Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

  • Tämä aihe sisältää 8,266 vastausta, 112 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 10 tuntia sitten AvatarKurki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 5,991 - 6,000 (kaikkiaan 8,266)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Timppa

    Kyllä luonto arvottaa metsää kasvun nopeudella.  Eikö puiden kasvukilpailu ole juuri sitä?  Esimerkiksi metsäpalon jälkeen voittajia ovat puut, jotka saivat parhaan lähdön.  Tarkoittaa siis, ettei naapuripuut haittaa kasvua

    Eikä luonnon monimuotoisuus tarkoita sitä, että samalla hehtaarilla kasvaisi kaikkea mahdollista.  Sellainen ei ole mahdollista.  Aukkovaiheessa ei ole vanhojen metsien lajeja eikä vanhoissa metsissä aukkojen lajeja.

    Eikä luontoa yhtään haittaa vaikka esimerkiksi metsäpaloalue on suuri.  Ei ainakaan meillä päin muutaman sadan hehtaarin 112 vuoden ikäisessä näytä olevan ongelmia.   Boreaalinen havumetsä on sopeutunut monenlaiseen.  Nähdään  myös esimerkiksi Tuntsan suuren paloalueen metsittyminen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Muistanko oikein että Timpan laaja metsäpalo uudistui hyvin hitaasti? Tämä ei ole ongelma luonnolle, mutta metsänomistajan taloudelle se voi olla.

    En ole ehdottanut että yhdellä ja samalla hehtaarilla pitää olla kaikkea.

    Rane

    ”Luonto ei muutenkaan arvota metsää kasvun nopeudella, vaan monimuotoisuudella.”

    Kuin huomaamatta tämä New Age-uskonnollinen soopa on tullut osaksi metsäkeskustelua.Luonto on ikäänkuin joku mystinen henkiolento jolla on mielipide esimerkiksi ”arvoista” ja jota meidän tavallisten tallaajien tulisi yrittää miellyttää (tai sitten ei hyvä heilu).Luonnon mielipiteen meille kertovat tämän uskonnon ylipapit kuten luontojärjestöjen tiedottajat,luontopanelistitit,Koneen Säätiö ja Ylen luontotoimittajat.

    Oikeasti tilanne on tämä:Kun verrataan esim. vanhaa metsää,Saharan aavikkoa ja vaikkapa Manhattania niin ei ”luonto” arvota niitä millään perusteella.Kaikissa on ns. monimuotoisuutta yllättävän paljon.”Arvottamisen” tekee luonnonsuojelija joka voi haltioitua tai nyrpistellä nenäänsä omien mieltymystensä mukaan.

    Käytännän esimerkkinä tämä GP:n aktivisti joka pysäytettyään Hyrynsalmella Kukkurin savotan sanoi minulle että tämä metsä on hänen silmiinsä ”puupeltoa”.

    Visakallo Visakallo

    Voidaan tässä Rane vielä nähdä sekin, että Suomi-neitoa päästä varpaisiin halkovat sähkölinjat ja avaruuteen asti näkyvät aurinkopuistot ovatkin sitä luonnon aidointa monimuotoisuutta, joihin ihminen älkööt kajotko, eikä sorateiden ja huoltoasemien rupusakki arvostelko!

    Timppa

    Muistanko oikein että Timpan laaja metsäpalo uudistui hyvin hitaasti? Tämä ei ole ongelma luonnolle, mutta metsänomistajan taloudelle se voi olla.

    Uudistumisesta en osaa sanoa.  Ehkä onnistui liiankin hyvin.  Nimittäin paikoin n 50 vuotias metsä oli jotain n 10-metristä tiheikköä, joka sitten muutamassa vuodessa harventui luontaisesti jo metsän näköiseksi.  Sitten kuvioiden tilanteet erkaantuivat.  Meidän puolen 2-3 harvennusta aiheuttivat se, että jäljelle jääneet puut ovat järeytyneet.  Edelleen luonnontilaisen metsän puut ovat pienempiä ja niitä kuolee edelleen.   Lehtipuut ovat lähes kadonneet kummaltakin puolelta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiitos Timppa täsmennyksestä: paloalue siis uudistui mutta ei kehittynyt samalla lailla kuin talousmetsä koska itseharveneminen on hidasta.

    Tuo Kukkurin esimerkki on valaiseva.

    Siteeraamani tutkimus Savilaakso ym. 2021 osoitti että myös talousmetsässä voi olla merkittäviä luontoarvoja. Erot eliölajistossa ja yksilömäärissä eivät olleet hirveän suuret talousmetsien ja luonnonmetsien välillä, vaikkakin ainakin osittain merkitsevät. Nuo erot voitaisiin osittain kuroa umpeen talousmetsien luonnonhoidolla ja ennallistamalla.

