Keskustelut Metsänomistus Miten puuntuottaminen ja metsäyrittäjyys saataisiin nousuun?

Tämä aihe sisältää 26 vastausta, 13 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi Gla 7 vuotta, 3 kuukautta sitten.

Esillä 6 vastausta, 21 - 26 (kaikkiaan 26)
  • Miten puuntuottaminen ja metsäyrittäjyys saataisiin nousuun?

    Olen kiertänyt nyt kuukausimitalla Kuusamon maaseutua päivittäen paikallistietämystäni. Käymätöntä tietä tuskin löytyy! Maaseudun ja haja-asutusalueiden tilanne on suoraan sanottuna surkea. Kepu-yksinvallan tuloksena maaseutu on ajettu alas kammottavaan tilaan. Kahdellakolmasosalla kylistä ei löydy kirkasta lautaa, vaan käyttämättömiksi jääneet navetat ja muut pihapiirin rakennukset ovat sortumispisteessä.

    Kun mennään vain 10 vuotta eteenpäin, lähes puolet nykyisistä aktiivitiloista on jo kylmillään. Jotakin pitäisi saada tilalle ja se jokin on metsätilat.

    Mahdollisuuksia maaseudulla on vaikka mihin, kyse on vain siitä, että riittääkö siihen poliittista tahtoa. Jos Kuusamon kokoisessa kunnassa saataisiin luoduksi edes yksikin metsätilallinen kylällensä, meillä olisi kertaheitolla jo puolensataa uutta yritystä pystyssä. 50 pysyvää työpaikkaa olisi näillä kairoilla jo vähintäänkin uutisarvoinen asia.

    Mikä tähän edistysaskeleeseen on esteenä? Vain luutuneet käsitykset ja poliittiset etunäkökohdat!

    Minun vankkumaton mielipiteeni on se, että jokainen säilytetty ja uusi maaseutuyritys on voitto maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisessä. Riippumatta maaseutuyrittäjän poliittisesta vakaumuksesta.

  • Kuitupuunkasvattaja

    Ongelmien suurin syy on se, että metsänomistajien ei ole tarvinnut ennen huolehtia puunsa myynnistä, kaupankäynnistä ja jalostuksesta.

    Tulevaisuudessakaan kukaan maailmassa ei tarvitse suomalaista puuta, jos täällä jäädään vain odottamaan, että joku tulisi ja ostaisi.

    Lehtipuukaan ei ratkaise peliä, koska sitä tulee idästä junilla ja lännestä valmiina selluna laivalla. Isot pojat ovat päättäneet, ettei suomalaista lyhytkuitua tarvita.

    jees h-valta

    Isot pojat ovat ennenkin päättäneet mitä sattuu. Se ei ratkaise mitään vaan se että meillä on tarjota sitä omasta takaa niin selluksi kuin energiaksikin. Mitkään ”jeesuksenaikaiset” herrat ei tänäpäivänä ole kelkassa muutenkaan pysyneet. Joten on pareen ajatella omillaan ja huomaa ettei aivan turhaan päätään käyttänyt.
    Lehtisellukin elää ja voi nyt erittäin hyvää nousukautta.

    vihreen koneen kuski

    Niin kauan kuin isot metsäjätit on mukana energia bisneksessä, hommaa ei saada ikinä kannattamaan. Ensiharvennuksilta ja tienvarsilta ym.energia pitää saada ilman välikäsiä hakkeeksi ja mieluiten suoraan lämpölaitoksen pihaan. Tämä onnistuu vain siten että joko lämpölaitos ostaa puuenergian suoraan pystystä tai hakeyrittäjä ostaa, korjaa ja hakettaa.
    Energia puu pitää saada yhdellä koneella metsästä tienvarteen. Ajokoneesta tehty keräävä kiljotiini moto on ainut edullinen vaihtoehto tähän.Tälläinen kone sopii hyvin ns. itsensä työllistäjälle. Tälläisellekin koneelle pitäis työtä olla ympäri vuoden.
    Tänäpäivänä vaan kaikki on kyttäys asennossa ja odottavat jotan suurta ihmettä tapahtuvan ja mitään ei tällä asenteella tapahdu. Tukiaisia on turha jäädä odottelemaa,homma pitäis saada pyörimään niin tehokkaasti, ettei niitä edes tarvita.

    Valitettavasti asenteet muuttuu hitaasti.Maatiloilla on menossa suuri rakenne muutos, tiloja lakkautetaan ja tilakoot suurenee. Välivaiheessa pienemmät tilat yrittää löytää lisätienistiä metsistä ja metsätoistä, tämä vaan hidastaa kummankin alan kehittymistä. Metsä voi olla monen maatiln pelastus, se pitää vaan osata jalostaa lämmöksi ja jonka voi myydä naapurustoon tai erillisen lämpökeskuksen kautta lähitaajamaan. Väitän että se maatila joka tuottaa lämpöä ja ehkä jopa sähköa myyntiin, on todella vahvoilla tulevaisuudessa. Investointina varmaan suursikala luokkaa, mutta katteet varmaan paremmat. Saattaa nopeimmille jokunen tukieurokin ropsahtaa, ehkä kuntalaiset ei ihan niin hanakkaasti vastusta, kuin esimerkiksi sikalaa!?

    suorittava porras suorittava porras

    Metsäjätit tuottavat enemmän energiaa , kuin kuluttavat . Siitä kuitukuormastakin yli puolet päätyy prosessin aikana energiaksi. Metsänomistaja saa tällöin kaikesta puustaan vähintään kuitupuun hinnan.

