Keskustelut Metsänhoito Miltä jatkuva kasvatus näyttää?

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 232)
  • Miltä jatkuva kasvatus näyttää?

    Merkitty: 

    Näin kysytään tuolla yhdessä otsakkeessa. Ilmeisesti kansan muisti on lyhyt, tämä on tosin tullut vaalienkin suhteen usein todettua. Juuri kun harsinnalla pilatut metsät on saatu pääosin kasvukuntoon. Niitä löytyy tosin vieläkin omastakin metsästä. No menneen perusteella voi sanoa, että on paikkoja joissa metsä pysyi hyvänä ja kasvoi hyvin, mutta suuressa osassa metsiköistä taas metsä nuutui nuutumistaan vajaatuottoiseksi. Harsituista metsistä ei juuri pitkiä juoksevia puita löydy, vaan lyhyitä tannareita ovat ne suurimmatkin puut. Aukkoista puistomaista metsää. Kanalinnut siellä tosin viihtyvät. Näin männiköissä näytti menevän. Jutussa ollaan tosin suolla ja siellä voi alikasvoksen hyödyntäminen olla usein se paras ratkaisu, mutta onko sekään mitään jatkuvaa kasvatusta. Tuntuu, että nyt ollaan jatkuvasta kasvatuksesta tekemässä yleismenetelmää kaikille kasvupaikoille kun se mielestäni soveltuu vain harvoille paikoille.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote 19.6.2019

    Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Kauko Salo selvitti väitöstutkimuksessaan metsien muutosten, kuten hakkuiden, ojitusten, lannoitusten ja metsäpalojen vaikutusta metsien sieniin. Tutkimuksen mukaan metsien toiminnalle elintärkeiden sienien monimuotoisuus ei säily avohakkuissa.

    Väitöskirjan tulosten perusteella talousmetsien avohakkuu vaikuttaa yleensä haitallisesti sienilajistoon. Haitallisia vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää, jos avohakkuun yhteydessä jätetään eläviä havu- ja lehtipuita säästöpuiksi. Elävät säästöpuut auttavat niitä sienilajeja, jotka muodostavat puiden kanssa symbioottisen sienijuuren eli mykorritsan.

    – Jos metsänhoidossa ja hakkuissa jäljiteltäisiin nykyistä paremmin metsäpaloja, saavutettaisiin merkittäviä etuja, toteaa Kauko Salo.

    Salon tulosten mukaan myös monet taloudellisesti tärkeät kauppa- ja ruokasienet hyötyisivät nykyistä kehittyneemmistä metsänhoidon menetelmistä.

    Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöskirja perustuu poikkeuksellisen kattaviin, useiden vuosikymmenien havaintoaineistoihin sadoista Suomen metsien sienilajeista.
    Avohakkuu ja metsäpalo johtavat erilaisiin sieniyhteisöihin.
    Metsäpalot synnyttivät paloalueille omaleimaisen sieniyhteisön. Metsäpalojen vaikutus sieniin oli väitöskirjan tulosten perusteella erittäin selvä, mutta pääsääntöisesti myönteinen – toisin kuin avohakkuiden.

    Metsäpalon voimakkuudella oli kuitenkin suuri merkitys sieniyhteisöjen koostumukseen. Jos palo ei ollut hyvin voimakas, sienten lajimäärä oli tällaisilla paloalueilla kolme kertaa suurempi kuin voimakkaan palon alueilla.

    – Ruokasienistä muun muassa kangasrousku, isohapero, kangas- ja männynpunikkitatti hyötyivät lievästä metsäpalosta, Salo toteaa.

    Suomessa on ajateltu, että avohakkuu ja metsäpalo olisivat vaikutuksiltaan samanlaisia, koska molemmissa suuri osa puustosta kuolee. Väitöskirjan tulosten perusteella avohakkuu ja metsäpalo johtavat kuitenkin hyvin erilaisiin sieniyhteisöihin. Palaneilla alueilla tavataan suuri joukko sellaisia sienilajeja, joita ei avohakkuun jälkeen esiinny lainkaan. Metsäpalojen jälkeen syntyviä sieniyhteisöjä voidaan osittain turvata hakkuun jälkeisellä kulotuksella.

