Keskustelut Luonto Monimuotoisen metsän askelmerkit

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 340)
  • Timppa

    Minun nuoruudessani 1940- ja 50-luvuilla metsät olivat kauttaaltaan nuoria.  Kyllä niissä hömötiaisia näkyi.  Ainoa ero nykymetsiin on, että nyt on paljon myös vanhoja metsiä mutta vähemmän kovupökkelöitä.  Naavaakin metsistä löytyy.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Em. jutussa oli myös graafi ikäluokkajakaumien muuttumisesta VMI:ssä. Nuortumista on nähtävissä, tosin vertailussa saisi olla mukana myös vanhempia inventointeja – ihan Timpan nuoruuteen saakka tuo tarkastelu ei yllä.

    https://stat.luke.fi/sites/default/files/ikaluokkajakauma.pdf

    Puuki

    Nuoria metsiä on ollut suhteessa paljon  jo I-inventoinnin aikoihin 1921-24 .

    Esim:   lpm- ryhmät < 10   ja   10-20 cm –>   55 %   kok.tilavuudesta.

    20-30  ja  30 + cm  –>  45 %

    1951-53 :     < 10    ja 10-20 cm –>   54  %

    20-30  ja   30+ cm –>   46 %

    ….

    1977 -84 :    < 10  ja   10-20 cm –>   43 %

    20-30 ja 30+ cm  –>    57 %

    Timppa

    Noinhan se menee.  Metsät ovat ikääntyneet ja jäteytyneet niistä nuoruuteni päivistä.  Tuossa Puukin taulukossa näkee selvästi jaksollisen kasvatuksen vaikutuksen metsien vanhenemiseen.  Kannattaa vielä huomata, että tuolta 1950-luvulta puuston määrä on lisääntynyt huimasti, jolloin vanhojen puiden absoluuttinen määrä on kasvanut todella paljon.  Ei siis tinttien elämä ole ruoasta kiinni.  Muut tekijät vaikuttavat

    Puuki

    Joo, puute on lähinnä pesäpaikoista.  Kerran oli n. 20 vuotta vanhassa mä-taimikossa taim. hoidossa jäänyt polvenkorkuinen koivun kanto, joka oli lahonnut.  Siinä n. 7 cm lpm:n kannossa oli pikkuruinen linnunpesäkolo  jossa oli pesitty.   Kannattaa jättää niitä eurokantoja kaiken ikäisiin metsiin.

    Timppa

    Vielä noiden tinttien yleisyydestä.  Nuoruudessani talitiainen oli ylivoimaisesti yleisin tiaislaji.  Hömötiaisinkin oli ja joku töyhtötiainen.  Sen sijaan puuttuivat sini- ja kuusitiainen, jotka ovat nykyään voimalla levittäytyneet Lintuatlaksen mukaan Keski-Suomeenkin.

    Luonto muuttuu.  Selvä on, että pesäpökkelöiden puute vaikuttaa kaikkiin, mutta miksi sitten toiset lajit lisääntyvät ja toiset taantuvat?