    Silloin ei välttämättä enää tarvitakaan 10 prosenttia tiukasti suojeltua metsämaata, ja talousmetsille jää suurempi pinta-ala käyttöön. Meidän kannattaa työskennellä sen eteen, että näin myös tapahtuisi. Metsäsertifiointi on tässä hyvä työkalu, koska se kattaa suurimman osan metsäalastamme.

    Kurki

    JK-metsä talousmetsänä taitaa olla monimuotoisuuden kannalta kaikkein heikointa.  On vain yhden puulajin metsää ja sen osuus uhanalaisten lajien kasvuympäristönä on pieni, kun 60%  talousmetsien uhanalaisista lajeista on jo lehdoissa, paahderinteillä ja harjuilla, jossa JK ei edes menesty.

    JK:n suurin luontoarvo on maiseman säilyttäminen peitteisenä esim. vesistöjen rannoilla.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tsiikaa Kurki se Savilaakso ym. tutkimus niin mielesi voi muuttua. Peitteistä metsänhoitoa on monta muutakin lajia kuin jatkuva kasvatus, ne eivät ole sama asia. Esimerkiksi lehtoja hoidetaan usein nimenomaan kuusettumista estäen. Samoin perinneympäristö, paahderinne tai harju pyritään ehkä pitämään ainakin jonkin verran puustoisena, mutta ei välttämättä ole kaikin osin eikä koko aikaa aukottomana vaan pienaukon teko voi olla osa hoitoa. Lisäksi tutkimuksessa mainitaan ryhmä ”retention” jolla ymmärrän tarkoitettavan osittain puustoista aluetta mutta puustoisuuden aste vaihtelee.

    Jatkuva kasvatus pienaukkojen avulla on mielestäni epäonnistunut hätäratkaisu, jota voi harkita jos on aivan pakko tehdä jatkuvaa kasvatusta alueella jossa se ei oikein ota toimiakseen.

    Gla Gla

    Timppa: ”Kyllä luonto arvottaa metsää kasvun nopeudella.  Eikö puiden kasvukilpailu ole juuri sitä?  Esimerkiksi metsäpalon jälkeen voittajia ovat puut, jotka saivat parhaan lähdön.  Tarkoittaa siis, ettei naapuripuut haittaa kasvua.”

    Luonnossa lajit kilpailevat, mutta tuloksena ei ole mahdollisimman suurta puuston kasvua. Ihmisen ohjaamana puuston kasvu nousee suuremmaksi kuin luontaisessa tilanteessa, koska naapuripuut otetaan pois haittaamasta. Luonnossa puulajien välillä tulee runsaasti luontaista poistumaa ja toisin kuin talousmetsässä, nämä jäävät metsään ja niitä hyödyntää useita lajeja. Siitä se monimuotoisuus kasvaa.

     

    Gla Gla

    Rane: ””Luonto ei muutenkaan arvota metsää kasvun nopeudella, vaan monimuotoisuudella.”

    Kuin huomaamatta tämä New Age-uskonnollinen soopa on tullut osaksi metsäkeskustelua.Luonto on ikäänkuin joku mystinen henkiolento jolla on mielipide esimerkiksi ”arvoista” ja jota meidän tavallisten tallaajien tulisi yrittää miellyttää (tai sitten ei hyvä heilu).Luonnon mielipiteen meille kertovat tämän uskonnon ylipapit kuten luontojärjestöjen tiedottajat,luontopanelistitit,Koneen Säätiö ja Ylen luontotoimittajat.”

    En minäkään pidä siitä, että esim. Ylen sinänsä hyvissä luonto-ohjelmissa lintuharrastajat puhuu tarkkailemistaan linnuista hän-muodossa (esim. muuttolintuilta) tai eläinten kodista. En kuitenkaan näe ongelmaa kommentissani, koska luonto on mekanismi, joka toimii. Tämän kuvaamiseen tarvitaan subjekti ja verbi.

    Isompi ongelma on se, jos joku kuvittelee voivansa määrätä tai hallita luontoa, metsätaloudessa esim. puuston harvennusmalleilla.

    ”Käytännän esimerkkinä tämä GP:n aktivisti joka pysäytettyään Hyrynsalmella Kukkurin savotan sanoi minulle että tämä metsä on hänen silmiinsä ”puupeltoa”.”

    Ei hän väärässä ollut. Pitäisi vaan määritellä, mikä on puupelto, jotta asiasta voitaisiin keskustella. Mutta muokattu, riviin istutettu ja raivattu tasarakenteinen yhden puulajin metsäkin elättää monia lajeja. Valitettavasti vaan vähemmän kuin luonnontilainen metsä. Kävin juuri luonnonsuojelualueella ja huomaahan eron tällainen maallikkokin heti.

     

Esillä 10 vastausta, 5,991 - 6,000 (kaikkiaan 8,266)