    Suomalainen energiapuun tuottaminen on valitettavasti näpertelyä. Raippojen keräilystä ei millään muotoa saa kannattavaa , oli korjuulaite mikä tahaansa. Tähän tilanteeseen toisi korjausta selkeä pyrkimys tuottaa järeämpää puuta myös energiaksi. Tällöin olisi mahdollista saada entistä useampi jo nykyisin vajaakäytössä olevista metsäkoneista tuottavaan työhön. Nythän yritetään heikosti tuottavaan tai kannattamattomaan työhön haalia jos jonkinlaisia vermeitä jo olevan kaluston lisäksi.

    Puu saadaan järeytymään nopeasti korjuukelpoiseksi , kunhan edes metsän perushoidosta huolehditaan. Hoitajia löytyy vielä jonkin aikaa muun muassa maatilojen rakennemuutoksen ansiosta.

    Oma metsäpalsta , metsien hoitotyötä ulkopuolisislle kesäisin ja talvisin paikallisen puunkorjuuyrityksen palveluksessa metsäkoneella , on monille kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Joistakin saattaa vuosien saatossa tulla jopa koneyrittäjiä tai metsään keskittyneitä puuntuottajia. Kokemuksia ja koulutusta on kuitenkin syytä hankkia riittävästi ennen suurempien päätösten tekemistä (useita vuosia).

    Gla Gla

    Näen siis tavallisen ihmisen urapolun puuntuottajaksi edelleen tyvestä puuhun-menetelmäksi. Alkuun pääsee puuhapalstalla, josta toimintaa pyritään suunnitelmallisesti laajentamaan. Wahlroosit yms. veijarit ovat sitten asia erikseen, mutta toivottavasti metsien omnistus ei tällaisille milloinkaan merkittävissä määrin keskity. SIlloin voidaan sanoa hyvästi monelle suomalaisuuteen kuuluvalle asialle.

    Minulla ei lääkettä puuntuottamisen nousuun ole, koska tilanne on varsin omituinen. Metsätiloista on valtava kysyntä, mutta silti on tarvetta ihmetellä metsätalouden passiivisuutta. Ainoa mieleen tuleva asia on tilakaupan vauhdittaminen, mutta hyvistä keinoista on pulaa. Ehkä Suomen ikäjakaumaan liittyvä realiteetti paikkaa tilannetta jossain määrin lähivuosina, kun tilat vaihtavat pakostakin omistajaa nykyistä vauhdikkaammin. Mieleeni tulee myös mahdollisuus ostaa tai lahjoittaa perillisille ajoissa (esim. yo-lahjaksi) oma puuhapalsta, jonka hoitaminen varmasti olisi hyvää opetusta alaan. Omistamisessa on aina oma fiiliksensä. Jos ei homma kiinnosta, on sekin tärkeä havainto, kunhan joku kertoo kaverille hoitamattomuuden vaikutuksen omaisuuden arvoon.

    Gla Gla

    Ihan aiheellista pohdintaa Joukamolta, vaikka Kepu-yksinvalta ei tilannetta nykyiseen pisteeseen olekaan ajanut. Elinkeinoelämä on keskittynyt suuriin kaupunkeihin, mitä ei kepun ansioksi millään muotoa ole mahdollista laskea. Nykyäänhän muualla kuin pääkaupunkiseudulla ei voi luottaa palkkatyön löytymiseen omalta työssäkäyntialueelta. Tosissaan saa monet pyristellä Helsinkiin muuttoa vastaan, niin minäkin.

    Jos siis unohdetaan tästä keskustelusta tyypillinen persupolitiikka, jäljelle jää kiinnostava ja varsin monimuotoinen aihe.

    En tiedä, mitä Joukamo tarkkaan ottaen metsäyrittäjyydellä tarkoittaa. Onko pointtina se, että omistaja saa metsistä pääosan tuloistaan, vai metsien (pienemmänkin tilakokonaisuuden) ammattimainen hoito. Minusta kumpaakaan ei pidä väheksyä tai sulkea pois tavoiteltavien asioiden listalta.

    Olen samaa mieltä jonkun edellä kirjoittaneen kanssa siitä, että nuorilla (joillaiseksi itsenikin lasken metsänomistajien ikäharukkaan suhteutettaessa) on kovin hankalaa ryhtyä metsätalousyrittäjäksi, jos tavoitteena on saada puusta tai metsästä ylipäätään merkittävä osa tuloistaan. Suurten tilojen perilliset poislukien, omaisuuden nopeahko hankinta ei suurten pääomien ja hitaan kassavirran takia ole kovin viisasta. Ja jos trendi tuottavuudessa metsäpuolella paranee, heijastuunee se pian tilojen ja palveluiden hintoihin, eli tuottajan suhteen tilanne ei muutu.

Esillä 6 vastausta, 21 - 26 (kaikkiaan 26)