    lintumies

    Töyhtötiainen aloittaa kolonsa kaivuun Etelä-Suomessa ”näinä päivinä” ja viimeistään huhtikuun alussa , ja kolo voi olla täysin valmis jo kuun puolivälissä, jos vain keväiset säät vallitsevat. Keski-Suomessa tämä tapahtuu pari viikkoa myöhemmin.  Hankikantokeleillä aamuisin huhtikuussa lintuja ei näe usein missään, mutta pesinnän yrityksen paljastaa pökkelön juurelle hangelle varissut kaivuupuru. Päivä päivältä sitä kertyy maahan enemmän. Sen avulla tulevat pesinnät on mahdollista löytää. Keino on mitä yksinkertaisin, mutta harva sen tietää. Haudontavaiheessa  maan jo viheriöidessä kolotiaisen pesän löytää vain sattumalta. Tämä kaikki sanottu pätee hömötiaiseenkin, mutta se on ajallisesti tässä kaikessa noin kuukautta töyhtötiaista jäljessä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Eri tiaisilla on erilaiset ekologiset lokerot, mistä johtuen toiset hyötyvät ympäristön muutoksesta ja toiset kärsivät. On viitteitä siitä, että metsälajit ovat hyötyneet monimuotoisuutta lisäävistä toimista metsänhoidossa. Niitä on vaan jatkettava ponnekkaasti ja samalla perustettava etelään uusia rauhoitusalueita. Ilman näitä ei uhanalaistumiskehitystä saada käännettyä pysyvästi, kun biotalous-, kestävyysvaje- ja osin ilmastotavoitteetkin vaativat metsien käytön lisäämistä. Metsänomistajien monitavoitteisuus auttaa tässä: suurelle osalle omistuksen tavoite ei ole puuntuotannon maksimointi.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Laitan tähän faktantarkistuspäivityksen näin vaalien ennakkoäänestyksen käynnistyessä. Kannattaa olla lukujen ja muidenkin väitteiden kanssa tarkkana. Väitteet ovat peräisin kohteesta ossitiihonen.com. Suosittelen kaikille ilmastoskeptikoille; varmasti tykkäätte!

    Totta vai tarua?

    Tiihonen, väite 1. ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu Punaiselle listalle’. Kun lukee raportin kansilehteä Suomen ympäristökeskuksen sivuilta, niin löytää Punaisen listan luvuksi 6683, mikä on kaukana väitteen ’Lähes kolmasosa kaikista Suomen lajeista kuuluu punaiselle listalle’ kaikista lajeista, joita on vähintään 48.000. Oikea prosenttiluku on siis korkeintaan 6683 / 48 000 = 13,9 %.

    Tiihonen, väite 2. ”Jos lasketaan noiden lukujen mukaan uhanalaiset jaettuna kokonaismäärällä, ei päästä kuin lukuun 5,6 %, mikä ei ilmeisesti kuulosta riittävän dramaattiselta, että on päädytty valehtelemaan määrä useassa kohti suuremmaksi 11,9 prosenttiin.”

    Arvioinnin mukaan joka yhdeksäs Suomen kaikista arvioiduista lajeista on uhanalainen. Maassamme on noin 48 000 lajia, joista 22 418 eli 47 % tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta on pystytty arvioimaan. Näistä 2 667 lajia arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on 11,9 prosenttia.” Kyse ei siis ole siitä, että joka yhdeksäs laji olisi uhanalainen, vaan joka yhdeksäs niistä, joiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan.

    En tiedä miten ’lähes kolmasosa’ on laskettu, mutta Tiihosen laskelmat (13,9 prosenttia ja 5,6 prosenttia kaikista lajeista) ovat harhaanjohtavia, koska yli puolta Suomen lajeista ei tunneta niin tarkkaan, että niiden uhanlaisuus voitaisiin arvioida. Ei siis voida olettaa, että uhanalaisten osuus niistä olisi sama kuin tunnetuista lajeista. Punaisella listalla on, jos oikein ymmärrän, uhanalaisten lisäksi puutteellisesti tunnetut, siksi tulee eri lukuja. Joistakin lajiryhmien tunnetuista lajeista on ilmeisesti laskettu uhanalaisiksi tuo lähes kolmannes.

     

    Puuki

    Vai menikö tuo niin, että ilmoitettiin ” Lähes kolmasosa lajeista kuuluu punaiselle listalle” perustuu väärinkäsitykseen (tahattomaan tai tahalliseen), koska vain vajaa puolet lajeista on voitu arvioida riittävän hyvin uhanalaisuuden suhteen. Siihen kolmasosaan on laskettu siis myös ne kaikki lajit joita ei ole voitu edes arvioida.  No saman tyyliseen vääristelyyn syyllistyy  (kuten A.J kerroit) Tiihonenkin.

Esillä 10 vastausta, 151 - 160 (kaikkiaan 340)