Keskustelut Metsänhoito Miksi avohakkuita tarvitaan

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 134)
  • Miksi avohakkuita tarvitaan

    Merkitty: 

    Ajattelin joukkoistaa Verde-lehden artikkelin tekoa eli pyytää kommentteja raadilta, olkaa hyvät ja kiitos paljon jo etukäteen!

    ”Miksi metsä ei ole halkoliiteri ja mihin avohakkuita tarvitaan”

    Nykyistä vilkasta metsäkeskustelua seuranneena metsänomistajana ja metsänhoidon tutkijana haluaisin koettaa selittää, miksi avohakkuita edelleen tarvitaan kestävän metsätalouden osana. Jaan metsän tuottamat hyödyt professori Timo Pukkalan määritelmän mukaan, eli taloudelliset hyödyt, monimuotoisuushyödyt ja säätelypalvelut (käytän tässä tekstissä termiä ekosysteemipalvelut). Pukkala ei erottele sosiaalisia hyötyjä erikseen, koska kaikki edelliset osiot tuottavat myös sosiaalisia hyötyjä. Kestävyyden mittaamiseksi Pukkala on kehittänyt myös mainiot mittarit, joilla voidaan määritellä esimerkiksi metsäsuunnittelun yhteydessä metsätalouden positiiviset ja negatiiviset ulkoisvaikutukset.

    Ilmaston kannalta metsän kasvu on tärkeämpi asia kuin hiilivarasto

    Metsä ei ole halkoliiteri: se ei ole puuvarasto vaan elävä, yhteyttävä ja hengittävä organismi. Jos tehdään hakkuu, metsän puuvarasto kyllä vähenee hakkuun verran hakkuun hetkellä. Harvennushakkuun jälkeen jäljelle jääneet puut vahvistavat kuitenkin heti juuristoaan ja latvustaan, muutamassa vuodessa niiden kasvu nopeutuu, ja voi jopa ylittää harventamattoman metsän kasvun, kun kullekin puulle jää enemmän resursseja käyttöön. Pitkällä aikavälillä metsän kasvu ja hiilinielu on suurin mahdollinen, jos kaikki alueen metsiköt ovat nuorehkoja suurimman vuosittaisen kasvun vaiheessa olevia. Käytännössä tämä tila ei ole mahdollista ylläpitää, vaan metsiä pitää myös uudistaa, joten osa metsistä on aina optimiin verrattuna vanhempia ja osa nuorempia.

    Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta metsä ei ole varma hiilivarasto. Alaskan, Kanadan ja Venäjän luonnonmetsistä näemme että vanhan metsän hiilivarastoa verottavat usein hyönteistuhot ja metsäpalot. Pienemmässä mittakaavassa tämä ilmiö näkyy myös Keski-Euroopan metsissä yksipuolisesti kuusesta koostuvilla alueilla. Siksi metsiä kannattaa hoitaa ja käyttää. Metsiä pitää perustaa lisää alueille joilta niitä on hävinnyt. Metsien käyttöä ei kannata lisätä niinkään meillä vaan Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – alueilla jotka ovat nyt alisuoriutujia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

    Jatkuvapeitteinen ja jaksollinen täydentävät toisiaan

    Jatkuvapeitteinen metsä poikkeaa tasaikäisestä jaksollisesta metsästä siten, että siinä eri ikäiset puut eivät sijaitse eri metsiköissä vaan samassa metsikössä lomittain. Monesti ajatellaan että näin metsikkö olisi koko ajan kasvun kannalta optimitilassa, mutta käytännössä kasvu jää jaksolliseen metsään verrattuna alemmalle tasolle, koska lomittain kasvavat eri kokoiset puut haittaavat toistensa kehitystä. Meillä on tällä hetkellä kasvatettavista pääpuulajeistamme vain kuusi sellainen, jonka uudistuminen onnistuu kunnolla muiden puiden varjoon.

    Ilmaston lämmetessä saamme kyllä kasvatettavaan valikoimaan etelämpää jalopuita, joilla on se mukava ominaisuus, että ne uudistuvat luontaisesti varjoon.

    Jatkuvapeitteisyydellä saavutetaan kyllä etua turvemaametsissä, joissa se onnistuessaan tasoittaa pohjaveden pinnan vaihteluita ja vähentää näin ollen ojituskustannuksia, turpeen hajoamista ja ravinnepäästöjä. Lisäksi peitteisestä metsästä hyötyvät jotkin metsälajit, jotka kaihtavat avoimia alueita kuten kuukkeli, liito-orava ja näätä, ja ne pieneliöt jotka tarvitsevat kosteaa tai varjoisaa elinympäristöä.

    Miksi avohakkuu kuuluu kestävään metsänhoitoon?

    Taloudelliselta kannalta se on tarpeen, koska kuten edellä todettiin, jatkuvapeitteinen metsä kasvaa hitaammin ja avohakkuussa pieneltä metsäalalta saadaan korjattua kustannustehokkaasti suuri puumäärä. Viime vuosina puun myyjä on ollut alkutuottajana maanviljelijöihin verrattavassa asemassa: puusta on ollut ylitarjontaa ja myyntihinnat ovat jääneet selvästi jälkeen metsänhoidon kustannuskehityksestä. Pääomaveron tasoa on myös nostettu. Taloutta ei olisi varaa enää heikentää vaarantamatta intoa sijoittaa rahaa metsäteihin ja metsänhoitoon.

