Soiden ennallistaminen vettämällä on aivan hullun hommaa. Mitä järkeä on suurilla kustannuksilla tuottaa ilmakehään metaania jota ei saada mitenkään talteen?

Visakallon linjoilla. Aika vähän on niitä suotyyppejä joita kannattaisi ennallistaa. Turvemaiden hajoavasta turvemaaperästä tulee kyllä isot hiilidioksidipäästöt, jotka ennallistaminen muuttaisi metaanipäästöiksi, joiden määrä riippuu siitä miten vetinen ennallistettu suo tulisi olemaan. Erityisen ongelmallisia ovat vuosittain muokattavat turvepellot ja jotkut runsaspäästöiset mutta heikosti puuta tuottavat suotyypit.

Vihreistä osa alkoi laskea omia rahoja ja totesi, ettei riitä, eikä omia elinkustannuksia saa enempää valtion maksettavaksi.

Tuossa edellä mahtaa olla perää. Luonnostaan ennallistuvat suot, kuten rämeet, ovat palautuneet tai ovat palautumassa luonnontilaan. Ojat ovat kasvaneet umpeen ja marjasato, kuten lakka ja karpalo tuottavat jälleen satoa myös Keski-Suomessa. Tällaiset luonnostaan luonnontilaan palautuneet suot näkyvät hyvin (harsuuntuneet alueet) ilmakuvissa. Ehkä tärkein seikka on olla puuttumatta suovesiin, eli humuspitoisten vesien laskemiseen vesistöihin. Nyt kun myös vesistöjen tila on paranemassa, voi olla paikallaan, olla puuttumatta myöskään ennallistamisen jälkitöihin. Purkaumia saadaan aikaiseksi joka tapauksessa ja se ei ole hyväksi luonnolle. Ennallistettavat suot ennallistuvat kyllä itsestään luonnontilaan. Virtaavat suot, kuten ojat ja purot ovat erikseen, ennallistuvat nekin, mutta ehkä luonnontilaisiin virtaamiin rinnastettavasti ja eivät ole siinä määrin haitallisia.

Nostetaan täälläkin esiin Hesarissa ollutta keskustelua suojelualueiden lisäämisen tarpeesta Inarissa sekä monimuotoisuudesta ja luontokadosta. Jutussa ”Pohjoisin Suomi ansaitsee metsärauhan” on keskustelua siitä, onko talousmetsissä luontokatoa ensinkään. Nimimerkki Timo Korhonen on sillä kannalla, että todisteet luontokadosta ovat heikot.

Timo Korhonen:

Kivalon tutkimusaloilla on tehty tietääkseni ainoaa pitkäaikaisseurantaa. Siellä eri hakkuutyyppien aloja on seurattu viime vuosisadan puolivälistä useita kertoja ja verrokkina myös koskematonta metsää. Tarkkailun alaisena on ollut vain aluskasvillisuus, mutta voidaan ehkä varovasti postuloida että samanlaisissa aluskasvillisuuksissa olisi suunnilleen vastaava muukin biota.

Tulokset on summattu seuraavassa johtopäätösten lauseessa: ”The main driver for the changes in understorey vegetation communities was time, and the impacts of the harvesting treatments on understorey communities were negligible”. Käännös: täysi-iän saavuttaneessa luonnonmetsässä ja suunnilleen saman korkeimman puiden iän saavuttaneessa istutetussa talousmetsässä (l. ”puupellossa”) ei biodiversiteetissä ole havaittavissa eroa.

AJ (editoituna).

Tutkimus koski siis pintakasvillisuuden kehitystä hakkaamatta jätetyissä ja hakkuiden piirissä olleissa metsissä. Pintakasvillisuuden lajistoon vaikutti enemmän puuston ikä eli sukkessio kuin hakkuut. Kokonaisbiodiversiteettiä tässä ei tutkittu, vaan sen osan eli pintakasvillisuuden diversiteettiä.

Julkaisussa sanotaan kuitenkin myös, että hakatuilla kuvioilla oli vähemmän lahopuuta, joka tiedetään monen uhanalaisen vaatimaksi elinympäristöksi. Monet metsäympäristöjen uhanalaisista ovat kääpiä, sammalia ja jäkäliä. Arkikokemus kertoo että näitä löytyy vanhoilta puilta ja lahopuilta.

Lainaus tutkimuksesta: ”In the latest successional stage (2013) logged plots had less coarse woody debris than unlogged plots. Forest management thus influenced the key feature for forest biodiversity and potential habitats for endangered species.” Julkaisussa: Legacy effects of logging on boreal forest understorey vegetation communities in 2 decadal time scales in northern Finland.

Jos tuo alun väite eli ”talousmetsissä ei ole luontokatoa” pitäisi paikkansa aina ja kaikkialla, metsien tiukan suojelun alueita ei juurikaan tarvittaisi lisää. Itse muotoilisin metsäsuunnittelun optimointitehtävän mieluummin näin: maksimoi metsäalueen kokonaisbiodiversiteetti niin että metsäalueella on tiukasti suojeltuja alueita, peitteisinä hoidettuja alueita ja avohakkuin käsiteltyjä alueita sopivassa suhteessa.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009454467.html