Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

KurkiLeinonen, myös luetun ymmärtäminen kuului kansa- ja peruskouluun.

Kuten aiemmin kirjoitin, lupasin ilmoittaa, kun saan vastuksen kysymyksiisi.

En ole koskaan väittänyt, että vanhat metsät olisivat sen lajirikkaampia tai köyhempiä kuin muut metsän ikävaiheet. Punaisessa kirjassa arvioitujen lajien määrän perusteella ei voi arvioida elinympäristön monimuotoisuutta, koska kyse on uhanalaisten lajien arviosta.

KurkiLeinonen sen sijaan alkujaan väitti, että vanhoissa metsissä olisi 1/10 muiden metsien lajeista, nyt määrä on 1/3, kummasti määrät heittelee.

Keskittyisit KurkiLeinonen vain vastauksiin, niitähän vaadit. Kommentteja Hyvärisen kommenteista?

Juha Siitonen vastaili minulle kun kysyin tästä, että vanhoista metsistä löytyy paljon lajeja. Metsätieteilijöiden retkeilyiltä myös jäänyt mieleen Juhan esittämiä tutkimustuloksia harvinaisempien lehtipuulajien seuralaislajien suuresta määrästä ja vanhojen järeiden lehtipuuyksilöiden suuresta merkityksestä lajistolle.

Tässä hämmentää nyt ehkä merkinnän v määritelmä Punaisessa kirjassa. Sen merkinnän saavat sellaiset lajit, jotka esiintyvät eritoten vanhoissa metsissä (ei siis talousmetsän päätehakkuukypsissä vaan oikeasti vanhoissa) ja lisäksi ne, jotka esiintyvät runsaslahopuustoisissa luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, siis myös metsien nuorissa ikävaiheissa ja sukkession alussa.

En tiedä (Kurki voisi ottaa selvää) kuinka paljon v-lajeista kuuluu varsinaisiin vanhan metsän lajeihin ja kuinka paljon on noita muita. Vanhoissa ja luonnontilaisissa metsissä (vrt. lisäsuojelun tavoitteet!) esiintyvät siis, paitsi nämä vaateliaammat v-lajit, niiden lisäksi myös kaikki yleiset vähemmän vaateliaat metsälajit kaikista metsien ikävaiheista, joten voisi olettaa, että ne ovat lajirikkain metsäluontotyyppi.

Punaisessa kirjassa arvioitujen lajien määrän perusteella ei voi arvioida elinympäristön monimuotoisuutta, koska kyse on uhanalaisten lajien arviosta.

Totta hel….tissä voi arvioida Seppo Vuokon tavoin Taulukon 5 pohjalta, jossa vanhat metsät on arvioitu kaikista metsälajeista ensisijaiseksi elinympäristöksi vain 1163 lajia ja talousmetsät ja puupellot 8336 lajin ensisijaiseksi elinympäristöksi aivan kuten Lajitietokeskuskin, josta ne sinne Taulukkoon 5 on kopsattu. Vain Aki Ikoselle ja Toni Anmellille tämä Taulukon 5 informaatio ei ole kevannut.

En minä väitä että nyt vanhoissa metsissä olisikin 1/3 metsien arvioiduista lajeista, vaan ylioppilaslautakunnat, jotka kysymykset ovat laatineet. Näkyyhän tuon Panu Halmekin hyväksyneen. Valitti aivan muusta.

No tuli tämäkin Seppo Vuokon käsitys vanhoista metsistä todistetuksi.

Valitettavasti mikään Luontopaneelin väitteistä ei ole tutkimuksin oikeaksi osoitettu, ei 30 prosentin suojelutavoite, ei luonnontilaisten tai vanhojen metsien erityisen suuri monimuotoisuusarvo eikä edes luontokato. Keskustelussa sekä vanha metsä että luonnontilainen metsä ovat saaneet arvoaan suuremman myyttisen merkityksen. En tiedä ainuttakaan tutkimusta, jossa vanha metsä olisi koko metsälajistoa koskevin vertailuin osoitettu muita metsiä monipuolisemmaksi. Vanhan metsän arvoja korostavat tutkimukset koskevat suppeita lajiryhmiä kuten kääpiä tai lahopuun hyönteisiä, mutta eivät esimerkiksi koko kasvilajistoa, perhosia, pölyttäjähyönteisiä tai linnustoa.Vanha metsä on niukkalajinen yhteisö, jossa oikeastaan vain lahonsyöjät voivat hyvin. Kasvinsyöjille on ravintoa niukasti. Luonnonsuojelijat ja siinä samalla luontopaneelikin, ovat myöntäneet vanhan metsän yksipuolisuuden, kun he vaativat lehtojen hoitamista, siis estämään niiden kehittymisen vanhoiksi metsiksi. Samalla tavalla tuoreitten kangasmaiden metsissä lajisto on runsaimmillaan nuorissa kehitysvaiheissa ja lahopuulajistoa lukuun ottamatta köyhtyy metsän vanhetessa.

