Ehkä siinä aiheutti harmistusta se, että suojelustatuksen saivat alueet, joihin ei kohdistu ollenkaan hakkuupainetta. Näin päästiin sanomaan, että tehtiin jotain tekemättä mitään.

Taisi joku ehdottoman eliitin jäsen sanoa aikaisemmin, että ei se metsä tiedä olevansa suojeltu. 😘

En ole vielä rakennuttanut mökkiä, mutta kylläkin myynyt tontteja muille. Mökkiläisethän eivät juuri aiheuta luontokatoa, kun toimivat pienellä alueella. Perheeni on teettänyt harvennuksia ja avohakkuuta kymmeniä hehtaareita vuosien saatossa. Tätä on kompensoitu rauhoittamalla alueita hakkuilta. Peitteisinä hoidettavaa on lähinnä vain ranta-alueet, koska turvemaita ei ole. Että sellaista luontokatoa: metsiä on nuorrutettu. Lahopuun määrät ovat edelleen hakkuilta rauhoitetuillakin kuvioilla kohtalaisen vähäiset, paitsi saaressa jonne sitä jäi Asta-myrskyn jäljiltä.

Petkeles: ”Taisi joku ehdottoman eliitin jäsen sanoa aikaisemmin, että ei se metsä tiedä olevansa suojeltu. ”

Juhlapäivä. Lähden nyt pyörälenkille, sen päälle sauna ja vaalivalvojaiset kotisohvalla. Kyllä ehdottomaan eliittiin pääsyä pois wb perunakuoppalaisesta on syytä juhlia pitkän kaavan kautta. Telkkarissa on sitten pari sataa muuta iloista juhlijaa.

Metsä ei tosiaan tiedä olevansa suojeltu ja ikimetsiähän vihreät haluaa suojella. Ei niissäkään mitään ennallistamista tehdä, ollaan vaan tekemättä mitään. Mikä olisi oikeaa suojelua? Olen ehdottanut kohteiksi avohakkuualoja, mutta ei ainakaan julkisuudessa ole tällaista näkynyt. En silti moittinut Marian suojelupakettia. Sallittakoon se näissä oloissa hänelle.

Timppa puhuu asiaa. Kesämökit ovat aika herkällä alueella, rannan tuntumassa. Ja ainakin meillä päin on tapana kaivurin kauhankynsiä säästämättä tasata kivinenkin tontti ja kylvää rantaan asti limaisella rairuoholla nurmikoksi. Erittäin köyhää vihreää asfalttia.

Tapion, Luken ja Suomen ympäristökeskuksen hankkeessa säästöpuustoa arvioitiin uudistushakkuukohteilla ennen ja jälkeen hakkuuta. Inventoinneissa paljastui, että suurin osa järeistä haavoista, raidoista ja pihlajista päätyi säästöpuiden sijasta energiapuuksi. Järeää lahopuuta jäi metsään hieman enemmän, mutta suurin osa siitäkin kulkeutui pois metsästä.

Säästöpuiden määrä hakkuilla ylitti kirkkaasti PEFC-sertifikaatin vaatiman määrän, mutta ne olivat pääosin keskikokoisia koivuja ja mäntyjä. Siitonen huomauttaa, että niiden kantohinta on keskimäärin 285 euroa hehtaarilta.

”Jos kaikki arvokas säästöpuusto eli esimerkiksi järeät lehtipuut olisi jätetty, keskimääräinen kantohinta olisi ollut 42 euroa hehtaarilta ja kuolleen puun noin 20 euroa hehtaarilta. Säästöpuuston valinta ei siis ole ollut ekologisesti eikä taloudellisesti optimaalista”, Siitonen sanoo.

Hänen mukaansa säästöpuiden määrä voisi olla selvästi nykykäytäntöä korkeampia, noin kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla, ja se voitaisiin toteuttaa hyvin pienillä kustannuksilla pelkästään jättämällä energiapuuksi menevät lehtipuut ja kuolleet puut korjaamatta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/8e52f3f2-478a-4750-bf3e-4184fe21ad34