kannalta avohakkuu on helpoin keino saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä, joka kestää parhaiten metsätuhoja. Jatkuvapeitteisyys lisää pitkään jatkuessaan kuusen osuutta metsikössä. Kuusikko on metsäpalon sattuessa kohdalle alttiimpi muuttumaan latvapaloksi. Avohakkuuttomasta maisemasta puuttuvat lisäksi taimikoiden muodostamat luonnolliset palokatkot. Etelä-Suomessa kuusen osuutta ei kannata enää lisätä myöskään kuusenkirjanpainajakuoriaisen ja kuusenjuurikäävän (sienitauti) riskin vuoksi. Etelämpää tulee ilmaston lämmetessä uusia tuholaisia riesaksemme, esimerkiksi perhonen nimeltään havununna ja sientitauti etelänversosurma. Näitä vastaan paras vakuutusturva on nuorekas sekametsä. Myös suojelualueverkosto (pienet ja isot alueet) on hyvä apu, koska niissä elää metsätuholaisten luontaisia vihollisia.

    Entä ekosysteemipalvelut? Näiden kannalta peitteinen metsä on monesti parempi. Virkistäytyjälle se on ydinhabitaatti; vain keväinen korvasienten etsijä etsiytyy tuoreelle avohakkuulle. Vesistöjen varsilla peitteinen metsä nappaa avohakkuualueelta tulevat ravinteet ja kohentaa maisemaa. Säästöpuuryhmässä ja tärkeissä elinympäristössä peitteisyys tuottaa uhanalaisten eliöiden tarvitsemaa resurssia. Niihin voidaan keskittää tällä hetkellä kaikkein kiireellisimmin lisättävä metsien monimuotoisuusresurssi: vanhat järeät puuyksilöt.

    Miten tästä eteenpäin

    Millainen sitten olisi kaikki metsän tuottamat hyödyt turvaava tasapainoinen metsämaan käyttö? Toteutetaan Suomen Luontopaneelin biodiversiteettistrategiassa ehdotettu jako maakunnittain: 10 % metsämaasta tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltuja pysyvästi peitteisiä elinympäristöjä ja jatkuvapeitteisinä hoidettavia metsiä, loput 70 % normaalia talousmetsää. Jos ”jatkuvapeitteiseksi” määritelty alue ei uudistu eli taimia ei synny, se olisi kuitenkin oltava mahdollista uudistaa myös avohakkuun ja metsänviljelyn kautta. Tarkastellulla, esimerkiksi maakunnan kokoisella, alueella olisi kuitenkin aina riittävä määrä peitteisenä käsiteltävää aluetta ja sitä voidaan seurata eri organisaatioiden metsävaratietojärjestelmien avulla. Pysyvästi peitteisen metsän pinta-alaan tulee erittäin paljon lisää aluetta jo PEFC-metsäsertifikaatin vastikään levennetyistä vesistöjen suojakaistoista.

    *

    Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin metsänhoidon historiaan maassamme, pari lukusuositusta. Seppo Vuokko: ”Viljellen ja varjellen” ja Tapani Tasanen: ”Läksi puut ylenemähän”. Kirjoista näkee että metsämme ovat paljon paremmassa tilassa nyt kuin moneen sataan vuoteen. Lisäksi Timo Pukkalan artikkeli ”Assessing the externalities of timber production”.

    *
    Kirjoittajan esittely

  • Normandy

    Tässä kai yritetään saada mahdollisimman hyvä artikkeli. Minusta tässä tuli se villakoiran ydin: Metsän hyödyntäminen on hyvä hiilen sitomisen kannalta. Metsän suojelu on hyvä monimuotoisuuden kannalta. Hiilen sitominen on volyymihanke. Monimuotoisuuden ylläpitäminen on tarkkuuslaji. Eli käytetään suurta osaa metsistä mahd. hyvin/tehokkaasti, että se sitoo hiiltä tehokkaasti. Ja suunnataan suojelu tarkoituksenmukaisesti.

    Puuki

    Muutamia harhaluuloja on ”kierrätyksessä” mediassa pohjoismaisten metsien tilanteesta; esim. suojelun tarpeesta ja talousmetsien hoidon vaikutuksista.  Pun.kirjan kertoma liki 80%:n metsätyyppien uhanalaisuus ei ole totta. Siinä on totuutta siteeksi mutta vertailukohta  oletuksineen  on vetäisty hatusta.