Joko Aki Ikonen on saanut ratkaistua yo-tehtävän?

Ei oikein kirkastu tuota Taulukkoa 5 tuijottamalla muuta kuin että suojelussa kannattaisi panostaa lisää pinta-alaa:

Miten suojellaan vanhojen lehtojen lajeja, jotka pääasiassa ovat pienen populaation lajeja ja niillä vielä suuret kannanvaihtelut. Voivat hävitä vuosikymmeniksi ja kun jostain kumman syystä runsastuvat ja taas sitten jostain löydetään.

Eiköhän tuo Seppo Vuokon käsitys vanhoista metsistä ole jo koko totuus. Samoin se, että Suomen talousmetsien monimuotoisuus on maailman huippua, kun siellä 90% metsälajeista on elinvoimaisia tai silmällä pidettäviä.

Kun pienalaiset (1..2% metsien pinta-alasta) lehdot poistetaan, joissa on lähes puolet metsien uhanalisista lajeista n. 400 ja  joita hoidetaan hakkuilla ja estetään vanhoiksi lehdoiksi kasvamasta, niin elinvoimaisten ja silmällä pidettävien lajien osuus kaikista metsälajeista nousee 96%.

Mitään toimia Suomen metsien monimuotoisuuden parantamisesksi ei tarvita tehdä, sillä parasta ei voi enää parantaa.

Eikä kananata hokea metsien luontokadosta mitään.

Sepo Vuokko: Luontopaneelin luontokatoraportti on roskaa.

Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/vuokkoluontopaneelista/#5dfaa1a5

Eli hänen mielestään vanhoissa metsissä on murto-osa muiden metsien lajeista, 9498 vs 1163.

Kysyin tatä Hyväriseltä, ja vastaus oli eivät ole päällekkäisiä.

Samoin kysyin miten paljon päällekkäin nuo vanhojen metsien ja muiden metsien lajit päälekkäin, mutta Hyvärinen ei vastannut mitään.

Minun käsitykseni on ollut tämän jälkeen, että menevät osittain päällekkäin, mutta en tiedä kuinka suurelta osalta.

Nythän tuo ratkesi yo-kokeen kysymyksessä. Vanhoissa metsissä on arvioituja lajeja n. 3000, joista vanhojen metsien ensisijaisia arvioituja lajeja on n. 1163 ja toisisijaisia päällekkäin meneviä n. 2000 lajia.

Eli Seppo Vuokon näkemykset vanhojen metsien heikosta lajimonimuotoisuudesta pitävät paikkansa.

Lisäksi kaikki vanhojen metsien lahopuuulajit läytyvät muistakin metsien ikäluokista, kun v-lisämääre lajille tarkoittaa, että esiintyy myös nuoremmissa ikäluokkissa, jos siellä on lahopuuta.

Talousmetsiin tulee hakkuissa miljoonia kuutiota kantoja ja hakkuutähteitä lahopuuksi joka vuosi. Kantoja ei lasketa lahopuuksi.

Lahokaviosammal on hyvä esimerkki siitä, kuinka sitä on käytetty estämään kaikenlaista rakentamista, vaikka siitä nykyään on tieto, että sitä vahän joka paikassa. Helsingin monitoimihallin rakentaminen meni oikeuteen ja kun sammalen esiintymien arviuointi annettiin ulkopuoliselle ei Lajitietokeskukselle, niin alkoi sammalta löytyä vähän joka kannosta. Eli sitä opittiin etsimään oikeasta paikasta ”kannoista”.

Vieläkään lajitietokeskus ei ole korjannut lajitietoja Lahokaviosammalesta. On erittäin uhanalainen ( EN), vaikka ei ole yleisenä uhanalainen eikä enää estä mitään rakentamista.

https://laji.fi/taxon/MX.43478/endangerment