Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Puhuuko tuo Lauri tuosta MTK n entisen metsäjohtajan johtamasta puulaakista. Ennenmuinoin, kun Hakkarainen oli vielä MTK ssa, lähetin hänelle sähköpostin ja kehotin lopettamaan nieluhössötyksen. Perustelutkin annoin.
On hyvä, että Hakkarainen häipyi MTK sta. Näyttää jatkavan nieluevangeliumia Pro Silvassa. 50 vuotta vielä heillä piisaa nielua. Aika poikia. Tai heillä on metsät tosi surkeassa jamassa puustoltaan. Esim jos minä lopettaisin hakkuut metsissäni neljäksi vuodeksi niin nielu olisi sitten nollilla. Kyllähän nielua pitää olla, joten minä hakkuutan vain puolet vuosikasvusta. Kahdeksan vuoden päästä menee nielu nollille.

Mitä tulee lahopuiden vaikutukseen metsä tuottoon niin mielelläni otan esimerkin. Joku partajeesus on sanonut, että Suomen metsissä pitäisi olla tai ainakin on ollut lahopuuta noin 100 m3/ha. Maanpäällinen puuaines lahoaa 6…7 % määrästään vuodessa. Tarkoittaa, että Suomen metsien vuosikasvun pitäisi olla vähintään 6 m3/ha  jotta 100 m3 lahopuujatkumo voidaan ylläpitää. Hakkuita ei tuolloin voisi suorittaa ollenkaan, kun kaikki kasvu menisi tuonne jatkumoon.

Kommentoin kahdesti, mutta kommentti ei mene läpi. Laitan tähän varastoon korjatun version ja tarjoan myöhemmin toiseen ketjuun.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011048311.html

Puuston hiilivarastot ovat turvassa ja kasvavat, jos metsiä hoidetaan metsänhoito-ohjeiden mukaisesti. Jos puiden kasvatustiheys on sopiva eikä kantoja kerätä pois, karikesatoa ja maaperän hiilivarastoa kertyy. Suurimpana ongelmana on nyt turpeen hajoamisen kiihtyminen sekä viljellyillä muokatuilla pelloilla että ojitetuilla metsämailla ilmaston lämmetessä. Turvepäästöjä voidaan hillitä pohjaveden pinnan nostolla, peitteisellä metsänhoidolla ja parhaiden ennallistamiskohteiden valinnalla.

Metsämaaperää koskevissa tiedoissa on vielä aukkoja, kuten maaperän hiilivarat sekä sienijuuret ja muu maaperän elämä. Muokkaus varmistaa kuitenkin uudistumistuloksen (taimien ja siementen eloonjäännin) ja parantaa puuston kasvua. Istutuksen tai kylvön täydennykseksi tulee luonnonsiemennystä ja monta puulajia. Avovaiheessa metsämaaperä elpyy: vettä ja ravinteita riittää, pintakasvillisuus monipuolistuu ja happamuus alenee. Myös luonnonmetsissä tapahtuu vastaavia metsää uudistavia häiriöitä.

Hiilinielujen vahvistamiseksi on ehdotettu metsien kasvattamista tiheämmässä ja pitemmin kiertoajoin. Professori Annika Kangas kirjoitti Metsälehti Makasiinissa (2/2025), että metsät ovat uusimpien metsien inventointien mukaan muuttuneet. Puut ovat kapealatvaisempia, maaperää rehevöittää typpilaskeuma ja kasvukausi pitenee. Yksittäisiä puita kuolee entistä useammin. Metsien kiertoajan keskikasvun maksimi saavutetaan ikähaarukassa 67 – 86 vuotta.

Miten em. tietoja tulisi soveltaa metsänhoidossa? Puiden kuoleminen voi olla varhainen varoitusmerkki tulevista metsätuho-ongelmista. Harvennuksissa pitää varoa, ettei pienennetä latvuksia liikaa ylitiheydellä ja heikennetä siten tulevaa kasvua. Jos hakkuupoistumat ovat kovin alhaiset, luonnonpoistuma kasvaa. Olennaisesti alemmat harvennusmäärät ja pitemmät kiertoajat alentaisivat puuntuotantoa pitkällä aikavälillä.