    Talousmetsissäkin tehdään monia suojelutoimenpiteitä toisin kuin joskus ennen.   Varsinkin th:en ja harvennushakkuiden jättäminen tekemättä ei ole luonnonsuojelua vaan päin vastoin lisää tuhonaiheuttajien vaikutusta metissä.    Myös avohakkuut ( ohjeiden, sertin , metsä-ja ls-lakien mukaan tehtyinä)  on parempi vaihtoehto sekin kuin kokonaan hakkaamatta jättäminen . Hakkuita tehdään laajojen metsätuhojen välttämiseksi ja sekapuustojen aikaansaamiseksi metsien terveyden edistämisen  kannalta katsottuna.  Hiilitaseen paraneminen pidemmällä aikavälillä  tulee siinä ikäänkuin kaupanpäällisiksi.

    Parannettavaakin tietysti aina löytyy yleensä hyvästä mh:sta huolimatta.  Mutta monimuotoisuuden lisääminenkään ei toimi kaavamaisen suojelun lisäämisen tyylillä.  Joillekin mikään ei riitä ja kaikki mo:n tekemät metsien suojelutoimet kuulostaa olevan riittämättömiä.  Heille on ainut neuvo hankkia omaa suojelumetsää vaikka vähentämällä omaa kulutusta ja käyttää säästyneet varat metsien suojeluun.

    kaapo123

    Metsänomistajista kuitenkin osa vastustaa avohakkuuta ja myös metsänhoitajista.Avohakkuu liian rumaa jälkeä ja kallista ja työlästä erään tutkimuksen mukaan.Nän metsänomistajat ajattelee,ne,jotka vastustaa avohakkuuta. Kaikki ei niele avohakkuita.Ja luonto ei myöskään kannata avohakkuuta,koska luonto elää hitaasti eikä ihmisen nopeudella

    Visakallo Visakallo

    Tulihan se sieltä kaapo! Melko pitkän alustuksen kirjoittelit niitä Peterin juttuja ja vähän omiasikin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Suojelu on ehdottomasti tarkkuuslaji, mutta talousmetsien luonnonhoidossa tarvitaan myös volyymiä. Esimerkkinä vaikka hömötiainen. Kun vain tietäisimme kuinka paljon ja millaista elinympäristöresurssia sen kannan ylläpito tarvitsee metsäaluetasolla!

    Jokaisella hehtaarilla ei tarvitse olla hömötiaisen optimiolot, vaan riittää että ne löytyvät joiltakin metsäkuvioilta metsälön (metsätilan) tasolla. Metsälötasolla nämä resurssit voidaan keskittää kuvioille, joilla on vähemmän arvoa metsätaloudelle, mutta paljon arvoa monimuotoisuudelle. Näin voidaan tietenkin valita myös suojelukohteet kuten Timppa ehdotti.

    Juttu lähti jo Verdeen mutta jos julkaisevat niin sitä voi kommentoida sinne tai edelleen tänne. Kiitän tekstiä parantaneista kommenteista!

    kaapo123

    no metsänomistajat ei kaikki kannata avohakkuita,he pitävät avohakkuuta rumana ja kalliina ja työläänä

    Puuki

    Hakkuilla voidaan myös esim.  ennaltaehkäistä ylimitoitettuja suojeluvaatimuksia .  Jos/kun omatoimiset toimivat (tutkimuksen ja kokemuksen oikeaksi osoittamat)  suojelutoimet ei tunnu riittävän vaikka mitä tehtäsiin, niin silloin kannattaa tietenkin tehdä tilanteeseen sopivat tarvittavat johtopäätökset ja suunnitella mh niiden mukaan.

    Hömötiasille laitetaan tekopökkelöitä muhimaan ja vaikka jokunen puolilaho koivupölli pystyyn pusikkoon.  Ne auttaa asuntopulaan viiveellä.  Linnunpönttöjen asentaminen metsiin ei ole sekään huono idea.  Niitä onkin laitettu Suomen metsiin kiitettävän hyvin viime aikoina.  (Se milj. pöntön projektikin ylitti tavoitteen reilusti).

    kaapo123

    no minusta hyvin kertoo WWF:n Metsänhoito-opas,onhan sielläkin metsänhoitajia.Eihän ne kaikki metsänhoitajat kannata avohakkuuta

    Timppa

    no minusta hyvin kertoo WWF:n Metsänhoito-opas,onhan sielläkin metsänhoitajia.Eihän ne kaikki metsänhoitajat kannata avohakkuuta

    On myös lääkäreitä, jotka eivät ota rokotusta tai hyväksy tehokkaita lääkkeitä.  Pääsykokeissa ei valitettavasti pysty seulomaan kaikkia outoja tyyppejä.

    Timppa

    Emme voi voi todennäköisesti vaikuttaa hömötiaiseen vaikka joka hehtaarilla olisi koivupökkelö.  Meillä on ikääntyneitä metsiä, joissa niitä pökkelöitäkin on, mutta en ole yleensä nähnyt pesiä.

    Lapsuudessani niitä oli eniten rehevällä metsälaitumella, jossa puusto oli nuorta.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 134)