Keskustelut Metsänhoito Otso verovelat/Alan tulevaisuus

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 81)
  • Otso verovelat/Alan tulevaisuus

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1469226

    Kyseisen artikkelin luettua heräsi mieleen, että mikähän mahtaa olla kyseisen alan (tie/ojitus) tulevaisuus jatkossa? Onko kyseessä vaan yksittäisen yrityksen taloudelliset ongelmat vai kertooko tämä jotakin koko toimialasta?

    Näin maalaisjärjellä ajateltuna tulevaisuus ei Otsolla eikä muillakaan (mhy, muut metsäpalveluyrittäjät) ole kovin ruusuinen. Tuet tulevat Metsäkeskukselta jälkijättöisesti (jutun perusteella) ja syrjäseutujen tienkäyttäjät ja metsiensä hoitajat vähenevät luonnollisesti. Kellä on enää tulevaisuudessa näillä puun hinnoilla varaa/intoa laittaa satasia tai tuhansia euroja kyseisiin hankkeisiin. Osalla varmaankin on, mutta uskallan väittää, että vaikeemmaksi menee!

     

     

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Normaali mhy:n hoitama valtakirjakauppa menee noin kuin Olan esimerkissä, eli on myyjän kannalta aika lähellä normaalia pystykauppaa. Vain yhteydenpito ja valvonta on ulkoistettu mhy:lle, ei rahaliikenne.

    Sitten on erikoistapaus korjuupalvelu, jossa on eri toteutustapoja, mutta rahat kai kiertävät useimmiten mhy:n kautta. Vakavaraisen ja hyvin hoidetun yhdistyksen kyseessä ollen edelleen melko riskitön kauppatapa, mutta jos haluaa hajauttaa riskinsä, niin ei tee kaikkea puukauppaa näin. Samoin ei tee kaikkea kauppaa pienen yksityisen sahan kanssa. Nyt markkinatilanne on kyllä sellainen, että sahojenkaan konkurssit eivät ole todennäköisiä.

    Puuki

    Leimikon  myynnissä epävarmalle maksajalle kannattaa laittaa kauppasopimukseen ehto, että puiden omistusoikeus siirtyy maksettaessa (eikä kaadettaessa kuten yleensä).

    Joskus kävi niin, että kunnostusojitussuunnitelman kuluja uhkasi MK:n mies periä takasin, kun ei hyväksytty kaikkien suunniteltujen ojien  aukaisemista . Lopulta ei perineet koska aihetta ei oikeasti ollut kaivaa kaikki ojat auki.

    isaskar keturi

    Tuo onkin mielenkiintoinen ehto puukauppasopimuksissa (omistusoikeus siirtyy kaadettaessa). Miksi ylipäätään maksaa, kun saa luvan kaataa ja kaadettaessa siirtyy omistusoikeus? Leikki sikseen. Ehdon syynä lienee firmojen kiire saada puut prosessiin ja maksuaikataulut on fiksattu niin, että maksut tulee reilun kuukauden päästä hakkuusta. Firmat eivät voi omien sääntöjensä mukaan tehdä paperia tai lankkua kuin omistamastaan puusta…ja vaihtoehtohan ei tietenkään ole, että maksuaikataulua kiristettäisiin 🙂

    Noihin konkursseihin – harvahan siihen uskoo ennen kuin sattuu kohdalle. Vähän niin kuin hirvikolari. Yhdistysten tytäryhtiö virityksistä osa on sellaisia, että yhdistys ei konsernin ”emona” vältä vastuuta yhtiön veloista.

     

    mettämiäs

    ”Leimikon myynnissä epävarmalle maksajalle kannattaa laittaa kauppasopimukseen ehto, että puiden omistusoikeus siirtyy maksettaessa (eikä kaadettaessa kuten yleensä).”