Kiitoksia maanmyy lle finsilvan raportista. Minä putosin kärryiltä heidän nielu ja puuvarasto esittelyssään. Kohta 4 Hiilivarasto kasvaa. Kohdan tekstissä sanotaan, että nielua piisaa mutta puuvarasto pysyy vakiona. Ja kuvakin näyttää, että varasto pysyy vakiona. Mikähän juttu tämä on.

Vaihteeksi asiallista argumentointia, Donner-Amnell -ketjussa.

Kimmo Tuomela:

Ymmärrän, että edustat maltillisempaa linjaa ”tehometsätaloudesta” ja olet kiinnostunut ratkomaan muitakin asioita, kuin puun tuottoon liittyviä, siitä kiitos.

Katsoin niitä Tapion suosituksia ja hankkeen aineistoa. On selvästi halu osoittaa kestävämmän metsänhoidon periaatteita mutta niiden toteutuminen jää tahdon varaan. Tekstissä oli kylmäävä käsite ”luonnonhoito”. Luontoa voi säästää ja suojella tai auttaa ennallistumaan mutta luonnon hoitaminen arveluttaa.

Esittelyn lopputekstinä oli: ”Monimuotoinen metsäluonto ja puhtaat vesistöt ovat tärkeä ja rakas asia kaikille suomalaisille. Pidetään niistä yhdessä huolta!” Mikäli näin olisi, ei tätä keskusteluakaan tarvittaisi. Toivottavasti hankkeesta kuitenkin jotain muutoksia parempaan saadaan aikaan.

”Metsien pitkäaikainen ja yleinen vanhentaminen olisi puuntuotannolle ja metsien terveydelle lopulta haitaksi, mistä nähdään jo varoittavia esimerkkejä Saksassa ja Ruotsissa.”

Niin se puuntuotanto, kun sen ehdoilla on menty jo näinkin pitkään, niin jäljet alkaa näkyä. Metsän terveydestä en menisi pelkästään puiden kuntoa tutkimalla mitään sanomaan. Normaali luonnonmetsä on terve ja siellä on lahottajia mukana kaikenaikaa. Niitä on monessa kerrostumassa. On limoja, home- ja sieni-itiöitä, kuoriaisia, sammalia, jäkälä ja taas niitä hyödyntäviä eliöitä. Lintuja, lepakoita, jyrsijöitä, muurahaisia jne.

Oma riesansa on sitten monotyyppisten kasvatusmetsien ongelmat. Niiden tautiaallot ja myrskytuhot.

AJ:

Hyvää ja aiheellista pohdintaa. Käsite luonnonhoito lienee kehitetty metsänhoidon käsitteen rinnalle, jotta pystytään viestimään monimuotoisuuden lisäämisen tarpeista metsänomistajille. Vaikka edistyminen on ollut hidasta, aivan vapaaehtoisuuden varassa ei mennä, vaan vähintään metsäsertifioinnin taso on saavutettava jotta puumarkkinoille pääsee.

Kokonaisuus eli ekologinen kestävyys ei ole vain metsänomistajien varassa, vaan se koostuu alueiden yhdistelmästä: suojelualueet, osittain suojellut kohteet, normaalit talousmetsät. Keinoina puolestaan suojelu, ennallistaminen ja luonnonhoito. Näiden muodostaman mosaiikin tulisi olla tasolla, joka turvaa ekologisen kestävyyden. Sitä kohti pitää mennä pienin askelin, jotta ei lyödä liikaa korville muita kestävyyden lajeja – taloudellista ja sosiaalista puolta.

Kyse on myös puuntuotannosta. Nykyisen EU:n ilmastopolitiikan ongelmana on että se on paradoksi: jatkuva hiilinielu eli pysyvästi kasvua pienemmät hakkuut ei ole mahdollinen tila ylläpitää pysyvästi. Suojelukin kyllä kasvattaa hiilivarastoja, mutta metsätuhojen (uudistavien häiriöiden) vuoksi metsä ei ole varma hiilivarasto.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011093809.html

MT: Metso-ohjelma saavutti tavoitteensa etuajassa.

96000ha on suojeltu pysyvästi tai pysyväisluonteisesti.Ymp.tukisopimuksia ja lh-töitä on tehty 82000ha. Tänä vuonna Metso-ohjelmiin on käytössä 46 milj. ja jatkokautta puuhataan puuhamaassa. Kun mukana jo on kansallis-ja luonnonpuistot, naturat ym., mihin piirretään jokin raja? Talousmetsissäkin sertiä ja muuta pökkelöpykälää kyllä piisaa.