    Sienet ovat toiminnallisesti erittäin tärkeitä metsien ekosysteemissä. Osa sienistä muodostaa symbioosin metsän puiden juurien kanssa ja parantaa puiden kasvua. Osa sienilajeista puolestaan on lahottajia, jotka kierrättävät kuolleiden puiden tai karikkeen orgaanisen aineen takaisin metsän ekosysteemin kasvien ja eläinten käyttöön. Suuri joukko sieniä on myös taloudellisesti tärkeitä kauppa- ja ruokasieniä.

    ***

    Kommentti. Kulotuksessa häviää tietysti typpeä taivaalle, mutta toisaalta tuhka sisältää paljon ravinteita ja maan happamuus alenee, mikä puolestaan parantaa kasvua. Kevyt kulotus olisi eduksi etenkin runsaspuustoisten kuusikoiden uudistusaloilla, kun osasta metsänuudistamista haittaavista hakkuutähteistä päästäisiin eroon. Lisäksi säästöpuuryhmien poltto tuottaisi kaivattua palanutta ja kuolevaa puuta.

    Puuki

    Ehkä ne sienet kuitenkin palailee myös avohakkuualueelle, koska kasvu kuitenkin paranee selvästi edellisestä jos/kun uusi puusukupolvi pääsee alulle hyvän maanmuokkauksen ja siemenalkuperän avulla.  Kulotus on kallista eikä ole joka paikassa edes mahdollista järjestää. Tarkoitus ei tietysti ole aina kulottaakaan koska se ei sovi ohutkunttaisille kasvupaikoille eikä turvemaillekaan.

    Timppa

    Kulotusalueen typenpuute saattaa johtaa siihen, että alueen männyt maistuvat erittäin hyvin hirville.  Yksi omakohtainen kokemus salaman männikköön aikaansaaman metsäpalon jäljiltä.  Lähes kaikki männyt syötiin.

    Miten se ilmastonäkökulma.  Eikös hakkuutähteillä olisi fiksumpaa lämmittää ensin koteja.

     

     

    metsä-masa metsä-masa

    Miltä jatkuva kasvatus näyttää: Lumituhon jälkeen 90:tä vuotias kuusikko hakattiin mielenkiinnosta ja koemielessä asentoon ” jatkuva kasvatus ” Pohjapinta-alaksi tuli 11-12 m2 / ha. Nyt tarkasteltuna kuusikko näyttä hieman alakuloiselta, lisävaltapuista jokunen oli jo muuttunut harmaaksi, eikä aliskasvukuusissakaan ollut uutta kasvua, mutta olivat vielä vihreitä.

    Tällä omalla n. 2 ha:n koealalla on helppo seurata sen tulevaa kehitystä omakohtaisesti. Tämä esimerkki ja näkymä on valaissut tuttujani, miltä näyttää konehakkuu jälki ja metsä ns. peitteisenä.

    Oma tuntuma vain vahvistuu, että laadukkaan sahatavaran tuottaminen teollisuuden tarpeisiin vaatii jatkossakin avohakkuun, viljelyn laadukkaalla taimilla ja oikea aikaiset harvennukset.

    En ihmettele ollenkaan jos vastuuntuntoinen Mhy:n neuvoja ei suosittele paluuta menneiden aikojen vajaatuottoisiin, hitaasti kasvaviin ja heikkolaatuisen taimiaineksen suosimiseen tulevaisuuden metsäksi !

     

    Kurki

    Miltä jatkuva kasvatus näyttää verrattuna jaksolliseen ostajan kannalta?

    Jatkuvan kasvatuksen mallimetsässä on keskimäärin noin 100m3/ha, josta puuston kasvettua 150m3/ha voi hakata 50 m3/ha. Tätä sitten vain toistaan.