    Monimuotoisuutta tarvitaan ekosysteemin toiminnan turvaamiseen ja koska eliöillä on itseisarvo. Monimuotoisuuden kannalta avohakkuu on helpoin keino saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä, joka kestää parhaiten metsätuhoja. Jatkuvapeitteisyys lisää pitkään jatkuessaan kuusen osuutta metsikössä. Kuusikko on metsäpalon sattuessa kohdalle alttiimpi muuttumaan latvapaloksi. Avohakkuuttomasta maisemasta puuttuvat lisäksi taimikoiden muodostamat luonnolliset palokatkot. Etelä-Suomessa kuusen osuutta ei kannata enää lisätä myöskään kuusenkirjanpainajakuoriaisen ja kuusenjuurikäävän (sienitauti) riskin vuoksi. Etelämpää tulee ilmaston lämmetessä uusia tuholaisia riesaksemme, esimerkiksi perhonen nimeltään havununna ja sientitauti etelänversosurma. Näitä vastaan paras vakuutusturva on nuorekas sekametsä. Myös suojelualueverkosto (pienet ja isot alueet) on hyvä apu, koska niissä elää metsätuholaisten luontaisia vihollisia.

    Entä ekosysteemipalvelut? Näiden kannalta peitteinen metsä on monesti parempi. Virkistäytyjälle se on ydinhabitaatti; vain keväinen korvasienten etsijä etsiytyy tuoreelle avohakkuulle. Vesistöjen varsilla peitteinen metsä nappaa avohakkuualueelta tulevat ravinteet ja kohentaa maisemaa. Säästöpuuryhmässä ja tärkeissä elinympäristössä peitteisyys tuottaa uhanalaisten eliöiden tarvitsemaa resurssia. Niihin voidaan keskittää tällä hetkellä kaikkein kiireellisimmin lisättävä metsien monimuotoisuusresurssi: vanhat järeät puuyksilöt.

    Miten tästä eteenpäin

    Millainen sitten olisi kaikki metsän tuottamat hyödyt turvaava tasapainoinen metsämaan käyttö? Toteutetaan Suomen Luontopaneelin biodiversiteettistrategiassa ehdotettu jako maakunnittain: 10 % metsämaasta tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltuja pysyvästi peitteisiä elinympäristöjä ja jatkuvapeitteisinä hoidettavia metsiä, loput 70 % normaalia talousmetsää. Jos ”jatkuvapeitteiseksi” määritelty alue ei uudistu eli taimia ei synny, se olisi kuitenkin oltava mahdollista uudistaa myös avohakkuun ja metsänviljelyn kautta. Tarkastellulla, esimerkiksi maakunnan kokoisella, alueella olisi kuitenkin aina riittävä määrä peitteisenä käsiteltävää aluetta ja sitä voidaan seurata eri organisaatioiden metsävaratietojärjestelmien avulla. Pysyvästi peitteisen metsän pinta-alaan tulee erittäin paljon lisää aluetta jo PEFC-metsäsertifikaatin vastikään levennetyistä vesistöjen suojakaistoista.

    *

    Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin metsänhoidon historiaan maassamme, pari lukusuositusta. Seppo Vuokko: ”Viljellen ja varjellen” ja Tapani Tasanen: ”Läksi puut ylenemähän”. Kirjoista näkee että metsämme ovat paljon paremmassa tilassa nyt kuin moneen sataan vuoteen. Lisäksi Timo Pukkalan artikkeli ”Assessing the externalities of timber production”.

    *
    Kirjoittajan esittely

  • Planter Planter

    ”Monimuotoisuuden kannalta avohakkuu on helpoin keino saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä,”

    Aika rohkea veto, että avohakkuu lisäisi monimuotoisuutta, koska sitä pidetään ehkä suurimpana syntipukkina metsien monimuotoisuuden hävittämisessä….kun katsotaan ”ötökkätasolla”. EU:n biodiversiteetistrategiakin kehottaa välttämään avohakkuita.

    ”Miksi ympäristöjärjestöt ovat sertin kuitenkin hyväksyneet?”

    Voisivat ympäristöjärjestöt tietysti laatia sertifikaatin, jossa olisi ehdoton avohakkuukielto, mutta yksikään metsäfirma ei sitä ottaisi käyttöön.

    FSC on saatu myytyä metsäteollisuudelle ja on tiukin metsäluonnon säilyttämisen kannalta, siksi ympäristöjärjestöt ovat hyväksyneet sen.

    Hoitajatkin voivat vaatia 30% ylimäärisiä korotuksia, mutta voivat joutua tyytymään 20%:iin. Eivät he silloin liputa alemman korotuksen puolesta. Näille on oma sanakin, kompromissi.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aika rohkea veto, että avohakkuu lisäisi monimuotoisuutta

    Täytynee korjata sanamuoto jos tuosta tulee väärä käsitys. Kyllähän se lisääkin, jos käsittelyn kohteena on jatkuvapeitteisenä kasvatettava yksilajiseksi kuusikoksi kehittyvä metsä. Jos taas vertailukohde on suojelualue, niin sen hakkaaminen aukeaksi ei monimuotoisuutta lisää.

