Raakkujen vanavedessä maaperä on taas otollinen nostaa hömötiainen otisikoihin, metsätaloutta vastaan.

Valitettavasti lintututkijoiden kovin voimakas agenda, mikä johtopäätöksissä ja tulosten tarkasteluissa näkyy, on syönyt luottamusta heidän tutkimuksiltaan. Asioihin perehtymättömiin toimittajiin ja valtaosaan yleisöstäkin tietenkin ennalta määritelty, oikeanlainen johtopäätös uppoaa täysillä.

Uudenkin tutkimuksen aineistoihin täytyy varmaankin perehtyä. Aiempia hömötiaistutkimuksiahan (esim. Virkkala ym.) on aiemmin ansiokkaasti selvittänyt täälläkin joskus esillä ollut Michael M. Müller.

Oulun Yliopiston tutkimuksesta:

Hakkuista kärsivät tutkimuksen mukaan muun muassa hömötiaisen kaltaiset lajit, jotka ovat hyvin riippuvaisia luonnontilaisen kaltaisista metsistä. Vielä muutama vuosikymmen sitten hömötiainen oli yksi Suomen yleisimmistä pesimälinnuista.

Miten tällaiseen valheeseen on päädytty. Miten vielä muutama vuosikymmen sitten oli enemmän luonnontilaisia metsiä? Eihän niitä ollut yhtään, vaan sen jälkeen lähes kaikki suojelualueetkin on perustettu Suomeen.

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5621656

Talvilaskennan mukaan hömötiaisen alamaäki alkaa vuonna 2000, jolloin Suomen metsät olivat kovassa kasvussa ja hakkuut suorastaan romahtivat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenenellä, jonka turkimuksen pitäisi olla hömötiaisen kannalta suorastaa ihanne tilanne hakkuiden vähennyttyä, kun sitä nyt suositellaan, mutta ei, kanta alkaa kuitenkin romahtaa.

Tutkijoilla ei näytä olevan mitään käsitystä Suomen metsätalouden historiasta, miten puuta on hakattu. Tämäkin tutkimus on roska-sarjaa.

https://laji.fi/project/MHL.3/stats?tab=species&species=MX.34535&year=2023

Katso Kurki se Forest.fi julkaisu jossa on Suomen metsien ikärakenne. Muutama vuosikymmen sitten oli etelässä vielä vanhaa metsää jonkin verran. Rukopiikki juuri tuossa edellä todisti että pohjoisessa on jouduttu siirtymään nuorten metsien hakkaamiseen kun vanhat talousmetsät on hakattu ja loput alueet ovat suojelualueita.

Se hakkuiden vaihtelu vuosikymmeneltä toiseen ei varmaan ole hyvä selittäjä hömötiaisen kannanvaihteluille. Sen sijaan voidaan miettiä mitä ylenmääräinen siistiminen teki metsille ja se kun koko pinta-ala pyrittiin kohdistamaan puuntuotantoon. Edes tuulenkaatoja ei saanut jättää eikä ojittamattomia notkelmia. Eikä koivua, varsinkaan hieskoivua.

Eipä ole tullut paljon hömötiaistutkimuksia luettua. Enemmän uskon omiin kokemuksiin. Kokemukset ovat kertyneet yli viidenkymmenen vuoden aikana 10 000 hehtaarin yhtenäisen valtionmaan metsä-alueelta. 40-luvun lopulla alueella tehtiin hakkuita, sotakorvaussavotoita, parhaiten saavutettuavilla kohteilla mies- ja hevostyönä. Sitten alue jäi tieverkoston puutteen takia vähän omiin oloihinsa. Savotan aikaisia muutamia pyöräteitä poikasena kuljettiin kävellen/ polkupyörällä/ mopolla kalassa metsällä ja marjassa. 70-luvun lopussa 80-luvun alussa alkoi kova metsäteiden rakentaminen. Laskeskelin tuossa, että itsekin olin tuolloin hakkaamassa ainakin seitsemää tielinjaa. Muistan, kun alueesta vastaava metsäteknikko sanoi, että kun tiet saadaan tehdyksi, tässä on teidän porukalle työtä kymmeneksi vuodeksi. Ja niin olikin, lähes pelkkää avohakkuuta tehtiin todella vanhoihin metsiin ympäri vuoden. Töissä ja metsällä hömö- ja töyhtötiaiset olivat aina seurana, muita tiaisia ei näkynyt. Alueen keskellä oleva metsäkämppä oli, ja on vieläkin, hirviporukan tukikohtana. Kun avo-orteen vedettiin hirvenruho, välittömästi oli kuukkeliparvi pyrkimässä osille. Nyt viimeiset vanhan metsän rippeet on hakattu, parina viime vuotena myös varttuneet kasvatusmetsät on hakattu aukoiksi, sellaiset puolentoista tukin metsät. Alue on pelkkää aukkoa, taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Viime syksynä näin pitkästä aikaa kämpällä hömötiaisen, töyhtötiaisi en ole nähnyt vuosikausiin. Joku vuosi sitten yksinäinen kuukkeli pyörähti kämpällä. Tali- ja sinitiaisia on kyllä aivan mukavasti.

Nostokoukulle: mitkä olivat tuolloin entisaikaan vaihtoehdot elättää itsensä ja perheensä noilla selkosilla?

Tuskin tuli mieleen, että hömötiaiset ovat tärkeämpiä.

Nyt on tietysti vähän eri asia. Mutta aika tärkeästä ihmisen elinkeinosta monella metsäseudulla puhutaan edelleen.

Itsellä Päijät-Hämeessä koko kesän ja syksyn ensimmäinen ääni aamulla ulko-oven avatessa on ollut hömötiaisten ääni, 25 vuotisessa hoitamattomassaa kuusen istutus taimikossa. Lähipitäjien talousmetsiä kierrellessä kesän ja syksyn aikana, hömötiaisia on kuulunut lähes joka paikassa.