Niinhän siinä sitten kävi…

Tuohon jätkän kirjoitukseen sen verran että aukkojen havut suositellaan vasta kerättäväksi sen jälkeen kun ne ovat kuivaneet ja pudottaneet neulaset. Silloin ravinteet jäävät tulevan metsän hyötykäyttöön. Itse näen hyvänä että havut kerätään koska sillä vältytään turhan vatukon kasvaminen ja uudistamisen vaikeutuminen rehevillä maapohjilla.

Tuohon Jyväskylän hakevoimalaitokseen sen verran että Keljonlahtea kun rakennettiin niin Rauhalalahden lämpövoimalaitoksen teho meni pääosin Kankaan paperitehtaan käytöön. Jyväskylä toimi pääosin pienten alueellisten lämpävoimalaitosten turvin ja tuontienergialla. Keljonlahden tarkoituksena oli poistaa nämä alueelliste voimalaitokset lämmöntuotannosta, minkä se tekikin. Silloin ei ollut näköpiirissä että Kankaan paperitehdas lopetetaan ja yksi ylimmääräinen voimalaitos tuleekin asukkaiden lämmön käytöön. Näin kuitenkin tapahtui yllättäen ja kapasiteettia on nyt liikaa kuten jätkä mainitsi.

Jessen kanssa samaa mieltä siitä, että tilanteet voi muuttua nopeastikin. Naantaliin rakennetaan laitosta ja jonkun uutisen mukaan sinne on jo alettu puuta hankkia. Ei se tietenkään Jyväskylässä tilannetta auta. Siitä olen eri mieltä, että energiapuuta pitäisi kerätä risu- ja keppimetsistä. Energiapuun korjuussa pätee sama kuin muussakin eli järeyden kasvaessa tehokkuus paranee, joten mitään syytä ei ole kasvattaa risu- ja keppimetsiä energiahakkuita varten. Ainakin täällä on energiapuun (ranka) tienvarsihinnat hyvin lähellä kuitua, joten hirven syömän koivikon ensiharvennuksen myyminen energiaksi ei välttämättä ole huono juttu, kunhan runkokoko mahdollistaa korjuun kilpailukykyiseen hintaan.

Itsestään selvää, että energiapuukasvatus sopii hyvin hoidettuihin metsiin vain poikkeustilanteissa.  Sellainen on lähinnä laatumännyn kasvatus tasolla 3000 runkoa/ha.  Sellaisia yritelmiä minullakin on pari kuviota.   Saa nähdä, että vedetäänkö niissä ylimääräiset rungot maahan, koska tuskin menevät energiaksi kaupaksi.  Kemera-tukeahan ei niihin enää saa.  Ollaan myyty valtavat määrät puuta, mutta tähän mennessä ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisi edes harkittu energiapuuhakkuuta.

Nuo aikaisempien vuosien energiapuukaavailut ovat perustuneet siis paljolti sellaiseen ajatteluun, ettei metsiä hoideta.  Toisaalta samaan aikaan on jatkuvasti toitotettu taimikoiden hoidon tärkeyttä.  Eikö kukaan huomannut tavoitteiden ristiriitaisuutta.

Sinänsä kuviossa on ennalta-arvaamattomiakin tekijöitä.  USA:n liuskekaasu romahdutti kivihiilen hinnan.  Lämpimät talvet ovat vähentäneet energian tarvetta.  Sähköenergia halpeneminen on pudottanut laudesähkön tuotantoa.  Sahauksen ja kuitupuun käytön lisääntyminen tuo kuorta, kuten jutussa todettiin.

Voihan olla, että jatkossa puusta pystytään jalostamaan entistä arvokkaampia tuotteita, jolloin myös pienpuun arvo nousee.  Kukapa tietää.  Niin kauan voidaan olla kuitenkin tyytyväisiä, kun kuusikoiden hakkuutähde sentään käy kaupaksi.

Nyt Tolopainen kirjoittaa asiaa. Eihän tuo energiapuunteko kannata kuin tuettuna. Toisaalta vahingot taimikoissa tulevat vasta viiveelä kun siltä energiapuu on siivottu.

Metsäalalla ei mitään muuta olekaan kuin ristiriitaisuuksia. Ainut varma asia on se, että metsänhoidon kannattavuus on heikko ja heikkenee koko ajan. Sijoitetun pääoman tuottoa ei enään viitsi edes laskea. Metsämaan hintakupla saisi puhjeta jo.