    Jos tarkastellaan metsän hyötyjä ajallinen ja paikallinen muutos maisematasolla huomioiden (spatiotemporaalisesti), kaikkein eniten hyötyjä tuottaa yhdistelmä suojelualueita, peitteisiä alueita ja avohakkuualueita.

    Jos haluaa kieltää avohakkuut, pitäisi myös pystyä perustelemaan miksi. Täyskielto ainakin varmasti vähentäisi monimuotoisuutta maisema-aluetasolla. Avohakkuuvapaa maisema on vähemmän monimuotoinen ts. avohakkuut lisäsivät monimuotoisuutta.

    Rane

    ”Hoitajatkin voivat vaatia 30% ylimäärisiä korotuksia, mutta voivat joutua tyytymään 20%:iin. Eivät he silloin liputa alemman korotuksen puolesta. Näille on oma sanakin, kompromissi.”

    Ei yksikään Luontojärjestö tai sen edustaja ole edes ehdottanut FSC:n kriteeriksi avohakkuukieltoa.Eli luontojärjestöt ovat lähinnä vaatineet palkanalennusta.Planterin hakema luontojärjestöjen oma sana on korruptio.

    Nimittäin ei edes GP tai Luontoliiton metsäryhmä ole eronnut FSC:n hallinnosta vaikka joutuvat tukemaan hamaan tulevaisuuteen avohakkuupuun sertifiointia järjestön puitteissa.

    Kun verrataan esim.Syken ja Ely-keskusten eroon PEFC-prosessista luontojärjestöjen pyhimmätkin periaatteet venyvät kuin purukumi hämyn letissä.

    Rane

    Jos joku on löytänyt luontojärjestön,sosiaalidosentin,ympäristöprofessorin tai edes jonkun kulttuuripuunhalaajan kannanoton jossa vaaditaan luontojärjestöjen omaa sertifikaattia avohakkuuttomaksi niin laittakaapa linkki tänne.

    Rane

    Muistutetaan vielä että silloin kun FSC aloitti kriteeriensä uudistustyön luontojärjestöt toki aloittivat kampanjan jossa vaadittiin avohakkuuttomuutta.Vaan ei FSC:hen vaan Metsähallituksen metsiin.Tarkoitus oli suunnata keskustelu pois omasta sertifikaatista.Ja onnistui täydellisesti.mikä ei ole ihme kun tiedetään miten paljon kampanjaan käytettiin luontojärjestöjen rahaa,Hesarin palstamillimetrejä ja Ylen toimittajien työaikaa…

    Avohakkuut historiaan

    kurvinenm209

    ”…avohakkuu ei eroa kovinkaan paljoa luonnon omasta tavasta hoitaa metsiä näissä ekosysteemeissä.”

    Kovinkaan paljon.

    ”Avohakkuuvapaa maisema on vähemmän monimuotoinen ts. avohakkuut lisäsivät monimuotoisuutta.” Tämä taas taitaa olla sarjaa: köysi tukee hirtettyä ja estää putoamiselta.

    Tuossa taidetaan aika paljon taas oikaista mutkia suoriksi, vaikka ehdotus menikin, koripallotermein vanteeseen osumatta, läpi. J. Lepän mielestä ”mikään ei katoa, muuttaa vaan muotoaan”. Nykytietämysken mukaan ei taida ihan olla niin.  Tai jos aikaa laitetaan riittävästi niin mikäs siinä, ei vaan taida tähän tarpeeseen riittää. Uusiutuuhan se turvekin kun jaksaa odotella jonniin verran.

    Kokonaisuudesta sen verran, että eipä taida EU:n tavoitteet isossa kuvassa kovin paljon erota kansallisesti (Suomi) laajalla yhteisymmärryksellä laadituista tavoitteista. Metsäpuolella joitain pienhköjä kipukohtia, jotka Suomelle hankalia. Nekin hankalimmat vasta suunnittelupöydällä ja sen jälkeen vielä hioutumassa.

    mehtäukko

    Mutta eikai luontojärjestöillä ole ” omaa rahaa” tuskin tienattuna senttiäkään. Veronmaksajat rahoittavat ja kukittavat.

    kurvinenm209
    Rane

    ”kovinkaan paljoa”

    ”Its not that different from natures own way of managing forests in these ecosystems.”

    Kim Carstensen

    Forest management isn’t always clear cut | Forest Stewardship Council (fsc.org)

    kurvinenm209

    Tuo linkki kannattaa lukea, vaikka kyseinen lainaus ei taida siitä olla. Voi tosin olla joissain alalinkeissä.

     

    Pahoittelen sekaannusta. Jostain syystä linkki vei aluksi ”8 kohdan ohjelmaan”, pitkä kirjoitus. Nyt linkki vie tiivistelmään (tms.) ja siellähän se on.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 134)