    Jaksollisessa kasvatuksessa päätehakkuupuuston määrä voi olla jopa 1000 m3 Suomenkin olosuhteissa. Aina löytyy ostaja yhdelle hehtaarille aukkoa yksistään, jossa on hakattavaa 400 m3.  Samalla kertaa sitten on mahdollista suorittaa ensimmäinen ja toinen harvennus samalla palstalla hehtaari molemmat, jotka eivät muuten ostajaa yksin kiinnostaisi.

    Nostamalla päätehakkuukohteiden puumäärä nykyisestä vaikka kaksinkertaiseksi, aukkojen pinta-ala voidaan puolittaa ja hakata sama puumäärä mitä nykyisinkin. Kun metsän uudistaminen ei ole ilmaista ja on vielä tuhoille altis, niin kannataako keskenkasvuisia metsiä aukkohakata?

    mehtäukko

    Kurki havainnoillisti hyvän ”uuden” kulman. Tätä ei eivät jk:n apostolit tietenkään tunnusta kuten eivät montaa muutakaan.

    Tuo 50mottia voi olla niin ja näin kun puusto nuutuu sukurutsalla.

    Jovain

    Isotee herättää kysymyksiä. Olematon korjuun 0.95 – 1.50 % katteella mitattu hinta ja alhainen puunhinta, vievät samaan suuntaan, mutta ovat kuitenkin jyrkästi ristiriidassa keskenään. Luulisi alhaisen korjuun kustannuksen antavan tilaa puun hinnalle, mutta näin ei kuitenkaan tapahdu.

    Minne valuu korjuun, myös kuljetuksen säästyneet eurot. Ovat kuitenkin puolet puun hinnasta ja yleiskustannuksineen menee yli. Yleiskustannuksiin  kuuluu metsäosaston ylläpidon kustannukset ja myös korruption kustannukset, niitäkin on. Vai onko kalusto ja sen ylläpito yksinkertaisesti niin kallista, että kate jää pakostakin alhaiseksi. Vai jääkö kilpailun puutteeseen. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta em. korjuun, klusterin sisäistä kilpailua, jota luonnehditaan sairaan kovaksi.

    Marginaalia on, mutta sitä ei vaan jää käytettäväksi. Toisaalta tämä on helppo rasti, metsänomistajat maksavat ja hinnasta ei tarvitse kilpailla. Kuitataan puun hinnasta, mutta myös urakoitsijoiden katteesta. Näin Metsuri motokuski vahvasti osoittaa. Teollisuus ajaa vahvaa ja toimivaa klusteria, jolla varmistaa puun saantinsa.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Vastaavasti: jos jatkuvapeitteisen menetelmän pinta-ala nousee, myös hakkuiden pinta-ala nousee. Osa tulee olemaan myös kesähakkuita, koska ainakin männiköissä maan pinta olisi hyvä saada rikki, ellei maanmuokkausta tehdä erikseen.

    mehtäukko

    Minnekö valuu ja mikä? Jos korjuu on teknologiallaan tähän kehittynyt, sen apu pitää monta klusterin haaraa hengissä. Myös Jovainin kantohintaa. Maailmanmarkkinahinnat eivät anna paljon happea hengittää vapaasti kun kilpailu lankun myynnistä on totista. Kotimaan ja tuontihinnan taktikointi tiedetään ja mitäpä sille mahdamme? Eli tyhjää on loputon taivastelu markkinoinen kysynnän ja tarjonnan melskeessä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Paras  toivomme eivät ole hankintahakkaajat (!), vaan se että teollisuus kehittää uusia tuotteita joilla on kysyntää markkinoilla. Hiilinielulle olisi kysyntää, mutta en tiedä onnistutaanko sille kehittämään järkevästi toimivia markkinoita.

    Jotkut ehdottavat metsien kiertoajan kasvattamista, mutta se on metsänomistajille kallis tapa lisätä hiilinielua. Jos tukin hinta nousisi, puustoa olisi kannattavaa kasvattaa pitempään, mutta tuota ilmiötä ei ole pysyvämmin näköpiirissä. Joku sahasuhdanne voi tulla, mutta kuitupuun hyödyntämisessä ovat lupaavimmat innovaatiot.

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 232)