    Sen verran on kokemusta tästäkin asiasta (onneksi ei omien puiden osalta), että tuo Puukin neuvo ei kyllä auta yhtään, jos tukit on toimitettu sahan tontille ennen konkurssiin hakemista. Ne sahan varastossa olevat tukit ovat pesän tukkeja eikä siinä auta kiroilut, rukoilut eikä mitkään muutkaan venkoilut.

    Puuki

    Jaa , minulla tuo toimi ihan hyvin, kun en antanut viedä puita pois tienvarresta ennen kuin oli se puuerä maksettu tilille.  Kiroilua kyllä taisi kuulua jonkin verran välittäjän puolelta mutta ei se auttanut yhtään, kun sopimuksessa oli molempien nimet.

    mehtäukko

    Aloituksen kysymys..”tulevaisuus jatkossa..”?

    Kannattaisiko harkita toimintojen siirtämistä jo olemassa olevaan puljuun,- esim. myhistykseen niiltä osin kuin on järkevää. Loput kuopata. Oja- ja tiehankkeita olisi kuitenkin pidettävä vireessä jatkuvuuden takia. Siinä ei kuitenkaan tarvitse olla ylimääräisiä koppeja syömässä katetta.

    Ola_Pallonivel

    Jos ei halukkuutta löydy maksajista, niin miten ihmeessä alalla voisi olla tulevaisuutta? Jos ajatellaan pelkästään metsäkäytössä olevia teitä, niin ei niihin enemmistö halua laittaa rahaa euron pöyrylää. Koitetaan saada metsäyhtiö maksumieheksi. Miten ihmeessä siitä voi syntyä bisnestä?

    mehtäukko

    No,jos toiminta mo puolelta on niin lyhytnäköistä, niin on sitten. Järjetöntä.

    derHorst

    Kaipa tässä konkurssissa näkyy aikojen muuttuminen. Siinä missä 1970-80-luvuilla tienteot ja ojitukset olivat uskoa puunkasvatuksen tulevaisuuteen (tai aluepolitiikkaa valtion varoin), niin tänä päivänä puun reaalihinnan kehitys on tuon uskon tappanut. Edes valtio ei usko noihin toimiin, jos ja kun on kunnostusojituksen tuet lopettamassa tulevissa tukikaavailuissaan.

    Sanoisin näin, että kunnostusojitusten kannattavuus on heikko näillä puunhinnoilla yhdistettynä haastaviin korjuuolosuhteisiin pehmeillä mailla. Ei se siitä miksikään muutu, päinvastoin ilmaston lämpeneminen lyö lisää kapuloita rattaisiin lyhyempien talvien myötä.

    Tienteossa sama juttu. Uusia teitä ei määräänsä enempää tarvita ja olemassa olevia on korjattu liian kalliilla. Ympärivuotiseen korjuuseen pitää saada myös puun ostajat maksumieheksi, muuten jäävät talviteiksi yhä suuremmilta osin.

    Mutta kyllä tuolla vielä pienempimuotoiselle yritystoiminnalle tilaa jää. Vähemmän suunnittelua ja enmmän tekemistä. Ja tilaajan näkökulmasta kustannustehokkaasti. Mikään yksityinen firma ei kestä vanhan viraston toimintakulttuuria ja toimintarakennetta, joten siinä mielessä konkurssi ei ollut yllätys.

    Goofy

    Tämä Otson konkurssi oli jatkumo johtamisongelmien kasautumiseen. Jos vielä ylin johto uskoi asiaan, niin heitä alempi porras oli ongelmallinen, joka ’savusti’ tulosta tekevät ulos ja palkkasivat itselle mieluisia tilalle. Nämä itselle mieluiset eivät ymmärtäneet yrittämisen lainalaisuuksia eikä myöskään heidän palkkaajansa. Eli lyhykäisyydessään tyypillinen metsäalan organisaatio ja työntekijöineen, jotka luulevat olevansa parhaita, mutta eivät osaa tunnistaa tosiasioita ja ympärillä tapahtuvaa muutosta.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 81)