Pesiikö metsässäsi kanahaukka – valmistaudu tuhansien eurojen menetykseen

Metsäalan ammattilaisille on tehty toimintaohje ”Haukan pesäpaikan vapaaehtoinen huomiointi – toimintaohje
metsäammattilaisille”. Ohjeessa kirjoitetaan, että haukkoja hyödyttävät toimet ovat metsänomistajalle vapaaehtoisia; laki velvoittaa säästämään pesän eli käytännössä pesäpuun. Ohjeessa ehdotetuista säästötoimista ei makseta metsänomistajalle korvauksia; perustuvathan ne vapaaehtoisuuteen eikä lakiin. Laki ei velvoita siis jättämään leveää suojakaistaa pesäpuun ympärille.

Kuulin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä, jossa käsiteltiin metsänomistajien tekemää valitusta liittyen Etelä-Pohjanmaan Ely keskuksen tekemään päätökseen, jossa kanahaukan pesän ja pesinnän turvaamiseksi oli määrätty jätettävän 50 m suojakaista. Täysin korjuun ulkopuolelle 20 m ja 30 m kaista, jossa saisi tehdä vain poimintahakkuuta. Hallinto-oikeus kumosi tehdyn valituksen ja Ely keskuksen päätös jäi voimaan. Metsänomistajan ja puunostajan välinen sopimus purkautui tämän vuoksi.

Tällä päätöksellä Vaasan hallinto-oikeus muuttaa vapaaehtoisuuteen perustuvan toimen määrääväksi ja siitä ei tarvitse maksaa metsänomistajalle korvauksiakaan. Tätä päätöstä tullaan käyttämään jatkossa ennakkotapauksena nykyisen Lupa- ja valvontaviranomaisen kanahaukkapäätöksissä.

Jokainen metsänomistaja voi laskea, kuinka paljon omassa metsässään puuta tuolle 50 m suojakaistalle jää pystyyn. Riippuen tietenkin puuston järeydestä, mutta varovaisestikin arvioiden puumäärä voi järeässä tukkikuusikossa olla 150-200 m3 ja puuston arvo 10 – 15 000 €, jopa tätä enemmänkin. Tällä hetkellä metsäyhtiöt välttävät negatiivista julkisuutta kuin ruttoa, joten normaaliksi toimintatavaksi tullee hakkuissa se, että tuolta 50 m suojakaistalta ei tehdä edes poimintahakkuita ja jos tehdään niin yksittäisiä puita ja pääosa puustosta jää huojumaan kanahaukan iloksi. Tuleepa vastaan varmaan myös tilanteita, että koko puukauppatarjous jää saamatta, jos tiedossa on, että kuviolla on haukanpesä.

Itse olen ymmärtänyt, että oikeuden päätösten pitäisi perua lakeihin eikä annettuihin suosituksiin. Tässä tapauksessa suosituksista on tullut ”uusi laki”, mitä voidaan kutsua myös harmaaksi suojeluksi.