Lainaus A.Jalkanen: ”https://journal.fi/msff/article/view/120306/71680

results show that levels of the forest structures essential to maintain ecologically diverse forests are below those that likely prevailed in Finland under natural reference conditions

scarcity is particularly pronounced for dead wood volumes and old forest area

Exec. summary: Jotta lissee vanahoo mehtee ja lahhoo puuta ja sassiin.”

Vilkaisin tuota summarya. Eipä vastaanväittämistä. Tekijöitäkin melkein puolisivua. Eli ennen oli maisemassa monipuolisempaa.

Tulos on tavallaan itsestään selvä. Kun puuston määrä tihenee, elämän yksilöt sen alla vähenee.  Asiasta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta kehtaan väittää, että se kuuluu monimuotoisuuden kuvioon. Kun puusto harvenee, alkaa rehua ja myyriä taas löytyä.

Että tulos ei mielestäni oikeuta arvostelemaan nykymetsätaloutta monimuotoisuuden tuhoajaksi.

Varsinkin puulajien monimuotoisuutta  on lisännyt maanmuokkaus.  Samalla siinä lisääntyy monet muutkin lajit , kun metsä käy välillä aukkona.  Esim. vanhan metsän indikaattorilajit säilyy sääsätöpuuryhmissä hyvin.

Se hömötiaisen väheneminenkin osottautui siis hirvieläinten aikaansaannokseksi eikä metsien  käsittelystä johtuvaksi.  Metsien harvennus lisää esim.mustikan viihtymistä .  Ja niistä mustikan varvuistahan (ja niissä viihtyvistä öttiäisistä) oli kait pula mm. hömö-ötiäisillakin.  Sama koskee metsäkanalintujen poikasia ; mustikka on niillekin tärkein ravintokasvi keväällä.   Kummallista että metsien hoito on saatu metsäkanalintujenkin vähenemisen syyksi jossakin vaikka esim. mustikkaa ei kasva useimmiten ollenkaan sulkeutuneissa metsissä.

Mistähän se johtuu, ettei ole tullut vastausta siihen, miksi metsien käsittely aiheuttaa nykyisin luontokatoa, vaikka metsiä on käsitelty samalla tavalla jo yli 50 vuotta? Kaiken lisäksi viimeisen 30 vuoden aikana monimuotoisuus on otettu toimenpiteissä huomioon yhä enemmän. Herää vahva epäilys, ettei luontokatoa todellisuudessa olekaan, ja jos on, niin se ei johdukaan metsien käsittelystä, vaan aivan muista seikoista.

Visakallo. Ei luontokadosta oltu huolissaan silloin kun minä aloitin metsäopinnot vuonna 1982. Oltiin kyllä huolissaan vesien saastumisesta ja kemikaaleista kuten vesakkomyrkyistä. Seuraavaksi alettiin puhua metsien monikäytöstä, happosateista, otsonikadosta, monimuotoisuudesta ja nyt lopuksi ilmastonmuutoksesta. Mitähän seuraavaksi?

Metsien tilaa käsitellään EU:ssa v:n -22 tilanteessa , kun alunperin vuosi olisi ollut -21.   Voipi olla silläkin vaikutusta siihen puiden kasvun (tilapäisen) vähenemisen hehkutukseen nyt.

Puulajien monimuotoisuutta saattaa uhata mm. jatkuvan kasvatuksen  käyttö sille sopimattomilla kohteilla ja liika suojeluinto jossa ei oteta huomioon kuusettumisen haittoja esim. paisterinteillä ja jalopuulehdoissa.  Pensas- ja pohjakerroksen lajeja vähentää tarpeellisten hakkuiden tekemättä jättäminen .  Liian tiheä sulkeutunut kuusikko on yleensä yksitoikkoinen ruskean neulasmaton peittämä ; voi siellä joitain happamassa karikkeessa viihtyviä ötököitä olla mutta lajien monimuotoisuus puuttuu.